Voin rehellisesti sanoa, etten ole koskaan kuulunut sen suuremmin maanantai aamujen vihaajiin. En oikeastaan ole koskaan jaksanut edes mielessäni kirota viikon ensimmäistä aamua. Kun, joka tapauksessa, maanantai saapu tasaisin väliajoin, koen jopa energian haaskaamiseksi noiden aamujen manaamisen; Ne tulevat ja menevät – yhtä varmasti kuin perjantai iltapäivä.
Tänään joudun melkein pyörtämään puheeni positiivisesta ajattelusta ja energioiden haaskaamisesta. Hitto, miten pari pimeän sateista päivää voikin syödä ihmistä näin paljon! Kaipaan valoa ja aurinkoenergiaa (sitä perjantai iltapäivääkin) enemmän kuin koskaan.

Tälläisinä päivinä pitäisi voida vetäistä peitto korviin ja jatkaa ihanan tiedotonta unitilaa. Mutta, koska arki on todellista, itsensä on vain koottava ja päivään on herättävä – satoi sitten vettä tai pieniä mummoja.

Ja hei: Huomenna on jo tiistai, ja säätiedotus lupaa aurinkoa! Lämmitän aamuglögit ja nakkaan pari piparkakkua suuhun. Tässä vaiheessa elämää kun on jo aika monesta maanatai päivästä selvinnyt, menee tämä yksikin varmasti omalla painollaan.
Ehkä se positiivinen ajattelu on sittenkin enemmän mun juttu.

Valoa ja energiaa maanantai aamuunne. Miten ikinä sitten aiottekin sen järjestää….

 

 

Koska pari viikkoa on ollut aika koti- ja remonttipainotteisia, tekee kieltämättä hyvää pitää välissä myös sellainen päivä, jolloin ei tartu maalipensseliin tai ylipäätään tee oikeastaan mitään remonttiin ja muuttoon liittyvää. Vietin eilen omaa henkilökohtaista remonttivapaatani, perjantain kunniaksi keskityin siis ihan kaikkeen muuhun.
Lounastin ”pomoni” kanssa (minä söin, toinen katseli; mutta ehdottomasti tasa-arvoisempaa näin päin), kiertelin kauppoja ja tein ostoksia ihan kaikessa rauhassa. Kotimatkalla piipahdin Ulvilassa, Friitalan vanhalla nahkatehtaalla, joka on yksi mun vakkari pysähdyspaikka, ja varsinkin silloin kun saan olla ja mennä yksin.

Kunnioitusta herättävässä vanhassa tehtaassa yksi piipahtamisen arvoinen myymälä on Villa Salla, josta nappasinkin muutaman jouluisen kuvan matkaani. Vaikka omaa jouluani kuvaa tässä kohtaa ehdottomasti sanonta vähemmän on enemmän, pitää sitä joulufiilistä silti käydä hakemassa jostakin, ja tämä paikka on siihen parempi kuin hyvä. Eli vinkkinä Satakunnassa liikkuville; Kannattaa poiketa!

Viikonlopun ruokaostosten teko kaikessa rauhassa innoitti vielä illalla keittiöpuuhiin ja pieni toipilas sai toivomaansa kropsua, eli maailman epäterveellisintä pannaria, jonka ohjeen olen joskus kirjoittanutkin tänne. Pojista isompi sai toivomaansa pitsaa, ja näin ollen raivasin tietäni ainakin kahden miehen sydämeen ihan sananmukaisesti vatsan kautta.
Isänpäiväviikonlopun kunniaksi aion vielä tänäänkin pitää ainakin osapäivävapaata rempasta, sillä huomisen aikataulua helpottaaksemme juhlimme papat jo nyt lauantaina.
Siispä paplarit päähän ja remppapieruverkkareiden sijaan jo toista päivää (ihanaa!!!) päälle jotakin edustavampaa!

Jospa kotijuttuja taas ensi kerralla, mutta nyt oikein ihanaa lauantaita kaikille!

 

Uuden kameran hankinta karsi suunnitelmista parinkin laukkuhaaveen toteuttamisen, mutta synnytti tilalle uuden tarpeen. Ja todellakin tarpeen, sillä tottakai kunnon kamera vaatii kunnon laukun. Eikö? Lisäksi vielä se totuus, että uusi runko ei millään mahdu vanhaaan Canonin laukkuun, puhumattakaan parin objektiivin kuljettamisesta. Kyse ei siis ole turhamaisesta käsilaukkuhaaveilusta ollenkaan, noupnoup!
Jonkin aikaa kameralaukkuja googletettuani löysin pari tosi varteenotettavaa vaihtoehtoa – ruskeaa nahkaa tietysti.
Ensimmäinen (ja mun makuun ehdottomasti kaunein nahkainen kameralaukku jonka tiedän) löytyi täältä.


Ei sillä, tämän toisenkin vaihtoehdon kelpuuttaisin enemmän kuin mielelläni. Laukku nro 2 löytyi täältä.

Kiltti kiltti rakas Joulupukki; Ole olemassa, ja kuule toiveeni…!

Mahtavaa viikonloppua teillekin!

 

Kuvat lainattu valmistajilta