Tässä kohtaa marraskuuta alkaa takaraivossani jo olla pientä paniikin poikasta tulevia synttärijuhlia ajatellen. Tällä kertaa kun pojan syntymäpäiviä joudutaan viettämään aika tavalla ”vallitsevien olosuhteiden” armoilla, ehdin jo miettiä, etten kovasti koristeluihin ja juhlatunnelmaan edes panostaa. Mutta toki 4-vuotias on juhlansa ansainnut, joten ideointi käyntiin!
Pulu Shopin sivuilta lainasin muutaman ideakuvan tulevia juhlia ajatellen.

Meillä on ollut sinipunainen teema oikeastaan joka vuosi, ja voi olla että jatkamme samaan tyyliin myös tällä kertaa, mutta kovasti tekisi mieli kokeilla myös mustavalkoista yhdistelmää. Itseasiassa, poika itse piti eniten tuosta ylimmästä kuvasta!
Koska joitakin juttuja on valmiiden koristeiden lisäksi kiva näprätä myös yhdessä kotona, taitaa edessä olla pikkuinen reissu Tiimariin! Esmeralda’s -blogista löysin kivan kategorian täynnä hauskoja DIY -ohjeita lastenkutsuihin.
Myös Pinterestiin olen koonnut parikin kansiota, Party ja DIY, joissa olisi toteutettavia ideoita tuleviin juhlintoihin.

Tällä kertaa toivottelen mukavat viikonloput näiden lainakuvien myötä!

Puspus, ja kivaa viikonloppua kaikille!

 

Myönnettäköön että kaikki ne vähäisienkin käsityötaitojeni hyödyntäminen on kuluneen vuoden aikana jäänyt lähes tyystin. Inspis sisustusjuttujen värkkäämiseen, ompelemiseen tai virkkaamiseen hyytyi, kun asuminen oli väliaikaista ja sisustaminen sen mukaista. Pikkuhiljaa, uuden kodin myötä, olen alkanut virittelemään mielessäni joitakin ompeluksia. Listalla on yhä se tyynynpäälisten ompelu ja painaminen, sekä vanhojen harmaiden pellavaverhojen hyödyntäminen uusiokäytössä. Viime aikoina olen kuitenkin melkein ihastunut taas virkkaamiseen. Äidin varastoista löysin jämiä trikookuteesta ja Hemtexiltä suloisen bambukoukun.

Paksusta valkoisesta kuteesta syntyi muutama pannunalunen, jotka tosin odottavat nyt pesukonevärjäystä ihan käytännöllisyytensä vuoksi. Toki tuokin projekti vauhdittuisi huimasti uuden keittiön myötä, mutta kaipa niitä voi jo valmiiksikin vääntää.
Harmaa kude on uudempi hankinta, ja lähinnä ajattelin siitäkin mattoja pikkuvessaan, mutta koska vessaremontti ei ole vielä alkanutkaan, laitoin kuteen koukulle, ja aloitin pienten säilytyskorien vääntämisen.

Vauvalle olisi tarkoitus laittaa jonkinlainen hoitotaso makuuhuoneeseemme, enkä halua esille mitään sen kummallisempia vauvavärejä, vaan juttuja, jotka sopivat muutenkin sisustukseen. Hoitoalustalle ajattelin ommella pari vaihdettavaa päälistä siitä harmaasta pellavasta, ja pieniin koreihin saa sitten kätkettyä muuta tarvittavaa hoitotavaraa.
Oikeastaan heräsin vasta eilisen postaukseni jälkeen itsekin näihin vauvavalmisteluihin, eli ehkä saan sittenkin tälläkin saralla vielä jotakin aikaiseksi.

Ulkona paistaa aurinko kirkkaasti, ja sää muistuttaa enemmän keväästä kuin joulun odotuksesta. Tosin taitaapi sieltä se talvikin vielä väliin tulla, ja siihen varaudutaan parhaillaan uusien ulko-ovien asennuksella! Hain aamulla muutaman lyhdyn ja kynttilöitä. Viikonloppuna yritän saada rapunpielet kutsuvampaan kuntoon.

Aurinkoa päiväänne!

 

Poks! Tältä näyttää Emilia raskausviikolla 30. Kovasti jo kysellään koska vauvan pitäisi syntyä. Näyttää vissiin siltä, että olisi jo tulossa. Melkein hävettää myöntää, että kymmenisen viikkoa olisi vielä jäljellä. Toisaalta alan olla sen verran paniikin kourissa, että pitäisin masun mielelläni vielä vaikka puoli vuotta! No, mutta mieli ehtii kyllä muuttua…
Vatsa on aika huge, mutta silti tosi suloinen. Eikä mua oikeastaan enää edes häiritse, että sen koosta jatkuvasti huomautellaan. Olin isovatsainen edellisessä raskaudessakin, ja se on kai aika paljon kropasta kiinni, miten toi pallo esiin työntyy. Tosin häkellyn edelleen jonkun huomauttaessani vatsani koosta kun olen mielestäni sen äitiystakin alle kivasti verhonnut. Ai näkyykö se? Muistan jotakuinkin samoilla viikoilla Niiloa odottaessani, kun lastenvaatekaupan myyjä kysyi laskettua aikaani. Ihmettelin mukanani olleelle siskolleni, että näkyykö se vatsa muka toppatakin alta. Kuulemma näytti lähinnä siltä, että olen räjähtämässä.

Äitiyspukeutuminen taitaa kiinnostaa aika marginaalista joukkoa lukijoista. Toisaalta mun äitiyspukeutuminen on aika samaa tyyliä kuin arkivaatetus muutenkin. Muodin kanssa ei siis edelleenkään olla tekemisissä.
Mun blogi ei missään nimessä ole muuttumassa myöskään äitiys-, vauva-, lastenvaateblogiksi, mutta kaipa näitäkin aiheita jatkossakin täällä voidaan sivuta. Se kun on niin, että keitetään sitten soppaa tai tehdään remppaa, nämä jutut on elämässä läsnä ja vaikuttavat ihan kaikkeen.
Mitä tulee siihen paniikkiin, niin ihan oikeasti mä en ole valmistautunut vauvaan mitenkään. Yksi yö kovien suppareiden seurassa yritin täyttää sairaalan esitietolomaketta, enkä sitten kirveelläkään muistanut miettimiämme nimiä hätäkasteen varalle. Pää lyö tyhjää. Totaalisen tyhjää.
Maaliskuussa kun pakattiin tavaroitamme varastoihin, ei vauvakamat olleet ihan ekana mielessä. Nyt sitten pitäisi etsiä kolmesta mahdollisesta varastopaikasta vaunut, vauvanvaatteet, kestovaipat ym. roina. Eihän se iso homma ole, mutta tuntuu typerältä juoksuttaa miestä penkomassa laatikoita ja varastoja, kun työpäivän jälkeen pitäisi myös ehtiä remontin tekoon.
Pari päivää sitten mieheni kantoi varastosta säkillisen lastenvaatteita. Kyljessä oli lappu ”Niilon pienet” ja sisällä 98-104 senttisiä lastenvaatteita… Ei tuo masu nyt mun mielestä ihan niin suurelta näytä! 🙂

Jees, iloista keskiviikkoa teillekin!