ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Kuten facebookissa jo aikaisemmin tänään lupailin, nyt polkaistaan käyntiin Becksun arvonta!
Kaulassani komeilee BeckSöndergaardin B-Poppy Field huivi sävyssä Coral Dream, ja samanlainen voi kohta notkua myös yhden onnekkään hartioilla!!! Edellisessä huiviarvonnassa ainakin oli sen verran osanottajia, että veikkaan useammankin halukkaan ilmoittautuvan myös tähän skabaan.

Huivi on ihana villan ja silkin sekoitus (50/50), joka tuntuu lämpimältä talvella, mutta sopivan kevyeltä kesällä. Se ei hiosta tai kutita, ja sopiikin mainiosti ympärivuotiseen käyttöön. Kokoa tälläkin huivilla on se ruhtinaalliset 110x200cm, joten saahan tuon jo kietaistua hartioitaankin lämmittämään viileinä kesäiltoina.

Tunnustaudun itse huivi-ihmiseksi. Kesät talvet hilaan erilaisia kankaita kaulassani, ja ne antavat mulle sitä jotakin turvaa, mutta samalla toimivat pirteänä asusteena. Viime kesänä löysin tuon korallin sävyn ihanuuden, ja nyt sitä löytyy paitsi huivista, myös kynsistä. Sopii kaveriksi oikeastaan minkä tahansa perusvärin kanssa.

Eli mikäli korallinpunaiset unikot kiinnostavat, ei muuta kuin kommenttia jättämään. Arvonta aika alkaa nyt, ja kestää aina ensi keskiviikkoon (5.6. 2013). Kaikki ennen keskiviikkon ilta kahdeksaa jätetyt kommentit mahtuvat mukaan arvontaan!

Hurjasti paljon arpaonnea – kaikille tasapuolisesti!

(Huivi blogin kautta saatu.)

Meillähän on tuo keittiö jäänyt vielä vallan ilman minkäänlaista remontointia. Siis mikäli sitä tapetin poistoa ja seinälaudoitusta ei lasketa. Oikeastaan meillä on muutenkin tämä remontinteko sellaisessa pysähdysvaiheessa, ja tekemättömien hommien lista on ihan mieletön. Keittiöstä ei ole moneen kuukauteen edes keskusteltu, saati mitään remonttia edes suunniteltu. Lattiapuut ovat edelleenkin odottamassa, mutta kuten ymmärrätte, uuden lattian teko edellyttäisi koko keittiön purkamista jne. Homma ei ole mikään ihan nopea, ja oikeastaan, en olisi siihen jaksanut lähiaikoina ryhtyäkään.
Eilen kuitenkin pitkästä aikaa otimme asian puheeksi, kävimme läpi vanhoja suunnitelmia, ja otimme huomioon asioita, joita tämän reilun puolen vuoden aikana, olemme havainneet. Niistä yksi oli haaveeni nimeltä Smeg; Kuten jossain kohtaa moni minua asiasta huomautti, olen todennut nyt itsekin, ettei pieni jääkaappi yksinkertaisesti riitä tämänkään kokoiselle perheelle, jossa ruokaa tehdään kerralla aika isojakin määriä, ja jääkaappi on tupaten täynnä lähes aina. Nyt olenkin aika tyytyväinen, että keittiön remontointi on jäänyt. Moni asia vanhoista suunnitelmistani on väistynyt uuden, paremman idean, tieltä.

Syy siihen, miksi keittiökuvia ei blogissa ole näkynyt, on yksinkertainen: En pidä tuosta huoneesta laisinkaan. Ärsyttävä tumma laminaatti, josta natkutin jo kevät keikkuen tulevi -postauksessakin. Sama tumma jatkuu keittiön työtasoissa, ja paikoitellen välitila on kaakeloitu aika rujolla (jälleen tummalla) laatalla, joka kaiken kukkuraksi on saumattu silikoonilla, joka puolestaan loistaa aika inhasti ledvalojen ansiosta. Huhhuh, no siinä ne pahimmat. Ihan hirveästi en myöskään välitä kaapistoista, perinteisestä tiskipöydästä, tai kulma-avohyllyistä. Myös sähkötöiden osalta keittiö on toteutettu ”ei niin meidän näköiseksi”… Siinäpä siis asiat jotka ovat korjauslistalla kunhan keittiön repiminen tulee ajankohtaiseksi.

Mutta tässä kaiken suunnittelun ja hauduttelun keskellä ajattelin kuitenkin joitakin pikku otoksi alaittaa tännekin. Lähinnä fiilistä, jota olen olosuhteista huolimatta koittanut keittiöön luoda. Huoneen toinen päätyhän on sellaista vapaata oleskelutilaa, eli kokonsa puolesta huone palvelee oikein mallikkaasti sekä perinteisenä keittiönä, ruokailutilana ja olohuoneenakin.

Että semmosta tällä erää. Nyt pitää kiiruhtaa syömään, koska tajusin just, että en ole tänään syönyt vielä mitään muuta kuin kynsiäni….

Pysykeehän taajuudella, luvassa on kiva arvonta!

Meillä on tänään siivouspäivä, ja juuri nyt pitäisi munkin oikeestaan olla tekemässä jotain enemmän yhteisen hyvän puolesta, kuin notkua koneella. Oli kuitenkin ihan pakko tulla jakamaan parit kuvat välillä. Tuossa rappusten kaiteen alla olen nimittäin koko päivän ihastellut (siis pudistellut mattoja siinä samalla) noita komeita laukkoja, jotka tänä aamuna räjähtivät auki. Vastustamattoman värisiä!
Parastahan täsä kaikessa kuitenkin on se,, että siivouspäivän päätteeksi saan kerätä omasta pihasta vaikka maljakot täyteen kukkia. Sen kun tajusin, tuli ihan itku silmään. Voi onnea!

Tässä tullut nyt muutenkin mietittyä tätä oman pihan autuutta. Miten vaivalloista koko viime kesän oli aina vartavasten lähteä leikkipuistoon tai ylipäätään jonnekin, kun halusi vain olla ulkona. Enää ei tarvitse kuin astua ovesta ulos, ja puisto on siinä silmien edessä. Siitäkin huolimatta, että meidän piha on lievästi retuperällä, se hakkaa mennen tullen monet kaupunkien hoitamat puistoalueet.

No, tänään olisi vielä tiedossa nurmikon leikkuuta. Monin paikoin joudutaan vanhojen valokuvien kanssa vielä kiertämään pihaa, ja miettimään, missä mitäkin on, ja minne koneella pääsee. Koitan nyt muutenkin hiukan valvoa tuota miehen trimmausintoa, viimeksi kun lähtivät unikot ohdakkeina….
Ensin kuitenkin puhtaiden lakanoiden silittämistä ja viimeisiä silauksia.
Palataan!