Pyydän anteeksi radiohiljaisuuttani, en aio selitellä sitä mitenkään; Olen pitänyt lomaa – ottanut aikalisän. Kesä on ollut omalla tavallaan raskas, suorittamisen ja tekemisen täyteinen ajanjakso, ja nyt koin, että oli aika puhaltaa peli poikki. Muutama päivä poissa tietokoneelta (ainakin osin), ja keskittyminen ihan oikeaan elämään antoi kivasti voimia. Olen nauttinut ajasta lasten kanssa, saanut ja antanut jakamatonta huomiota, nauttinut läsnäolosta ja yhdessäolosta. Olen kuunnellut naurua ja nauranut, katsellut hymyä ja hymyillyt.
Muutaman päivän kesäloman jälkeen tunnen pientä kankeutta; Bloggaajan ramppikuume iskee niin helposti taukojen jälkeen. Mutta eiköhän tämä tästä taas käyntiin saada, tekemällä kuinkas muutenkaan. Vielä eilen ajatuksissani oli korkea seinä, jonka läpäiseminen tai ylittäminen tuntui miltei mahdottomalta. Tänään päässä syntyy jo ideoita, ajatuksia joiden jalostaminen käytäntöön kuuluu seuraavien päivien askareisiin. Olette toivoneet jonkinlaista päivitettyä esittelypostausta, ja sen työstämisen aion aloittaa tänään. Tulevina päivinä kurkistetaan myös näiden mustien rasioiden sisälle.

Mukavaa perjantaita myös teille!

Nouseva Myrsky -tuotteet blogin kautta saatuja.

Olenkin jo kertonut teille hullaantumisestani pihasaunaamme terveisiä saunasta -postauksessa. Myönnän, olen yhä koukussa ja pahasti! Kuten niin monena muunakin päivänä, vei matkani tänäänkin saunaan heti lasten nukahdettua. Itkuhälytin mukaan ja löylyttelemään, voiko parempaa kesäiltaa toivoa. Parastahan tietysti on, että itkuhälytin pysyy hiljaisena! Olen löytänyt retriittini, tätä ihminen todella tarvitsee!
Iloinen saunoja ja iloisen saunojan kuivaharjausta kaipaavat kintut. Kuvia saunan hämärästä ja uusi Tine K:n korikassini nahkatähdellä. Tähän hyödynsin itse viikontakaise Nougat-alennuskoodini. Tässä hullutuksessa saunakassi on varsin perusteltu hankinta!

Huomiseksi on tiedossa täysi vastakohta tälle retriitille, mutta siitä sitten aikanaan! Ihanaa kesäiltaa sulle ja mulle!

Istuskelen kylmän kaminan vieressä ja tuijottelen vihdoin paikoilleen saatuja kirjakaappeja sisältöineen. Pidänkö niistä vai en, yritän päättää. Puolitoista vuotta ilman kirjahyllyjä ja kirjoja, taisin tottua. Puolentoista vuoden aikana meiltä katosi muutenkin värit, aloin viihtymään kovin ankeissakin sävyissä. Toisaalta, kai niihin tottuu uudelleen kun tarpeeksi tuijottelee. Kaikki sateenkaaren värit on edustettuina, on paksua ja ohutta, korkeaa ja matalaa. Mutta kukapa valitsisi luettavansa kirjan värin tai koon perusteella?! Kuka muu kuin Mickan.
Joka tapauksessa, tuijottelen vielä tovin, ennen kuin annan teidänkin vilkaista. Varsin väritön sunnuntaitervehdys siis, vaikka mehu sentään on jälleen punaista.

Tunnelmallista sunnuntai iltaa teillekin. Taidan mennä nauttimaan sateen raikastamasta kesäillasta, ja jättää värisuoran toistaiseksi ottamaan tilaansa.