{ yes please : please jeans }

16.8.2013

Voi kuinka viime syksynä aloinkin himoamaan italialaisia Please -merkkisiä farkkuja! Muistan kuinka jossain hormonihuuruissani itkin, että eihän tälläinen virtahepo voi edes hankki himoitsemiaan farkkuja, ja mies lohdutteli, että onhan niitä sitten vauvan syntymän jälkeenkin vielä kaupoissa. Tuolloin olin kuitenkin ihan varma, että jään ilman koko pöksyjä, ja niin meinasi jo käydäkin!
Nämä nimittäin tuntuvat katoavan joka paikasta sellaisella vauhdilla, että koko Eurooppa myy lähinnä eioota ja hajakokoja. Kärkyin ja kärkyin S-kokoisia housuja ties kuinka kauan, kunnes rohkaistuin ja tilasin parit farmarit koossa XS. Automatkan postista kotiin hoin epätoivoista mantraa ”pliiis mahtukaa jalkaan, pliis mahtukaa…”, mahtuivathan ne! Istuvat itseasiassa niin mukavasti (muutamasta kesäkilosta huolimatta), että kurvasivat mukavuudellaan heti farkkukokoelmani kärkeen!

please jeans

Siitä, miten Pleaset pitäisi jalkaan istua, taitaa olla montaa käsitystä. Mallia on kahta, perus ja slim. Selailemalla (lähinnä ruotsalaisia) nettikauppoja törmäsin monenlaisiin kuviin, joissa osassa farkut ja housut liki nuolivat ihoa, kun taas toisaalla pöksyt näyttivät hyvinkin haaremimallilta. Itse ajattelen, että jokainen päättäköön, miten housuja kantaa ja minkälaisena koot kokee. Toisaalla nimittäin kehoitetaan ottamaan normaalia kokoa hiukan pienempi ja toisaalla päinvastoin, vaikka kyseessä on sama housu. Pituudeltaan nämä varmaan ovat jotakuinkin tuumakokoa 32 vastaavat, eli kesällä mulle kivan vajaamittaiset ja talvella sitten jatketaan kengänvarrella ja villasukalla.
Koska Please Jeanssit taitavat olla monen muunkin hankintalistalla, ajattelin että tällä varsin sekavalla sepustuksellani valottaisin hiukan tuota kokoasiaa teillekin. Tosin olen pahoillani, mikäli tämä hämmensi teitä entisestään. Olen aina pikkuisen skeptinen tuon palauttamisen kanssa kun kyseessä on ulkomailta tilattu tuote. Onneksi tämä hankinta osui nappiin, ja housut istuvat huomattavasti paremmin kuin remppahanskat.

please jeans uusi kuu

Ja se olisi sitten perjantai-ilta! Yes please sille!

Aurinkoa tytöt!!!


{ olin ehtinyt unohtaa }

15.8.2013

Sen verran ehti lapsukaisille tulla ikäeroa, että olin ehtinyt jo unohtaa, mitä arki pienen liikkuvan ihmisen kanssa on.
Klaara liikkuu nimittäin ihmeellisellä vauhdilla paikasta toiseen, niin että äidillä silmiä pitäisi olla (näiden jo olemassaolevien lisäksi) myös selässä ja molempien korvien tuntumassa.  Päässä ei ole vielä hitustakaan järkeä, eikä itsesuojeluvaisto toimi, mutta vauhtia on sitten senkin edestä.

Toinen asia, jonka olin ehtinyt unohtaa, on päiväunet!
Mite pyhä hetki se onkaan, kun pieni käpertyy höyhensaarille keskellä päivää. Vaikka parituntinen ei olekaan yhtälailla enää omaa aikaa kuin esikoisen kanssa, nautin silti rauhallisuudesta. Kuppi teetä, ja teekunpin verran vain istumista aloillaan. Arjen pieniä ylellisyyksiä.

tea time

Koitan ehtiä vastailla kommentteihinne tämän päivän aikana. Nyt kuitenkin ihan vain olen!

Aurinkoa murut!