Maailmassa on harvoja asioita, joista tällainen kolmevitonen tuntee lapsellista riemua, mutta yksi niistä on ehdottomasti joulukuusi. Se on se virallinen merkki siitä, että joulu on saapumassa ja juhlan aika on käsillä. Lapsuudenkodissa kuusi tuotiin sisään aina aatonaattoiltana, ja kun isä oli muutaman voimasanan kanssa saanut kuusen jalkaan ja kynttilävalot sen oksille, pääsimme siskoni kanssa koristelemaan kuusta. Nyt viime vuosina mummulan kuusi on ollut huomattavasti tyylikkäämpi ja elegantimpi kuin lapsuudessani. Mieleeni on jäänyt myös vuosi, kun halusin koristella kuusen vanhanaikaisesti karamellein. Solmin hopealankaa karamellipapereihin ja ripustin niitä kunnon joulukonservatiivinä kuusen oksille. Ja parin päivän päästä langoissa roikkui tyhjät paperit, sillä karamellit olivat olleet kivasti siskoni käden ulottuvilla kun hän katseli telkkaria.
Kuten sanottu, meidän joulukuuseen ei haeta minkäänlaista tyylisuuntaa tai trendiä. Nyt kun lapset ovat pieniä sen oksilla saa killua kaikessa rauhassa itse tehdyt koristeet. Äidin virkkaamat pitsisydämet, hamahelmiaskartelut, paperista taitellut tähdet, antiikkiset lasipallot ja pallot uudemmasta tuotannosta. Vanhoista leivosmuoteista itse tehdyt koristeet ja kaikenlaiset vuosien varrella kertyneet joulukoristeet. Esikoisen aikoinaan askartelema kimallepallo ja Klaaran viime vuonna äitini kanssa askartelema paperienkeli. Kaikki koristeet yhtä ihania ja kaikkissa muistoja menneiltä vuosilta. Ja joukkoon mahtuu vielä paljon, mutta ihan vain ostamisen ilosta kuuseen ei hankita läjäpäin koristeita.
Miehelläni oli joitakin vuosia kova tarve saada kaata joulukuusi itse, mutta kun yhtenä vuonna olin käännyttänyt pojat kahdesti ovella (toinen kuusista oli kolmemetrinen ja toisessa oksia oli vain toisella puolen runkoa) mieheni kaatoi valtavan pihakuusen ja otti siitä latvan. Alhaalta katsottuna se näyttikin oikein kivalta, mutta olohuoneessa ei niinkään. Niinpä olemme sittemmin päätyneet ostettuun kuuseen. Helppoa ja vaivatonta ja vältytään suuremmalta aviokriisiltä juuri joulun alla. Ja ennen tuo kuusiepisodi vieläpä käytiin läpi siinä juuri ennen joulua ja vähän kiireessä. Kun jokunen vuosi sitten laitettiin koti joulukuntoon jo hyvissä ajoin kuvausten vuoksi, huomasin, että kuusi on oikeastaan paljon mukavampi koriste ennen joulua kuin tammikuussa. Tykkään siitä, että kuusi on pieni, ja tänä vuonna löytyi vieläpä oikein pullea ja muodokas yksilö. Ja nyt kun olkkarin ikkunoissa on lumikukat ja kuusi kimmeltää, ei oikeastaan ole koskaan pimeää.
Tänään vuorossa olisi sinappi- ja chilisuklaatehdas. Rentoa puuhastelua joululaulujen soidessa.
