Nyt vaivaa kyllä ihan älytön väsymys. Eikä helpota yhtään, että ulkona on tuollainen suhjukeli. Huomaan, että olen muuttumassa iltakukkujaksi, ja yöunet jäävät koko ajn lyhemmiksi. Jotenkin ei vain raaski mennä aikaisin nukkumaan. Pitää muka saada ne omat hetket, ja jokin ”oma aika”. Pään nollaamista, ja sitä rataa… Sitten vielä tulee lähdettyä salillekin iltamyöhään, eikä osaa jotenkin rauhoittua nukkumaan. Tiedän, että urheilut pitäisi suorittaa aikaisemmin, niin, että keho ehtii rentoutua levolle ja plaaplaa plaa. Minkäs teet, kun se oma hetki on illalla!? No anyway, ei mun ollut tarkoitus jälleen marmattaa, vaan kirjoittaa ihan eri aiheesta!

Edellisen postauksen mattoaiheeseen vielä palatakseni, joku jossain kohtaa kyselikin, että mitä ajattelin tehdä olkkareihin alunperin hommatuilla luonnonkuitumatoilla, ja keittiöönhän ne tiensä löysivät, kuten olin ajatellutkin. Kyseessä on siis ne Ikean isot 2×3 metriset matot, jotka sopivat nyt ihan loistavasti rytmittämään keittiötä, ja jakavat sen ikään kuin kahteen erilliseen tilaan. Toinen matto on ruokapöydän alla (ihana, kun siinä ei muruset näy), ja toinen puolestaan kokoaa huoneen toiseen päähän tuollaisen vähän kuin ”olkkarin”.
Blogin uudemmille lukijoille tiedoksi, että keittiön kuvia ei paljon ole blogissa näkynyt, koska se on yhä edellisen asukkaan jäljiltä, eikä laminaatteineen päivineen ehkä ole ihan meidän näköinen. Jotain kuvia löytyy kevät keikkuen tulevi – ja ajatuksia keittiöstä -postauksista. Mutta, koska olette kyselleet kuvia myös keittiön toisesta päädystä, tulvat ne nyt tässä mattoaiheen kylkiäisenä.

Keittiön tämä pääty on sellaista monitoimitilaa, me nimittäin paitsi pukeudutaan ja riisuudutaan tässä, oleillaan me muutenkin oikeastaan keittiössä noin 90 prosenttia siitä ajasta, joka ollaan kotona, mutta ei nukuta. Ja ihan jo senkin vuoksi, toivoisin tietty todella, että keittiö voitaisiin rempata mahdollisimman pikaisesti. Rempaa odotellessa pitää kuitenkin viihtyä noin niin kuin muuten, ja oikein hienostihan tässä sujuu kaikki toiminta iltasadun lukemisesta pelaamiseen ja piirtelemiseen. Itse olen nyt viime päivät pötkötellyt sohvalla pikkuisina annoksina, ja edennyt keltaista kuvastoa aina muutaman sivun kerrallaan. Olenkin jo ehtinyt perjantain puoliväliin!

Että sellainen tupakeittiöratkaisu meillä. Kuvat ovat eiliseltä, aurinko paistoi niin mahtavasti, että koko keittiö kylpi valossa.
Nyt pitää kuitenkin poistua tästä koneelta ennen kuin tämä yksi päikkäreiltään turhan aikaisin noussut saa lyötyä tähän tekstiin yhtään enempää ylimääräisiä kirjaimia tai välilyöntejä. Koitan palailla kommentteihinne illalla, jos vain suinkin saan käteni hetkeksi vapaaksi!
Mukavaa tiistaita kaikille!

Uusi viikko ja uutta puhtia.
Pahoittelen totaalista radiohiljaisuutta, joskus vain ei pysty, ei ehdi tai ei jaksa. Viime viikko oli jotakuinkin täynnä kaikkea tuota. Jos jokainen äiti törmää joskus riittämättömyyden tunteeseen, ja ylimääräisen käsiparin tarpeeseen, viime viikolle sattui ainakin omalla kohdallani noita päiviä ihan liikaa.
Mutta, negistelystä suitsait sukkelaan positiivisten seikkojen pariin, nimittäin viikonlopun pikkujouluihin! Kyllä vain, nyt on pikkujouluttelut aloitettu, ja ensimmäiset glögit ryystelty pipareita unohtamatta! Ja ai että kun teki hyvää ja tuli todellakin tarpeeseen!

Olin itse asiassa koko pikkujouluista niin innoissani, että tein perjantaina kunnollisen joulusiivouksen tunnelman takaamiseksi. Ne edelleen pesemättömät ikkunat, ja muutenkin sellainen epämääräinen sotkuisuus, alkoivat jo käydä hermoille siinä määrin, että asioihin oli vain pakko tarttua. Myönnän, että nämä vallalla olevat remonttiolosuhteet syövät pikkuisen energiaani, vaikkakin olen jo vuosien varrella kasvanut pois tarpeestani kammata mattojen vipsuja. Silti, nyt kun ikkunat loistavat puhtauttaan, ja koko talo on muutenkin puunattu (siinä määrin kun se vain on täällä mahdollista), kulkee ajatuskin paljon selkeämmin. Ihan pakko oli myös vähän joulustella, ja nostaa nuo Tinen tähtikoristeet esille – vaikka niiden jouluisuudesta kai voi olla montaa mieltä.

Muistatte varmaan, kun tämän syksyn must have -postauksessa kirjoitin Annon Pandora-villamatoista. Tarkoitukseni oli ajella perjantaina ostamaan matot ikään kuin siivouspäivän palkkioksi, mutta aika ei riittänyt millään. Tänään aamulla laitoin kuitenkin kaksi mattoa tilaukseen, sillä nyt alkaa olla jo sen verran viileät ilmat, että lattiat kaipaavat lisäeristystäkin. Nyt sitten odottelen malttamattomana uusia mattoja!
Vinkiksi teillekin, että nuo Pandora-matot on lokakuun ajan 20 pinnan alennuksella (taisi olla joku plussakortti-tarjous). Luulin ensin, että alennus on vain myymälöissä, mutta toimi se näköjään myös Kodin ykkösen verkkokaupassa.

Palataan pian! Promise!

Syksyn kunniaksi Arabia järjestää jälleen Suomen kaunein kattaus -kilpailun. Kuten olette varmasti jo huomannut, Indiedays on tänäkin vuonna yhteistyössä Arabian kanssa, ja tarkoituksena on innostaa myös teidät blogiemme lukijat mukaan tähän hauskaan kauttauskilpailuun. Kattauskisa on avoin kaikille, ja mukaan pääsee kokoamalla oman suosikkikattauksensa, ja lataamalla sen kuvan kilpailusivustolle. Vapaavalintainen 6 hengen Arabia-astiasto on kisan palkintona, joten jo siinäkin mielessä kannattaa osallistua! Lisää tietoa kilpailusta ja sen säännöistä löydät kampanjasivulta.

Itse loihdin oman suosikkikattaukseni kuistille. Meillä, kuten varmasti monissa muissakin talouksissa, astiat ovat lähinnä olleet valkoisia tai luonnonvaaleita. Vanhaa Arabiaa on kertynyt kaappeihin hurjia määriä, ja näihin aarteisiin sisältyy myös paljon sinivalkoisia astioita. On Siniraitaa ja Fasaania, sekä tietysti kokoelmani erilaisia sinisävyisiä Arabian kannuja.

Tällä kertaa halusin kuitenkin haastaa itseni. Halusin yhdistää vanhojen Arabian tarjoiluastioiden, ja uudempien selkeälinjaisempien kippojen ja kuppien maailman. Kuten sisustamisessa, myös kattamisessa on mielestäni tärkeää löytää punainen lanka, johon voi sitoa rakkaimpia astioitaan niin perintökalleuksista kuin uudemmista hankinnoistakin. Halusin ottaa mukaan myös värin oman mukavuusalueeni ulkopuolelta. Yritin myös tehdä jotakin, mikä ei ole sidottu liiaksi vuodenaikaan tai varsinaiseen juhlateemaan. Jotain, minkä fiilistä on helppo vaihtaa pienillä yksityiskohdilla ja somisteilla, kuten esimerkiksi palalla luontoa. Viileän vaaleiden sävyjen sijaan nostin pöydälle lämpimän punaista väriä. Punaisesta langasta siis todellakin tuli punainen!

Blogiyhteistyön vuoksi olen etuoikeutetussa asemassa, sillä sain lainata kattaukseeni astioita Arabian myymälästä. Halusinkin käyttää tilaisuuden hyväkseni, ja kokosin astiaston jollaista en ehkä ensimmäisenä olisi uskaltanut hankkia. Myönnän, että kuvioidut Runo -lautaset olivat itselleni villi veto, mutta nyt, sovitettuani niitä kotiime, olen täysin myyty. Tiedän siis tarkalleen, mitä ottaisin, jos voittaisin astiaston kuudelle hengelle!
Kauttauksessani olen käyttänyt Arabian Runo -sarjan Syyshehku -lautasta, sekä pienempää Talvitähti -lautasta.  Arabian Koko -sarjan pikkuinen XS-kokoinen esspresso-kuppi  toimii ruokakattauksessa puolukkahillon kotina. Pienellä espressolusikalla voi kukin maustaa ateriaansa haluamaansa tapaan. Koko -sarjan M-kokoinen vati (joka arkena on käytössä lähinnä pastalautasena tai lounassalaatin alla) palvelee tarjouluastiana itseään huomattavasti vanhempien serkkujensa kanssa. Lisää tietoa astioista löydät esimerkiksi Iittala Groupin verkkokaupasta.
Tavanomaisten kukkien sijaan halusin nostaa palan luontoa pöydälle tällä kertaa puun muodossa. Kattausalustat onkin sahattu oman pihan koivusta. Runo -astioiden pelkistetty ja selkeä kuviointi istuu yhteen karhean pellavan ja rouhean koivun kanssa.

Mitä yleensä tulee astioiden yhdistelemiseen, noudatan itse tiettyjä perusohjeita; Yhdistävänä tekijänä voi olla niin muoto kuin värikin. Tässä tapauksessa tuo tekijä on valkoinen pohjaväri. Yhtä hyvin myös muotokieleltään toisiinsa sopivat astiat näyttävät hyvältä värikkäämpinäkin yhdistelminä. Esimerkikis perusvärit punainen, sininen ja valkoinen toimivat aina yhdessä. Samoin pastellisävyjen yhdisteleminen menee harvoin pieleen. Hauskinta on tietysti se, jos samaan pöytään löytää tiensä niin omat uudemmat suosikit, kuin mummon perintöastiat!
Myönnän olevani itse melko kaavoihin kangistunut kattaja, mutta kerrotaan, että vanha koirakin voi oppia uusia temppuja!

Toivottavasti sain myös teidät innostumaan Arabian järjestämästä Suomen kaunein kattaus -kilpailusta. Tässä ei nyt ollut tarkoitus kerätä ääniä itselleen, vaan juurikin patistaa teidät kaikki mukaan kisaan.  Haastankin jokaisen patsi kokoamaan Suomen kauneimman kattauksen, myös kokeilemaan erilaisten astioiden villiä sekoittelua ja värien hehkua!

 

 Äidille suuri kiitos kaalikääryleistä! Hyviä olivat – ja kaikki meni!