Moi.

Ajattelin vielä huikata teille, että instagramista löytyy hiukan enemmän kuvia viikonlopun varrelta. Esimerkiksi näitä tunnelmia. 

Pitkään on harmittanut, kun moni  juttu ei jostain syystä lopulta koskaan päädy blogiin asti. Lähinnä kuvat. Johtuen ajanpuutteesta tai ihan vain sanattomuudesta, moni kuvamateriaali jää käyttämättä. Ei ole tarpeeksi laadukkaita kuvia tai jotain… Instagramiin koitan kuitenkin lykätä materiaalia hiukan blogia joustavammin. Ehkä enemmän realityä, lapsiperheen arkea, tilanteita – ja joskus jotain exstraa blogijuttuihin liittyen. Instan puolelta voi myös bongata etukäteen ehkä jossain kohtaa blogissakin näkyviä juttuja.

Koitan lisäillä sinne myös kuvia meidän joulustelusta, ja ehkä vähän tästä rempparintamastakin. Näin pimeään aikaan tuo insta on myös aika armollinen huonoille kuville. Ei mulla muuta. Nähdään siellä!

Ja, toki myös täällä! Ihanaa iltaa!

Hip hei, ja hauskaa joulukuun aloitusta!

Laskeutuminen julun aikaan on täällä ainakin laitettu nyt vauhdilla käyntiin. Perjantai ja lauantai pyhitettiin jouluostoksille, tehtiin myös joitakin valmisteluja sekä joulua, että synttäreitä ajatellen. Remppa on käynnissä, ja paikat hujanhajan, mutta hei; Pikkueteisen lattiassa on ensimmäinen kerros valkoista maalia, ja tarkoitus olisi, että viikon päästä voidaan ottaa synttäri vieraan kuistin kautta sisään! Jee, tätä on niin odotettu!!!

Rempasta huolimatta olen koittanut laittaa hiukan jouluista tunnelmaa kotiin. Eilen vietettiin pikkujouluja ihan vain oman perheen kesken. Lähinnä haluttiin tehdä jotain yhdessä ja lasten kanssa, ja oikein mukava iltapäivä ja ilta saatiinkin aikaiseksi. Paistettiin pikkuinen ”kinkku”, maistiaiset joululaatikoista ja ostettiin toisillemme ihan pikkuiset paketit. Syötiin suklaata sekä pipareita, ja lapset saivat olla tonttulakit päässä. Tästä tulee ehdottomasti perinne, sen verran hauskaa meillä oli!

Isomman eteisen (siis tämän joka nyt on ollut käytössä vallan) on tarkoitus siistiytyä ja ensimmäinen iso juttu onkin kenkäkaapin paikalleen asentaminen. Tarkoitus on, että tässä tilassa ei enää nähtäisi kenkiä lattialla, lähinnä joitakin vaatteita ja jalkineita voidaan tilassa säilyttää, ja tietenkin vieraat saavat jättää kenkänsä tännekin. Tuntuu kuitenkin mahtavalta ajatella, että tästä huoneesta saadaan vihdoin pois läjä saappaita, kuomia ja goreja, sekä kaiken laiset kuravermeet ja haalarit. Juhlistaakseni ajatusta laitoin kenkäkaapin päälle hiukan joulua. Kynttilöiden numerolaput  ja aluslautanen ovat Ikeasta, musta nauha Granitista, risukuuset sekä marokkokulho Tine K:n mallistosta. Kenkäkaappi on Ikeaa sekin.

Pikkujoulumieltä saan jakaa myös Lauralle, joka oli tällä kertaa onnettaren suosikki Mrs Jonesin pouf-arvonnassa. Laitan voittajalle sähköpostia, jotta rahi pääsee matkaan.

Kiitos kaikille osaaottaneille, hurja määrä teitä oli jälleen mukana!

Nyt pitäisi käydä pyykkihuollon kimppuun. On ollut kaikkea mukavaa ja vähemmän arkista puuhaa, ja perus kotityöt on vähän unohtuneet. Mutta ei siihenkään näköjään kuole!
Suloista sunnuntain jatkoa!

Eilen oli hiiripäivä. Nostin aamulla pojan repun kylmästä huoneesta (tulevasta työhuoneesta, joka on ollut kylmillään ja muuttunut varastoksi), jossa se oli ollut viime viikon lopulta asti. Kassi keittiön pöydälle, ja mikäs se sieltä hyppäsi vatsalleni, ja siitä reittäni pitkin kiiruhti lattialle?! No hiiri! Hyi…
Keittiön sohvan alle se luikahti, ja löysi itselleen hyvän piilon, jossa sananmukaisesti lymyili hiiren hiljaa koko päivän. Vaan kas, kun illalla hiljennyin sokeriaskartelujeni pariin keittiön pöydän viereen, alkoi rapina, ja kohta näinkin jo sohvanpäälisen liikkuvan. Hyi jälleen!
Hädässäni yritin tavoittaa miestä, joka kuitenkin istui kokouksessa kännykkä äänettömällä. Apuun riensi Koon kummisetä, pelasti hätää kärsivän naisen ja kantoi työvoitoksi päätyneen hiirulaisen ulos. Johan oli päivä!

Pieni hiiri sai kuitenkin aikaan suuria ajatuksia; Laittoi miettimään elämänmenoa, remontin etenemättömyyttä ja montaa muuta juttua. Tänään on heiluteltu maalitelaa, kylmä huone on muuttumassa työhuoneeksi kuten sen olisi pitänyt muuttua jo aikoja sitten. Mieheni sanoja lainaten: ”Eihän me ostettu isoa taloa vain voidaksemme antaa hiirille oma huone!”
Johtuen hiiren aikaansaamasta herätyksestä (tai mistä sitten tulikin) havahduin itsekin miettimään kuluneita kuukausia. Tämä syksy on ollut monella tapaa todella erikoinen. On vaikea pukea sanoiksi sitä tunnemyllerrystä, jonka läpi eilen kuljin. Olen esimerkiksi treenannut koko syksyn todella ahkerasti. Viimeiset yhdeksän viikkoa kuudesti viikossa. Mennyt tukka putkella, sovittanut harrastukseni pääsääntöisesti lasten nukkumisaikaan, priorisoinut ja venynyt. Eilen ensimmäistä kertaa kuukausiin pysähdyin miettimään miksi. Kyseenalaistin elämääni, ja tajusin monen asian muuttuneen. Lopulta tajusin, että asioita enemmän muuttunut olen minä itse. Kyse ei ole pelkästään treenaamisesta, vaan monista muista asioista, joiden kanssa olen joutunut viimeisten kuukausien aikana kamppailemaan. Asioista, jotka olen joutunut opettelemaan tässä samanaikaisesti. Jossain määrin olen käynyt sotaa itseni kanssa, taistellut vanhoja pirujani vastaan. Mutta tiedättekö mitä?! Tajusin voittaneeni. En koko sotaa, mutta yhden suuren erän kuitenkin. Minä ja ruoka, taistelumme jatkuu hamaan loppuun asti. Olen kuitenkin iloinen, että voin oppia uusia taitoja, vahvistaa itseäni ja löytää luonteestani voimaa, jonka avulla kulkea eteenpäin.

On muutoksessa kyse sitten syömisestä, ajankäytöstä tai puhtaasta itsekyydestä, tämä uusi Emilia on kuulemma myös parempi kumppani. Kiva niin, sillä pidän siitä itsekin enemmän! Oikea asenne, siitähän elämässä loppujen lopuksi on kyse!

Hiiriä, ihmisiä, ajatuksia ja tunteita. Niitä on mahtunut tähän viikkoon. Muutama otos instagramin puolelta. Toivottavasti pääsen pian esittelemään teille myös entisen kylmä/hiirihuoneen ja tulevan työhuoneemme. Sormet syhyävät sisustamaan jo!

Huomenna jouluostoksille. Tiedän, ei pitäisi ostaa mitään. Siis huomenna. Koitan kuitenkin ajatella, että tuonkin teemapäivän perimmäinen tarkoitus on jossain ihan muussa, kuin vain olla yhtenä päivänä vuodessa ostamatta mitään. Meillä tämä on niitä ainoita mahdollisuuksia tehdä miehen kanssa ostokset yhteistuumin, joten käytämme sen hyväksemme.

Leppoisaa iltaa teille. Ja mulle.