Suuren juhlan tuntua, odotuksen tunnelmaa. Niitä leijuu jo ilmassa. Liian monta valvottua yötä takana, pätkivä muisti ja ahdistava, kurkkua puristava tunne, siitä, että jotain oleellista jää koko ajan tekemättä. Yritän hallita kaaosta kirjoittamalla asiat paperille, mutta aina ei muista edes kirjoittaa.
Todella pahoittelen, etten ole tarttunut kommentteihinne, enkä ole niihin vastannut. Vastaan kyllä. Vaikka sitten jouluna, lupaan! Nyt täytyy vain saada muutama muu juttu vielä pois jaloista. Ja toki olen ne kaikki lukenut, kiitos siis jättämistänne sanoista!
Hassua, muta tästä se alkaa; Matka kohti kevättä! Päivä pitenee pikkuhiljaa.
”Tapanina päivä on kukon askelta pitempi, loppiaisena pirtti jo uutta päivää lämpiää.”
Muutamia ostoksia (lähinnä perustarpeita), kuusen kaatoa, lakanapyykkiä ja yleistä kotihommaa. Jouluksi reissuun lähtevien sukulaisten moikkaamista ja Rocky Road -askartelua. Niitä tälle päivälle.
Mukavaa sunnuntaita ja aatonaatonaattoa!



















