Olen hävennyt, peitellyt itkenyt ja potkinut. Olen vihannut ja inhonnut ihoani – onhan se aina ollut huono.
Vai, onko sittenkään? Teini-iässä puhjennut akneni on heitellyt ihoni kuntoa jo vuosia sinne tänne. Myönnän, että väliin on mahtunut parempia aikoja, mukaan on mahtunut myös vahvoja lääkkeitä, ja pitkiä lääkärisuhteita. Korvieni väliin iskostunut ”minulla on huono iho” istuu niinkin tiukasti, että rankaisen ihoani vain varmuuden vuoksi, vaikka sen kunnossa ei sillä hetkellä olisikaan sen suurempia puutteita.
”Mulla on aina ollut tosi huono iho.” Näin vastaan joka kerta kun ihostani kysytään jotakin. Näin vastasin myös kun Rosa Garf -ihonhoitosarjan maahantuoja kyseli, olisinko halukas kokeilemaan kyseisen sarjan tuotteita kosmetologin hoidossa.
Hoitokäynnilläni kauneushoitola Roosaan, koin pienen valaistumisen ihoni kunnosta ja suhtautumisestani ihonhoitoon. Kolmenkympin korvalla suhtautuminen ihooni koki tarvittavan muutoksen. En ole enää teini, vaan aikuinen. Samoin ihoni.
Tuomio oli: entinen akneiho, erittäin kuiva, ja herkkäkin, iho. Vuosien rankominen ja ennaltaehkäiseväksi kutsumani hoito, onkin ollut lähinnä ihoani kuluttavaa, ei niinkään sen hoitamista.
Konvehtirasiaa muistuttavasta laatikosta löytyi apu. Sen sisällä ei ollut Vihreitä kuulia, joiden sisältämä sokeri on liiallisen vehnän kanssa osoittaautunut ihoni todelliseksi viholliseksi, vaan tuotteet ihoni kunon elvyttämiseen; Valkoista teetä ja lotuksenkukkaa sisältävä tuotesarja, puhdistuksineen ja kuorintoineen, tehoampulleineen, naamioineen ja hiorontavoiteineen. Puolessa tunnissa ihooni oli hierottu enemmän hoitavia ja kosteuttavia aineita, kuin mitä se on tottunut saamaan edes kuukaudessa (veikkaan useampaakin kuukautta)!
Kotiinviemisiksi mukaani pakattiin ihoa tasapaiottava, mutta samalla hoitava ja kosteuttava, tuotesarja, ja viikossa ymmärsin muutoksen. Hiki ei enää kirvellyt kasvoillani kuten ennen, kosteusvoiteen levittäminen ei saanut ihoani punoittamaan, ja silmäluomet rauhoittuivat ja lopettivat hennon hilseilynsä. Minä ja ihoni, meistä on tullut aikuisia, tavat pitää päivittää sen mukaisiksi!
Tärkeimpänä oppina otin kuitenkin mukaan kosmetologin sanat ”Hoida ihoasi sen tämänhetkisen kunnon ja tarpeen mukaan”.
Akne onkin ollut tiukemmin korvieni välissä, kuin ihossani!
Vuosien varrella olen opetellut hyväksymään kehoani. Olen alkanut liikkua koska välitän itsestäni, en siksi, että rankaisen kroppaani. Saman valaistumisen koin nyt ihoni kanssa. Aknen jättämät arvet pitää hyväksyä, mutta iholleen ei voi olla vihainen koko loppu elämäänsä. Myönteisempi, ja tassä tapauksessa hoitavampi, suhtautuminen ihoon, tuo mukanaan parhaan lopputuloksen. Se auttaa lopulta parhaiten myös arpien luonnolliseen korjaantumiseen.
Tasapainottavan Aminta Med -tuotelinjan jälkeen sain käyttööni kosteuttavamman Blue Line -sarjan Gel Hydratante -geelivoiteen, sekä Creme Hydratante-kasvovoiteen. Olen hymyillyt, ja pitänyt hymystäni, siitä, että kasvojeni iho ei pingota kireänä ja kuivana, vaan kestää päivän meikkikuorman kirvelemättä – ja mikä hassuinta – nyt myös kiiltelemättä!
Mitä tulee mainitsemaani sokeriin ja vehnään, kirjoittelen niistäkin teille jossakin vaiheessa. Teoriani sai kuitenkin vahvistuksen viimeviikkoisesta pullapäivästä, joka on, sitten tammikuun alun, ensimmäinen kerta, kun ihoni pukkasi näppylöitä pintaan. Tässä siis varsin hyvä motivaattori tammikuussa startanneelle karkkilakolleni!
Rosa Graf tuotteita myyviä, ja käyttäviä, kauneushoitoloita löytyy ympäri Suomen. Hintatasoltaan voiteet ovat samaa luokkaa perus apteekikosmetiikan kanssa, eli mistään kalliista sarjasta ei ole kyse.
Suloista tiistaita!
Mä päätin eilen illalla, että tästä tulee hyvä päivä. Tähän mennessä suunta on ollut oikea!
