Musta tuntuu, että mä oon hiukan hitaalla. Tiedättekö, ajatus ei kulje ja pää lyö vain tyhjää.  Unohdin ne orvokitkin, kun käytiin asioilla. No, mutta ehkä tää on vielä sitä lomavaihdetta, tai olen vain yksinkertaisesti huono vaihtamaan moodia toiseen. 🙂

Mä olen tänään istua tapittanut tuossa lastauslaiturilla. Miettinyt mitä kaikkea pihalla pitäisi tehdä, ja mitä kaikkea olisi kiva tehdä. Jossain kohti listat myös sivuavat toisiaan.
Ja, jos oikein tiivistää, niin tossa mun tuijottelussa tämä päivä aika pitkälti olikin. Josko huomenna jo pää lähtisi käyntiin! 🙂

Mutta mikäs tuossa istuskellessa. Ihan paras paikka nauttia orastavasta kesästä!

Palailen kommentteihinne myöhemmin, nyt mä pakkaan repun ja fillaroin salille.

Suloista iltaa!

Oman pihan valkovuokot, auringonpaiste ja aamuvarhaisen satakielen laulu.
Onni on kiinni pienistä asioista, hymyistä, sanoista ja katseista.

Tuntuu, kuin olisi ollut lomalla. Vaikkei pääsiäinen noin juurikaan eronnut arjestani, sain silti lomamoodin päälle. Kun tuntuu, että koko maailma lomailee, sitä on helpompi itsekin vaihtaa otetta löysemmäksi. Ja, lomailun jälkeen arkikin tuntuu taas kivalta!

Poimittiin eilen muutamat valkovuokot omasta pihasta. En raaskinnut ottaa enempää, olivat vielä tuolla metsänreunassa niin kovin pikkuisia. Valkovuokot ovat kuitenkin selvä merkki kesän lähestymisestä. Kuten sekin, että istuin eilen auringossa shortsit jalassa, grillattiin makkaraa ja käytiin jäätelöllä. Ja, jotenkin tuo aurinko ja lämpö muuttaa ihmistä hetkessä. Ihan kuin meidän suomalaisten koko sielunmaailma muuttuisi. Ihmiset muuttuvat sosiaalisemmiksi ja hymyilevät enemmän. Hyvä niin!

Ehkä sitä jo pitäisi uskaltaa istuttaa muutamat orvokit. Miettiä muitakin puutarhajuttuja – ja kasvimaata. Toivelistalleni laitoin myös mukavan aurinkotuolin. Ehkä sen voisi nostaa tuohon hiekkalaatikon viereen, ja elää siinä toivossa, että tulevana kesänä ehtisi edes hetken istua myös aloillaan! 🙂

Me taidetaan mennä taas ulos! Jos mahdollista, tehkää samoin!

Aurinkoista arkeen paluuta!

Nimittäin auringosta ja pyöräilystä!
Fillarointi on se mun juttu. Vauhtia, maisemia – ja kunnon sykettä nostavaa liikuntaa! Ei käy lonkkien päälle, mutta jalat saa silti tehdä töitä.

Jokakeväinen ongelma on sopivan fillarivaatetuksen löytäminen. Ilman lämpötila, aurinko, ilmavirta ja tuulen vastus sekä pyöräilyn teho, ne kaikki vaikuttavat siihen, miten tukala olo satulassa tulee liian paksuissa vaatteissa. Toki on olemassa päheitä tsykäilyvaatteita, mutta musta tuntuu, että ne on mun kaltaiselle nautiskelijalle hiukan liian pro juttu. 🙂
Niin, ja sitten toinen haaste on arvioida takapenkkiläisen olosuhteita!
Onneksi kuuntelin aamulla mieheni neuvoa, ja jätin kevytuntsikan kotiin. Kerrospukeutuminen on näppärää; Ota pois tai laita lisää. Loppumatkasta olin jo aika valmis heittämään paljon muutakin vaatetta mäkeen, mutta pitää koitaa olla nöyränä kevään petollisuuden edessä.

Klaaran kanssa tämä kesä menee varmasti hyvin pitkälti pyöränsatulassa. Viime vuonna tyttö oli vielä aika veltto säkki istuimeen, mutta nyt tuntuu, että olemme löytäneet yhteisen sävelen. Minä poljen ja ohjaan, Klaara vastaa matkamusiikista! Bonuksena saan mukavan potkuhierronnan tukkoisile takareisille! 😉

Tämä pääsiäinen on kyllä valahtanut melkein täysin ulkoilun puolelle. Pihatöissä on edistytty kiitettävästi, ja puutarha alkaa taas muovautua malliinsa. Seuraavaksi taidan ottaa pikkuapulaisen mukaani ja hakea kimpun valkovuokkoja olkkarin pöydälle. Ja, mikäli on Ilmatieteenlaitosta uskominen, koko seuraava viikko menee näissä samoissa merkeissä!

Nautitaan nyt! Kyllä sieltä niitä rumiakin päiviä vielä tulee! 🙂