Kesä ja mansikat kuuluvat olennaisesti yhteen, mutta mulla on joka vuosi myös kova tarve pakastaa mansikka-aikaa myös talven varalle. Tämä samainen määrä on pussitettu jo useampana vuotena pakkaseen, ja yllensä edellisen kesän marjoja jää niin, että mummu keittää niitä sitten hilloksi tai mehuksi. Viime talvena mansikat loppuivat pakkasesta jo vuoden vaihteessa, joten mietin tässä parhaillaan, pitäisikö satsi tuplata.
No, mutta ainahan tästä määrästä riittää herkutteluunkin, ja tänään teinkin jo päivällä brita-kakun pohjat valmiiksi jäähtymään. Olen kirjoittanut pienen kakun ohjeen aikoinaan vadelmalle, sen löydätte tästä postauksesta. Mansikkainen ohjeversio pikku-britasta päätyi aikoinaan lehtijuttuun, joka tehtiin vanhasta kodistamme.
Tämä pieni kakku riittää hyvin muutamalle herkuttelijalle, mutta kaksinkertaistamalla ohjeen, saat tehtyä normaalikokoisia irtopohjavuokia hyödyntäen isommat kakkupohjat. Vastaavasti saat isommasta määrästä myös pellillisen, jonka voit jakaa kahtia, mikäli pidät enemmän suorakaiteen mallisesta kakusta.
Herkullisesta kakusta huolimatta, mun stressikäyrä osoittaa nyt totaalisesti kohti koillista. Just nyt voisin melkein repiä pääni irti, mutta yritän purkaa paineet tuohon mansikkakasaan, joka odottaa perkausta. Kerron teille myöhemmin, toivottavasti vaan saan kertoa sen onnellisen lopun! Pakko kai siihen on uskoa!
Ihanaa iltaa!
