Lupaukset on lunastettava, tänään tosiaan aloitettiin päivä leipomalla. Heti aamusta mieluiten, silloin kun keittiössä on vielä siedettävää olla vaikka uuni pohisee kuumaa.

Yleensä teen mustikkapiirakan tällä helpolla piirakkaohjeella, mutta nyt teki mieli paksua pullapohjaa. Pikkumies on innokas hiivaleipuri ja käsittelee taikinaa mielellään. Ihan koko puolen litran taikina ei mahtunut uunipannulliseen, eli saimme samalla pienen satsin myös korvapuusteja.

Taidan antaa piirakan vielä hetken jäähtyä, ja kun pienin vaipuu höyhensaarille, taion jäälaten ja mustikkapiirakan avulla itselleni pienen kahvitauon pihan varjoisimpaan kolkaan. Herkuttelun vastapainoksi painelemme iltapäivällä taas uimaan. Ja ehkä niitä mustikoitakin tarttuu jälleen mukaan!

Aurinkoista keskiviikkoa!

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Nappasin nimittäin uintireissulta mukaani myös mustikoita. Ihanan pulleita ja makeita!
En koskaan jaksa noukkia marjoja suuria määriä kerralla. Se ei vaan jotenkin sovi mun luonteeseen. Mutta pienen kulhollisen, piirakan tai kahden verran, poimin useamman kerran kesässä. Usein ajattelen, että menen oikein ämpärin kanssa, mutta pah. Ehkä olisi eri asia, jos voisi kykkiä mättäillä yksin. Ihan rauhassa ja puhumatta kellekään. Komentamatta ja kieltämättä aina jotakuta. Jos sen noukkimisen voisi ottaa jonkinlaisena hiljentymisenä – retriittinä.

No, mutta nyt mulla oli pikkuapuri. Kulhokaan ei kaatunut kuin kerran. Ihan alku vaiheessa sekin.

Haettiin kaupasta myös voita ja hiivaa. Huomenna leivotaan, ehdin jo luvata.

Ihanan virkistävää tuo pulikointi. Biksutkin kuivui päälle, ja saunan tarvetta ei todellakaan ole. Huomenna taas uudestaan!

Polttavan kuumaa, ja lamaannuttavan hikistä. Tätä on kunnon kesäkelit!
Joskin mitään ihmeellistä ei sitten jaksakaan tehdä. Hengaillaan ulkona, syödään epäterveellisesti ja ollaan vaan. Kylmää vettä puutarhaletkusta leikkeihin. Suolatikkuja, herneitä ja jäätelöä ravinnoksi. Voihan laiskuus!

No, mutta tätä se kesä on, ja tätä sen kuuluukin olla. Ehtii sitä sitten ensi kuussa itsensä kasaamaan ja ottamaan ryhtiliikkeen. Kotityöt eivät ole koskaan karanneet minnekään!

Ja vaikka tämä ulkona löhöäminen ei varsinaisesti täytä minkäänlaisen työn kriteerejä, ajattelin silti viettää tänäänkin siestaa. Olla vielä rennommin, jos mahdollista! 🙂

Ja iltapäivällä taas uimaan. Siinäpä ne päivän ohjelmat!

Nautitaan kesästä!

kaulakorut | Lumoan ja Pernille Corydon
käsikorut | ei tietoa
bikinit | jostain nuoruusvuosilta