Maaliskuun alussa sanoin, että kevätpäiväntasausta voisi ihan erityisesti juhlistaa ja niin kaukaiselta kuin tuo silloin tuntuikin, niin se kevätpäiväntasaus on huomenna! Ja vaikka tässä on nyt monella muut asiat mielessä, niin liputan edelleen pienen juhlallisuuden puolesta. Lasi kuohuvaa (jos skumppapullo jääkaapista löytyy) tai kuppi kahvia terassilla tai parvekkeella. Jotain pientä keväistä, kuten vaikka lämmössä herääviä oksia maljakkoon ja katse tulevaan kesään. Mieleen aurinkoisia ja iloisia juttuja. Ei huono idea, eihän?
Nautin aamulla kun lenkille pääsi auringonpaisteessa. Lasten kanssa on kuljettu metsässä, kiivetty kiville ja hypitty ojien yli. Koko perhe syö yhdessä kaksi kertaa päivässä ja aamupalan ja iltapalan. Nukuin viime yönä yli kymmenen tuntia ja joka-aamuisen herätyksen olen säätänyt vasta seitsemäksi. Vaikka tilanteessa on paljon kurjaakin, olen yrittänyt nyt kiinnittää huomioni myös niihin hyviin juttuihin. Kirjoitinkin eilen instagramissa siitä, miten kaikki tuntui hetken jotenkin niin suurelta ja huoli musertavalta. Kerroin itkusta, stressistä ja pienestä paniikista. Mutta kirjoitin myös siitä, miten tärkeää rutiinit itselleni on, ja miten juuri niiden avulla ajattelin tästäkin tilanteesta selvitä. Ja niinpä mä olen kehittänyt rutiinin paitsi lasten kotikouluun, myös itselleni. Aamulla lenkille, kaurapuuron keittoon ja päivää aloittamaan. Koulutyötä, ulkoilua ja ruokaa. Mutta päivään mahtuu myös niitä omia hetkiä, ja tänään nautin sellaisesta kasvihuoneessa. Pesin kalusteet, siivosin jouluvalot pois, laitoin ruukkuihin kevätkukkia ja kuuntelin samalla äänikirjaa. Nautin auringosta ja valosta, joutsenten ylilennosta ja maasta puskevista kasveista. Ihan niistä samoista asioista, joista nautin joka päivä. Luonnosta ja rauhasta. Huomenna ajattelin leipoa sämpylöitä. Tai ehkä pullaa. Tai vaikka molempia!
Kerrankin ei ole kiire minnekään. Ei hätä eikä hoppu. Saa ihan luvan kanssa olla möllöttää kotona, eikä kukaan leimaa erakoksi. Nukkumaan pääsee ajoissa ja iltapäivän ulkoilu on perusteltua kasvatustyötä. Tuossa alla pari kuvaa myös toisenlaisesta työmaasta. Kerrankin on aikaa myös tehdä näitäkin juttuja ajoissa. 🙂
Olisi kiva kuulla millaisia positiivisia juttuja te olette tilanteesta löytäneet! Vanha sanonta, ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin, osuu mielestäni tähän oikein hyvin! Ihanaa iltaa! ♡
Viikkosoppa, lohilaatikko ja välimeren maut täyttävässä tomaattikeitossa! Kuka muu tunnustautuu viikkosoppamutsiksi? Ok, myönnän, että olen vähän hionut kulmia, eikä kyseessä ole välttämättä soppa, tai edes koko viikoksi tehty ruoka, mutta idea on kuitenkin, että useampana arkipäivänä syödään samaa ruokaa. Mulla on sellainen sääntö, että arkiviikolla pitää olla yksi ruokalaji, josta syödään kolme päivää. Sitten ne kaksi päivää voivat olla keskenään erilaisia, tai sitten pariksi kolmeksi päiväksi tehdään taas jokin muu ruokalaji. Sunnuntai-ilta on loistava aika valmistautua uuteen viikkoon. Jos sunnuntain aterialta ei jää tähteitä maanantaille, meillä uuniin tai kattilaan sujahtaa usein jotakin alkuviikon pelastusta. Soppa tai laatikko. Ne on lapsiperheen pelastuksia. Toki on ihan mielettömästi niitä herkullisia ”vartissa valmista” -reseptejä, mutta kuten tiedätte, joskus ei ole aikaa edes siihen varttiin. Silloin paras apu on mikrossa nopeasti lämmitettävä ateria ja mikäs sen parempi vaihtoehto kuin itse tehty simppeli kotiruoka. Kun viikon menu on suunniteltu ja ensimmäinen ruokalaji valmistettu, on vähän kuin kytkisi autopilotin päälle. Arjesta pitää mielestäni tehdä mahdollisimman helppoa ja yksinkertaista, jotta aikaa jää myös kodin ulkopuolella elämiselle.
Se, että ruokaa valmistaa kerralla useammalle päivälle on paitsi aikaa säästävää, myös taloudellista ja ekologista. Olen itse lamavuosien kasvatti ja sen sijaan, että meillä olisi syöty kalliita valmisruokia, ruoka tehtiin itse aidoista raaka-aineista. Olen jo lapsena oppinut syömään paljon kalaa, maailman paras (perkuujätteistä keitetty) lohikeitto ja silakkapihvit syntyvät edelleen vanhempieni keittiössä. Mieleeni on jäänyt elävästi myös keittiön lattialla saavissa luikerteleva made. Silti olen itse älyttömän huono kalan käsittelijä ja ostan mieleemmin kalan aina valmiiksi perattuna. Lapsuudenkodissani syötiin myös paljon perunaa ja olen edelleen perunatyttöjä. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että takaraivooni on jo lapsena iskotettu itse tehdyn ruuan merkitys ja simppelin kotiruoan arvostaminen. Samaa viisautta haluan tietenkin ammentaa myös omalle jälkikasvulleni.
Tänään jaan teille kaksi ihan älyttömän simppeliä, mutta herkullista kotiruokareseptiä. Ohjeet on molemmat mitoitettu niin, että meidän nelihenkinen perhe syö niistä 2-3 päivänä. Jos pesueesi on suurempi, vaihda kattila ja uunivuoka suurempaan ja vaikka tuplaa ohjeiden määrät. Ruoanlaittokerma on yksi sellainen juttu, mitä meidän jääkaapista löytyy oikeastaan aina, ja tänään tutut arkireseptit on tuunattu kaupallisessa yhteistyössä Arlan kanssa uudella Arla Lempi Fraîche 15% -kermalla. Fraîche-kerman hapokkuus korostaa lempeästi muita makuja ja erityisesti sitä suositellaan kaveriksi esimerkiksi kalalle, äyriäisille tai sieniruokiin. Kepeä Fraîche-kerma korvaa hyvin myös tavallisen kerman ihan kaikissa tutuissa resepteissä.
Lohilaatikko
(8-12 annosta)
1,5 kg valmiita perunaviipaleita (pakaste)
1 sipuli
1rkl öljyä
n. 500-600g lohta tai kirjolohta
rasvaa vuoan voitelemiseen
puolikas sitruunaa
suolaa
mustapippuria
tuoretta tilliä 2tlk (à 2 dl) Arla Fraîche-kerma 15%
Kuutioi perattu ja nahaton lohifileen pala pieniksi paloiksi. Hienonna sipuli ja kuullota se pannulla öljyssä. Voitele uunivuoka ja lado sen pohjalle puolet perunoista. Ripottele päälle suolaa sekä mustapippuria ja levitä sipuli tasaisesti perunapedille. Lisää kala, revi päälle tuorettta tilliä ja levitä sitten loput perunat vuokaan. Leikkaa sitruunasta pari viipaletta lohilaatikon pinalle säästettäväksi ja purista hieman sitruunamehua perunoiden päälle. Kaada vuokaan tasaisesti Arla Fraîche-kerma 15% ja koristele lohilaatikko sitruunansiivuilla.
Kypsennä laatikkoa 200-asteisessa uunissa noin 1 tunti tai kunnes perunat ovat kypsiä ja pinta saanut väriä. Revi kuuman ruoan päälle vielä hieman tuoretta tilliä.
Tarjoile lohilaatikko tuoresalaatin, kasvistikkujen tai porkkanaraasteen kanssa.
Kasvissosekeitosta saa aina ruokaisamman ja täyttävämmän lisäämällä jokkoon proteiinia. Punaiset linssit ovat yksi parhaista proteiinin lähteistä ja nopean keittoajan ja puuroutuvan ominaisuutensa vuoksi punaiset linssit ovat mitä parhain lisä juuri kasvissosekeittoon.
Tomaattikeitto valmistuu suitsait sukkelaan myös tomaattimurskasta, mutta itse kypsennetyt kirsikkatomaatit taakaavat kirpeän ja sopivasti hapokkaan maun, jota Fraîche-kerma korostaa.
Kuumenna uuni 200°C. Huuhdo tomaatit puhtaaksi ja kuivaa ne. Kuori valkosipulin kynnet ja hienonna ne. Valuta uuninkestävään vuokaan oliiviöljyä ja laita tomaatit vuokaan. Lisää suolaa, valkosipuli ja hienonnettua timjamia. Pyörittele tomaatit mauste-oljyseoksessa ja kypsennä uunissa n. 40 minuutia välillä käännellen.
Keitä kasvisliemi. Huuhtele linssit ja lisää kiehuvaan liemeen. Lisää joukkoon myös tomaatit ja tomaattipyre. Keitä seosta noin 15 minuuttia tai kunnes linssit ovat soseutuneet. Soseuta keitto sauvasekoittimella tasaiseksi, ja lisää joukkoon Fraîche-kerma 15%. Kuumenna ja lisää suolaa ja mustapippuria. Tarkista maku!
Tarjoa keitto tuoreen leivän kanssa ja lautaset näyttävät ruokailun jälkeen kuin niitä ei olisi käytettykään!
Kirjoittelin aamulla Instagramiin meidän tilanteesta ja siitä, että koulut sulkeutuvat täällä meillä asteittain siten, että esikoisen etäopetus alkaa vasta huomenna. Pohdin kirjoituksessani myös sitä, että meillä lapsi menee kuitenkin vielä tänään kouluun, kuten ohjeistus oli. No, nyt jos koskaan tilanteet muuttuvat nopeasti, ja miltei heti kun olin saanut kuvan ja tekstin julkaistua astui vilustunut nuorimies keittiöön aivastellen ja niistäen. Ohjeistusta jälleen noudattaen ilmoitin opettajalle, että 5-luokkalainen opiskelee jo maanantaina kotona.
Sitä, miten ihan meidän tavallisten ihmisten arki tässä muuttuu yhdenkin päivän sisällä on vaikea välillä ymmärtää. Tämä tilanne on uusi ihan meille kaikille ja vaatii todellista solidaarisuutta. Sanoisin, että vanha hyvä ”talvisodan henki” on nyt kaivettava esiin ja yhteen hiileen on puhallettava enemmän kuin koskaan. Ja siihen yhteiseen hiileen on puhallettava vielä pitkään, jotta Suomi jälleen saadaan jaloilleen. Mä ihan sain silmäni vuotamaan kun luin jostain jutun nuoresta naisesta, joka tiputti lapun iäkkään naapurinsa postilaatikkoon. Juurikin tätä tarvitaan nyt oikeasti tosi paljon. Sitä että otetaan huomioon naapurit ja kaikki ne joilla ei ole tukiverkostoa ympärillään. Nyt jos koskaan on lupa soittaa sinne omien iäkkäiden vanhempien tai muiden läheisten naapuriin ja kysyä, jos joku pystyy auttamaan. Mä uskon, että meillä on täällä Suomessa ihan mieletön määrä ihmisiä, jotka on valmiita tekemään pieniä palveluksia ja tarjoamaan apuaan.
Se että me jaksetaan puhaltaa yhteen hiileen, olla avuliaita ja ystävällisiä vaatii tietenkin myös sitä, että pidetään hyvää huolta itsestämme. Paitsi että yritetään parhaamme mukaan välttyä pöpöiltä ja viruksilta, terveyttä pitää hoitaa myös muilla tavoin ja elämän mielekkyydestä on pidettävä kiinni. Itse aion ottaa niin sanotun ”vapautuneen ajan” hyötykäyttöön ja keskittyä kirjoihin ja ulkoiluun. Siivotakin ehtii ja puutarhatöitäkin voi jo aloitella. Kenties pesen vaikka ikkunat ja leivon pullaa. Kaltaiselleni kotihiirelle tilanne ei ole missään nimessä mahdoton ja tilanteen kokonaiskurjuudesta huolimatta pidän mielen positiivisena ja keskityn kaikkeen siihen hyvään, mitä arkipäivästä voi ammentaa.
Yksi tämän viikon isoimmista iloista oli aika kampaajalle. Ja ennen kuin kukaan tuohtuu, kävimme kyllä tilanteen läpi jo ennakkoon, ja olin ihan toivottu asiakas pienyrittäjän putiikissa. Koska edellisestä kampaajakäynnistäni oli kulunut jo yli puoli vuotta, uusilla raidoilla oli ihan välitön piristävä vaikutus. Aionkin nauttia tästä pienestä arkisesta ilosta kaiken muun arkisen elämän ohessa. Ja ei, en ole tyhmä, ajat ovat kovat ja tulevat olemaan sitä vielä pitkään näytti tukka hyvältä tai ei. Moni ihminen, perhe, yritys ja yhteisö ovat täysin ennustamattoman ja uuden tilanteen edessä. Me joudutaan nyt ihan jokainen miettimään asioita uudelleen ja luopumaan jostakin mikä on meille tärkeää. Mutta kun nyt ei kertakaikkisesti saa vain jäädä tuleen makaamaan, vaan meidän ihan jokaisen on omalta osaltamme paitsi edistettävä hyvinvointia, mutta myös luotava myönteistä ilmapiiriä ympärillemme. Ajatellaan hyvää, tehdään hyvää ja levitetään hyvää. Se kun on lopulta paljon väkevämpää ja tehokkaampaa kuin yksikään virus! ❤️
Ps. Miten mahtava rivi upeita naisia meillä on Suomea luotsaamassa! Tykkään! ❤️
