Viikonlopun, ja lauantai-illan, kunniaksi pientä arvontaa yhteistyössä Netflixin kanssa!

Nyt nimittäin olisi mahdollisuus voittaa itselleen huippukätevä Apple TV helpottamaan Netflixin käyttöä, ja tuomaan arkeen hiukan lisää viihdettä!

Aina välillä kyselette hyviä sarjavinkkejä tuolta Netflixin puolelta, ja ajattelin joitakin viimeaikoina katsottuja tähän listata. Olen huono hömpän suhteen, ja edelleen kaipaan rikoksia, jännitystä ja toimintaa. Brittisarjat miehittävät oman listani kärkipäätä, ja mukaan mahtuu myös pohjoismaista rikosdraamaa, ja jokunen jenkkisarjakin. Tällä hetkellä loppuuaan lähenee useamman tuotantokauden mittainen Erikoisjoukkue, jonka ensimmäiset tuotantokaudet olivat makuuni ehkä vähän leimiä, mutta nyt sarjassa päästään jo ihan oikeaan vaakoojatoimintaan ja jaksoissa on räiskettä tiiviin tunnelman lisäksi. Vakoojiin perustui myös Hunted -sarja, joka on ensimmäisenä mainittua hiukan uudempaa tuotantoa. Ihan loistava brittisarja oli myös The Fixer! Tätä suosittelen lämpimästi, vaikka itsekin vielä ensimmäisen jakson jälkeen epäröin. Sarjaa olisi voinut katsoa vielä vaikka kuinka monta kautta, se koukutti ja viihdytti. Brittisarjoista mieleen ovat painuneet positiivisesti myöskin The Fall, sekä aikaisemminkin hehkuttamani Above Suspicion, Viisi päivää, Whitechapel, Line of duty, Ketjukolari, Crossing Lines, Prime Suspect ja Luther. Hieman erilainen The Bletchley Circle oli myös sarja, jota suosittelin heti siskolleni
Tanskalainen Kylmäveriset tappajat taasen on kaikkien Silta-fanien mieleen!

Mutta, kuten huomaatte omat suosikkini ovat vahvasti aikuistensarjoja, ja Netflixin on tarkoitus palvella koko perhettä, ja ohjelmatarjontaa on hurjasti myös lapsille. Meillä ei edelleenkään katsella tavallista televisiota, vaan lastenohjelmat valitaan Netflixin tarjonnasta. Pojan suosikkeja ovat Turbo, Ninja Turtles sekä Chuck.

Netflix haluaa jatkuvasti parantaa tarjontaansa niin, että ohjelmia löytyy sekä lapsille, että aikusille, ja nyt kyselenkin teiltä hiukan mielipiteitä.
Vastaamalla kysymyksiin, olet mukana Apple TV:n arvonnassa!

Kerro perheenne suosikkilastenohjelma, tai sarjat, joita koko perhe voi katsella yhdessä! Mikä viihdyttää koko perhettä, ja mikä erityisesti lapsia? Mikäli perheeseenne ei kuulu lapsia, voit osallistua arvontaan kertomalla omat sarjasuosikkisi Netflixin valikoimista!

Vastausaikaa on viikko, jätä siis kommenttisi viimeistään perjantai 24. 10. 2014

Ihanaa viikonloppua!

Viimeaikojen luottokampauksestani olette kyselleet paljon ohjetta, ja muutenkin hiusaiheisia postauksia on toivottu, joten frisyyripäivitystä tähän väliin!
Piiloon letitetty otsis on kätevä silloin, kun otsiksen kanssa ei halua olla joka päivä. Esimerkiksi mun pitäisi olla sitä jatkuvasti suoristamassa, enkä oikein jaksa. Tämä on myös hyvä keino päästä tuon kasvatusprojektin kanssa alkuun, mutta toki edestä palmikoidut hiukset sopivat kaikille, oli otsis tai ei.

Lähtötilanne:
Pesin hiukset eilen illalla. Pesen hiuksiani tosi harvoin, ja hävettää myöntää, että viime kerrasta oli jo melkein viikko. Noh, eipä ole tullut tällä viikolla järin hikoiltua, joten mitäs sitä turhaan pesemään. Fööniä käytän todella todella harvoin, eli annan hiusten kuivua mielummin ihan itsekseen, mikä tietysti vie aikaa, ja usein painun nukkumaan hiukset yhä kosteina. Pesun jälkeen levitän hiuksiin öljyä. Näitä öljyjä on nyt tullut kokeiltua niin kampaamosarjoista, kuin marketeistakin. Ihan perus oliiviöljyäkin laitan välillä latvoihin, en ole mitenkään merkki tai tuoteuskollinen. Öljyä lotraan ihan surutta hiuksiini päivittäin, ja olen todennut sen monellakin tapaa kaikkia muotoilutuotteita paremmaksi.

Tein jo eilen kosteisiin hiuksiin jakauksen niin, että lyhyemmän otsatukan lisäksi kampasin toiselle sivulle hiukan myös pidempiä haivenia (kuva 1). Tämä auttaa letityksessä, ja lyhyempikin hius pysyy palmikolla, kun mukana kulkee pidempiä hiuksia ikään kuin tukilankoina.
Aloitan palmikoinnin jakauksen tyvestä sillä leveydellä, kun tahdon palmikon otsalleni laittaa (kuva 2).

Otan palmikkoon hiuksia vain muutaman kerran molemmin puolin, samalla kevyesti nostaen lettiä ylöspäin. Näin sen saa kauniisti hiusten alle piiloon, eikä palmikko kulje kohti latvoja. ”Ranskalaisen letityksen” lopetettuani jatkan palmikoiden hiuksia vielä muutaman kerran sellaisenaan. Kiinnitykseen riittä pinni (kuva 3).
Tämän jälkeen latvat alas. Hiukset on valmiiksi laineilla, koska ne on öljytty kosteana, ja olleet jonkinlaisella sykeröllä sen jälkeen (kuva 4).

Valmis:
Lopuksi mallaan palmikon kunnolla hiusten alle piiloon. Saattaa tarvita tässä kohtaa toisenkin pinnin. Mun hiukset eivät lakkaa kaipaa, vaan sudin latvoihin ainoastaam lisää öljyä. Hiuslaadusta riippuen kannattaa toki kiinnittää kampaus jollakin suihkeella jos on tarvetta. Itse olen huomannut, että lähes kaikki muotoilutuotteet ja silotteet vain kuivattavat hiuksiani, ja tukka takkuuntuu helposti jos sitä pitää auki.

Juurikasvua näyyttääkin jo olevan ihan kivasti, eli huominen kampaamoreissu tulee enemmän kuin tarpeeseen! Tällä tukalla nyt kuitenkin maalikaupoille.

Se on perjantai, aurinko paistaa ja elämä hymyilee!
Pus!

Nyt eletään taas sitä aikaa vuodesta, kun vuodenaikojen välinen raja on häilyvä kuin veteen piirretty viiva. Katukuvaa seuratessa voi nähä untuvatakkeja ja talvisaappaita, samoin kuin trenssiä, nahkatakkia ja tennareita – jopa avokkaita! Lämpötilan puolesta sää on huomattavasti viileämpi kuin viime jouluna. Tai juhannuksena. Elohopea kun näytti molempina juhlapyhinä lähes samoja asteita.

Paitsi, että olen älyttömän huono pukemaan lapsia tälläisenä aikana, pähkäilen paljon myös oman vaatetuksen kanssa. Palelen jatkuvasti, mutta sisäinen ääni kehottaa jättämään toppatakin ja pakkaskengät vielä hetkeksi rauhaan. Ihan vain sillä, että tarkenisin myös 20 asteen pakkasella. Toisaalta, mietin, että viime talvena kuljin näillä keleillä toppatakki visusti kiinni ja Sorelit tukevasti jaloissa. Niin, että kuuluko sitä lämpömittaria tuijottaa, vai määräytyykö pukeutuminen kalenterin mukaan?

Keväällä pari lämpöastetta saa ihmiset riisumaan toppavaatteet ja kaivamaan kevättakit naftaliinista, mutta miksi ihmeessä nuo asteet eivät tunnu syksyllä samanlaisilta. Vai onko meillä kova kiire aina seuraavan sesonkiin? ”Ah, miten ihana laittaa talvikengät pitkästä aikaa jalkaan!” tai ”Ballerinakelit ovat vihdoin täällä!”  Syyllistyn itse samaan, kun katselen esimerkiksi onks jo kevät -postausta, jossa sama tikkitakki juhlistaa kevätkelejä helmikuussa.

Olis kiva kuulla, miten te vedätte rajan vuodenaikojen välille, ja mitkä asiat vaikuttavat pukeutumiseenne? Onko kyse puhtaasti siitä, paleletteko, vai voiko vaatevalintoihin vaikuttaa enemmän nuo fiilissyyt?

Syksyistä ja aurinkoista torstaita!