Olen luvannut teille postausta keittiön betonitasoista ja siitä, miten betonitasot keittiöön tehdään itse. Aiheen ympärille mulla on niin paljon juttua, että päätin suosiolla jakaa sen muutamaan osaan. Tässä postauksessa alustusta aiheeseen, ja perusidea lyhykäisyydeessään. Työvaiheita ja vinkkejä kokoan tuleviin postauksiin! Ja pahoittelut, että postauksen kanssa on kestänyt, aika ja kädet eivät vain totaalisesti ole riittäneet kaikkeen.

Betonitasot on olleet haaveissani siitä lähtien kun aloimme metsästää uutta kotia. Alunperin ajattelin, että tasoille tehdään muotit, ja ne valetaan keittiön lattialla, jonka jälkeen nostetaan paikalleen, kuten mitkä tahansa muutkin keittiöntasot. Vaan tässä isossa keittiössäpä sumenee nuo mittasuhteet. Nimittäin, tällä meidän allasvalinnallakin tason pidemmäksi pätkäksi piti valaa 3,3 metrinen taso, ja mikäli olisimme jääneet ilman tuota allasta, olisi upotettava malli pidentänyt tason yli 4,5 metriin. Jo kolmen metrin kohdalla tässä ongelmaksi muodostuu tason keskikohdalla oleva liesiaukko. Niinpä tason nostaminen paikalleen katkaisemata sitä tuosta aukon kohdalta, olisi ollut mitä todennäköisemmin mahdotonta.

Koska betonitasot olivat päähänpinttymä googlailin toki vaihtoehtoja ratkaisuksi. Selvisi, että valmiitakin tasoja saa, mutta näissä maksimipituus on kolme metriä. Sitä pidemmät tasot tehdään osista. Koska saumakohta tasossa ei ajatuksenkaan tasolla miellyttänyt, päätin jatkaa aiheeseen perehtymistä.

Jonkinlainen heureka-kokemus olikin kun törmäsin Z Counterform muotteihin niiden maahantuojan sivuilla. Näillä muovimuoteilla taso voitaisiin valaa ohuen levyn päälle, suoraan paikalleen. Muovimuotti kiinnitettäisiin vain reunoihin, ja näin muotti valaisi reunaan pykälän, joka taasen piilottaisi pohjalle jäävän levyn. Koska idean myyminen miehelleni oli osa haastetta, istutin hänet tietokoneen eteen katselemaan erilaisia videoita, joissa yksinkertaisesti näytettiin, kuinka helppoa tason tekeminen on. Jep, tulimme siihen tulokseen, että kyse ei ole tähtitieteestä, vaan enemmänkin omasta viitseliäisyydestä.

Kuva: Ohut sementtilevy,  jonka päälle taso valetaan,  ja johon reunamuotit kiinnitetään. Mahdolliset saumat teipattiin ilmastointiteipillä.

Kuva: Betonitason valumuotti näkyville reunoille. Seinää vasten, ja esim. liesi- ja allasaukoille, käytetään suoraa muottia, mutta tämä profiili on tarkoitettu peittämään ohut sementtilevy, jolle valu tehdään.
Punainen katkoviiva kuvaa osaa, joka ruuvvataan kiinni alustaan. Mustat täplät toimittavat kuvassa ruuvien virkaa. Musta katkoviiva kuvaa pykälää, jolla betonitason reunaan saadaan alustan peittävä helma. Sininen katkoviiva kuvaa muotin osaa, joka muodostaa tason etureunan. Keltainen katkoviiva kuvaa linjaa, josta muotti aikanaan katkaistaan, kun valu on ehtinyt hieman kuivua. Reunalistaa siis vain väännetään, ja naps, lista katkeaa siististi tuosta linjasta. Näkyviin ei jää sementtilevyä, eikä listaa. Ainoastaan betonitaso, joka näyttää pikkuisen paksummalta, kuin oikeasti onkaan.

Kuva: Kulma A. Muotti valmiina….

Kuva: Kulma A hiomisen jälkeen, ja viimeistelykäsittelyä vaille.

Noita Z Countertop –muotteja myydään jo joissakin rautakaupoissakin, mutta itse otin yhteyttä maahantuojaan, jonka kautta tarvikepaketteja pystyi myös tilaamaan. Lähetin keittiömme piirustukset ja selitin, mitä haluamme. Meille laskettiin tarvitsemiemme tuotteiden hinnat ja annettiin lisäksi kattavasti neuvoa betonilaaduista, sekä erilaisia vinkkejä valamiseen. Maahantuojan sivuilta sai myös kyselyn tason tekijästä, mikäli sitä ei olisi itse hallunnut jostakin syystä valaa.

Hintaa koko projektille tuli n. 600€. Tähän siis sisältyi myös itse betoni, ja kaikki hiekkapaperista, tasoittimeen, liippauslastaan, ja pintakäsittelyaineeseen saakka. Betoniksi valittiin, Weber RL45, suositusten mukaan. Tässä betonilaadussa on mukana pientä kiveä, joka helpotti tasoittusta, ja laadultaan hyvä betoni on perus rautakauppatavaraa tasaisempaa. Valuvaiheessa voi siis jokaista säkkiä kohti laittaa mililleen saman vesimäärän, ja betoni on yhtä notkeaa joka sekoituskerralla. Tämä tuote on hiukan hintavampaa, kuin halpa rautakauppabetoni, mutta kyse on tämänkin kokoisessa projektissa vain muutamasta kympistä. Paikka, jossa ei ehkä kannata alkaa säästelemään! Itse halusimme harmaata betonia, siis sellaista betonin väristä betonia, mutta katselin, että Z Countertop myy myös esim. valkoista betonia, ja betonia kai voidaan myös sävyttää, eli vaihtoehtoja on paljon.

Kuva: Liesitason aukolle rakennettiin ensin puukehikko, johon listamuotit saatiin kiinnitettyä.

Kuva: Muotit paikallaan. Seinää vasten suora, ja reunoissa profiililista, joka muodostaa valualustan peittävän helman.

Kuva: Betonitasossa raudoituksen korvaa lasikuituverkko. Verkko ja kiinnikkeet kuuluvat kaikki betonitasopakettiin.

Olisikohan tässä kohtaa tarpeeksi yhteen postaukseen?! Tosiaan lisää tuosta itse tekemisestä laitan vielä erikseen. Joitakin ajatuksia tähän loppuun kuitenkin vielä summaten;
Olenko tyytyväinen tason ulkonäköön? No todellakin!
Oliko tekeminen vaikeaa ja hankalaa? Vähän sellaista askartelua, mutta kaiken vaivan arvoista!
Miltä valmis taso on tuntunut käytössä? Ei mitään valittamista. Suoja-aine teki pinnasta veden, ja muidenkin roiskeiden kestävän. Viime viikonlopulla tasolla oli vuoroin rasvaista suklaakakkutaikinaa, sitruunamehua ja vastakeitettyä mansikkahilloa, eikä mistään jäänyt jälkeäkään.

Jos betonitaso on ihan oikeasti harkinnan alla, suosittelen katsomaan nuo videot, sillä meille ne ainakin selkiyttivät asiaa tuhat kertaa enemmän kuin mikään kirjallinen ohje.

Kysykää ihmeessä, jos jokin asia jäi vaivaamaan! 🙂

Vielä olisi muutama kuva Niilon synttäreiltä. Tarjoiluja lähinnä, ja paloja lastenkutsuilta myös, eli laitetaan nyt nekin tänne.

Helpot suklaamuffinit. Tällä kertaa suklaa taikinassa rouheena, ja päällä suklainen kuorrute.

Sunnuntain juhlien tarjoiluja….

Kylmäsavulohiruusut.

Rullavoileipäkakku.

Tämä kakku ei ollut päältä kaunis, ja Geishakuorrutekin oli kuin kiveä, mutta maku sentään oli ihan jees! 🙂

Seuraavat kuvat ovat maanantailta, lastenkutsuilta. Nämä olivat meillä ekat laatuaan, ja kieltämättä hiukan jännitti, sillä olen kuullut kauhutarinoita vastaavista juhlista. No, kaikki meni kuitenkin hienosti ja hauskaa oli. Ei mitään traumoja! 🙂

Pikkupusseja kaverivieraille.

Lastenkutsut ja lasten herkut… Suolapalana pikkupitsoja, mutta muuten aika perusherkkuja. Kakkua toki, ja muffineita myös.

Nämä bileet mentiin kertakäyttöastioilla.

Viinirypäle-nakki-juusto -tikut. Lasten mieleen…

Viisitoista lasta mahtuivat kaikki hyvin yhden pöydän ääreen. Tässä kohtaa iso keittiö todellakin oli paikallaan!

Sitten vielä noista teknisistä ongelmista; Olette laittaneetkin meiliä koskien sitä, että blogiini ei välillä pääse. Nämä jutut hoitaa itseäni hurjasti viisaammat, ja nyt näyttäisi siltä, että ongelmat on voitettu. Valitettavasti näitä juttuja kuitenkin tulee, ja sille en henkilökohtaisesti mahda yhtään mitään. Toivotaan kuitenkin, että jatkossa pääsette taas tauotta käymään täällä, ja itse pystyn taas paremmin tekemään postauksia. Ei anneta pikku katkosten häiritä! 🙂

Kivaa keskiviikkoa!

Kun syntymäpäivät on selätetty, astutaan tässä taloudessa virallisesti joulunodotukseen. Joulukuun alussa esiin nostetaan joitakin jouluisia koristeita, kuten nisset ja possut, joille kuisti on osoittautunut oikein hyväksi paikaksi. Itsenäisyyspäivän jälkeen joulu alkaa näkyä kodissamme yhä selvemmin. Vaikka itse vuosi vuodelta suosinkin vähäeleisempiä koristeita, tontut ja muut veikeät hahmot, tuovat joulumieltä lapsille. Muu osa kotia on melkolailla tonttuvapaata aluetta, mutta joulun hengessä on silti vahvasti perinteet mukana, vaikka asiat tehdäänkin ehkä vuosittaisen fiiliksen mukaan.

Muistatte kenties marraskuisen postaukseni perinteisen joulun puolesta? Mikäli ette, sen voitte käydä lukemassa täältä. Tulloin innostin teitä mukaan Instagram-kisaan, jossa Dronningholm on laittanut vastakkain sekä modernin, että perinteisen joulun. Vaikka Dronningholm asettikin alunperin kilpakumppaneiksi perinteisen luumumarmeladin ja uuden omemarmeladin, kisan henki on se, että Instagramiin lisätään omia jouluisia kuvia, ja nämä kuvat tägätään sitten joukkueelle, jonka puolella tahtoo pelata. Palkintokin on mahtava, n. 3000 euron arvoinen matkalahjakortti, jonka arvontaan jokainen voittajajoukkueen ”pelaaja” osallistuu. Lisää ohjeita ja enemmän kisasta voit lukea perinteisen luumun Instagramtilistä.

Mikäli siis arvostat joulun perinteitä, ja niiden vaalimista, lisää Instagramiin jouluiset kuvasi #perinteinenluumu. Tämä ei tarkoita sitä, että että joulusi pitäisi olla täynnä himmeleitä ja olkipukkeja, vaan ylipäätään sitä, että joulun tunnelma juontaa juurensa perinteistä. Joulukoristeet ja -ruoka saavat toki uusia vivahteita eri vuosikymmenillä, mutta perinteet luovat joulunviettoon raamit. Joulupuu, lahjat, kynttilät ja suklaat, kukapa niitä hylkäisi. Toki joskus kuusi voidaan korvata männyllä tai viherkasvilla, ja juhlapöydän konvehdit raakasuklaalla, mutta perinteistä nuo kaikki alkunsa kuitenkin saa.

Kisassa #perinteinenluumu on nyt hyvässä johtoasemassa ja kilpakumppanin tiliä kun katselin, niin kovin perinteiset elementit sielläkin kuvissa vallitsee. Eli hirveän montaa oikeasti modernia joulukuvaa en ole vielä onnistunut löytämään. Veikkaampa, että ne joulun perinteet ovat kuitenkin meissä suomalaisissa aika tiukasti läsnä. 🙂

Meillä tontut jäävät kuistille, kahta kalenterikaveria ja paria minityyppiä lukuunottamatta, mutta pidän jouluamme kovin perinteisenä tontuttomuudesta huolimatta. Piparit, kuuset, kynttilät ja joulun kukat ovat olennainen osa jouluun virittäytymistä. Glögiä ja suklaata ei unohdeta niitäkään. Joulun valmistelut aloitetaan todenteolla tällä viikolla, ja pyritään kaikin puolin stresttömään jouluun. Vaikka kaikki tehdäänkin itse, valmistelujen aikaisella aloittamisella taataan rauhallinen joulutunnelma.

Käykäähän tekin merkkaamassa joulutunnelmanne Instagramiin häsällä #perinteinenluumu. Joku meistä onnekkaista voittaa itselleen rentouttavan loman!

Tämän päivän otan vielä aika rennosti ja edellisistä juhlista toipuen. Sitten tohinalla ja joulumielellä seuraavan juhlan kimppuun!

Suloista iltaa!

Taustalla soi: Driving home for christmas – Chris Rea