Uuden maljakkoni lisäksi, olohuone sai vähän muutakin uudistusta. Ay Illuminaten Z1 -valaisin on roikkunut olohuoneen katossa jo syksystä lähtien, vaikka sen lopullinen sijoituspaikka onkin tarkoitus olla makuuhuone. Mutta, koska makuuhuoneen remontti tuntuu siirtyvän ja siirtyvän (vähän epäilen, tuleeko sitä koskaan), olen halunnut nauttia valaisimen läsnäolosta edes jossain. Tosiasia on kuitenkin se, että cotton lamp ei sovi millään tavalla yksiin olohuoneen tarjotinpöydän kanssa, ja tämä yhtälö on alkanut hiertää silmääni ärsyttävällä tavalla.

Niinpä puuvillavalaisin sai siirtyä uuden valkoisen silkkivalaisimen tieltä. Tämä on siis vastaava Tine K:n varjostin, kuin pöytävalaisimessakin, mutta tarkoitettu roikkumaan. Sama valkoinen silkki ja sama kaunis valo. Eikä kuulkaas hierrä silmään enää ollenkaan. Tai no, sen verran, että valaisin ei ole vielä paikallaan, vaan ihan vain kuvaa varten nostettu kattoon roikkumaan. Korkeuskin on ehkä vielä vähän hakusessa, mutta kyllä se siitä!

valaisin on kooltaan se XL, eli 60cm leveä. Koska pöydän halkaisija on 80cm, olisi yhtään pienempi valaisin näyttänyt mielestäni hullunkuriselta suoraan pöydän yläpuolella. Mutta näin on hyvä, ja valaisin antaa vaatimattomuudellaan pöydän loistaa tilan tähtenä. 🙂

Nyt täytyisi tosiaan päästä sen makuuhuoneen kimppuun. Jotenkin vain tuntuu , ettei kädet riitä näiden pienten kanssa nyt mihinkään ylimääräiseen. Varsinkin, kun ainoa aika joka itselleni jää, olisi illalla lasten nukahdettua, ja silloin ei kannata lähteä yläkertaan kolistelemaan. 🙂

Tänään ei täällä päin ole juuri valaisimia tarvittu, ja toivottelenkin mukavaa ja aurinkoista iltaa teille kaikille. Ja niin juu, Mrs Jones arvonta on suoritettu, ja Anu, joka oli tällä kertaa se onnekain, sai multa postia jo hetki sitten. Kiitän kovasti kaikkia osallistujia, ja tietysti Jonnaa. Onnea vielä kaksivuotiaalle Mrs Jones Lifestyle Shopille!

Lauantain juhla-asusta vielä paremmat kuvat. Tai no, nämä hotellin käytävällä otetut on aina vähän sellaisia niin ja näin. En usko, että tuollaiset kattospotit imartelevat oikein ketään, mutta josko idea kävisi kuitenkin selville.

Ihan kokomustassa mentiin – jälleen kerran. Aika klassinen kokonaisuus, toki kengät tuovat hiukan sitä jotain twistiä.

Mekko on Espritin, ja oikeasti se on malliltaan polvipituinen, mutta jäi kyllä mun jaloille melko lyhyeksi. Silti ihan kiva, ja sopii aika moneen paikkaan. Pituuttakin jäi sen verran, että ei ihan roiskeläpäksi voi kuitenkaan kutsua.

Bud to Rose -korut ja Saint Laurentin laukku olivat nekin aika hillittyjä, mutta viihdyin niissä erittäin hyvin.

Pieni etikettivirheeni näkyy alemmassa kuvassa, nimittäin puuterinvärinen alusmekko. Kotoa lähtiessä en onnistunut löytämään mistään mustaa alusmekkoani, ja jotenkin unohdin koko asian. Tai, sitten vain kuvittelin, että alusmekon olkaimet eivät näkyisi mustan mekon alta. No, mutta olen aika varma, että se ei nyt ihan huutomerkkinä tuolta paistanut, tai pimeässä yökerhossa kenenkään silmille hypännyt. 🙂

Superohuet sukkikset löytyivät asiantuntevan myyjän avustuksella.  Nämä on sellaiset, että jos ei itse tietäisi pitävänsä sukkahousuja, niin tuskin niitä huomaisikaan. Niin, ja jos pöksyt jostain syytä menisivätkin rikki, ei silmäpakoa huomaa, koska materiaali on todellakin seitinohut. Ilman kantapäiden hoitamista tosin, ei olisi ollut toivoakaan pukea näitä ehjinä edes jalkaan! Lämpimästi suosittelen, jos kaipaat säärillesi pientä sävyntasoitusta ja valoa heijastavaa hohtoa.

Michael Korsin kengät valitsin mukaan juurikin siitä syystä, ettei kokonaisuus olisi ihan liian klassikko.

Että sellainen. Kiva asu, joka pääsee tässä keväällä tuulettumaan toistekin. Näin ainakin ajattelin. Tämä ulkoilutus tosiaan loppui lyhyeen; Juhlista lähdettiin heti kymmenen jälkeen, ja hotellilla vaihdettiin farkut ja tennarit takaisin jalkaan. Bulevardin Dennis oli yhä auki, joten pitsan kautta nukkumaan. Höyhensaarille taisin ehtiä hyvissä ajoin ennen puoltayötä.

Mutta kyllä kuulkaas tuntuu verkkarit ja villasukat taas mukavilta! Puhumattakaan kevyemmästä meikistä! 🙂

Kivaa viikon alkua!

Oho, melkein unohdin, että mulla olis teille taas hiukan arvottavaa! 🙂

Pidempään blogiani seuranneet ovat jokusen kerran joutuneet lukemaan päivityksiäni kuivista ja halkeilevista kantapäistä. Vinkkejä joskus teiltäkin kyselin, ja voin käsi sydämellä kertoa, että kaikki on kokeiltu. Sitä tosiseikkaa, että kantapääni kovettuvat hurjaa vauhtia, ei muuta mikään ihme. Toki hyvillä tuotteilla tuota prosessia voi hidastaa, mutta kantapäiden hionta on osa jalkojeni kohtaloa.

Niinpä tulin hurjan iloiseksi kun pääsin mukaan Indiedaysin ja Schollin kampanjaan ja eräänlaiseen testiryhmään, jossa selvitetään, minkälaisia tuloksia saa Schollin uudella sähkökäyttöisellä jalkaraspilla. Tämä tuli siinäkin mielessä hyvään saumaan, että juhliin on kuitenkin aina kiva lähteä huoliteltuna päästä varpaisiin.

Schollin paristokäyttöinen Velvet Smooth Diamond Crystal -jalkaraspin idea on tosiaankin sen verran houkutteleva, että pakkausta avatessani tulin pohtineeksi, miksei tätä ole keksitty ennen. Toki kotikäyttöönkin myydään monimutkaisia pedikyyri ja jalkahoitopakkauksia, mutta edullinen raspi ilman sen kummempia lisäosia on mielestäni parempi vaihtoehto. Kun pakkauksessa on vielä paristotkin valmiina, ja käyttöohje lyhyt ja selkeä, on työhön ryhtymisen kynnys aika matalalla.

Muodoltaan raspi muistuttaa hiukan sheiveriä, käsiosa on kumipintainen ja pysyy näpeissä hyvin. Poikkeuksena tavallisesta raspista, tätä Velvet Smooth -jalkaraspia käytetään kuivaan ihoon, joten liotteluja ja jalkakylpyjä ennen operaatiota ei kaivata. Jos joku on joskus joutunut höyläämään kantapäitään, niin tiedätte, että välinettä aluksi hiukan pelkää, ja skenaario verisestä touhusta käy mielessä. Heti laitetta koitettuani totesin kuitenkin, että ero nauhahiomakoneeseen on valtava, eikä kuivia jalkoja hioessa voi itseään oikeastaan vahingoittaa. Kunhan toki muista pistää pitkät hiukset kunnolla kiinni, ettei mitään ylimääräistä joudu koneen kynsiin!

Schollin säkökäyttöiseen raspiin on vaihdettavissa eri karkeusasteisia hiomarullia, ja heti tajusinkin vaihtaa siihen karkeimpaan laatuun, koska hiottavaa oli sen verran paljon, huolimatta jokusen viikon takaisesta jalkahoidosta. Schollin perusraspia käyttäessä olen oppinut, että karhean hionnan jälkeen pinta kannattaa viimeistellä hiukan hienojakoisemmalla pinnalla, ja tätä noudatin tässäkin operaatiossa. Omiin jalkoihini sain uppoamaan tunnin verran aikaa, mutta jos tilanne ei ole ihan hirveän huono, uskon, että tällä konstilla tuloksia saa nopeasti. Vertailukohtana voinen kertoa, että ihan käsikäyttöisellä raspilla en saa tunnissa tulosta, ja siihen pitää lisätä vielä höyläys ja liotus. Reilun tunnin raspaaminen ”manuaalisesti” käy ihan työstäkin, joten tässä pääsi aika paljon helpommalla.

Itselläni ainakin tavallisen raspin kanssa ongelmaksi muodostuu tuo päkiöiden keskikohta, johon hiontaa on lähes mahdoton kohdistaa. Pieni rulla kuitenkin kulkee näppärästi myös tässä ja sillä on myös kiva hioa varpaiden sivut, jotka itselläni tuppaa kovettumaan myös. Oikeastaan ainoa negatiivinen asia on pöly, joten suosittelen, että pidät jalat mahdollisimman lähellä lattiaa työskennellessäsi, jolloin pöly laskeutuisi heti alas. Ja kylppärin siivous kannattaa mielummin ajoittaa hionnan jälkeiseen aikaan. Tosin kesällä tämä on kiva ulkonakin. Ei haittaa, vaikka kuinka pöllyäisi.

Entä se lopputulos?

No, ei yhtään hassummat! 🙂

Mutta hei; Mulla on lupa arpoa yhdelle teistä Schollin paristokäyttöinen Velvet Smooth Diamond Crystal -jalkaraspi. Osallistuaksesi arvontaan kerro miksi juuri sinun tulisi voittaa. Tee se kuitenkin viimeistään sunnuntaina 3. 5. 2015.