Siivoiltiin viime viikolla sauna kesäkuntoon. Kesällä saunaa tulee lämmitettyä paljon enemmän ja tietysti valoisaan aikaan saunan viihtyisyyskin korostuu. Kesäpäiviin kuuluu saunan piipusta tupruttava savu, jonka tuoksu jää pihaan. Se on ihan erilainen tuoksu, kuin itse talon piipusta tuleva. Kyllä, niilläkin on eronsa. Kesäpäivinä saunaa lämmitetään pitkään ja hartaasti. Lapset pitävät saunomisesta, ja saunominen on kiva yhteinen juttu. Kyllä, mullekin välillä. Itse nautin myös niistä saunakerroista, kun lauteilla saa istua ihan hiljaa, ja linnunlaulua kuunnelle. Lapset nukkuvat, ja vilvoittelemaan voi istahtaa lämpimään kesäiltaan. No, saunomisessa on kai jonkinlainen pala suomalaista identiteettiä. Jokainen kokee asian omalla tavallaan.

Iris Hantverkin pesuharjat, Lilla Bruketin shampoo ja Tine K:n kori ovat tämän kevään saunahankintoja. Kaikki löytyivät Homenordista. Myös Nougatista ostetut Tine K:n istuintyynyt ovat uudet. Muuten saunalla ei sitten mitään uutta olekaan.

Kaunista kesäsunnuntaita. Täällä taitaa olla jälleen saunapäivä! 🙂

Tänään on virallisesti käynnistetty kesäloma. Päivään on mahtunut paljon, juhlan tuntua ja luopumisen haikeutta. Kakkua, jäätelöä, päiväunet (jotka itse vedin pisimmän kaavan kautta!).

Muutama räpsy päivän varrelta, sitten liityn taas perheen seuraan. 🙂

Haikealla mielellä eskaria hyvästelemään…

Kaunis kevätjuhlakirkko…

Lahjoja opettajalle ja avustajille…

Limellä terästetty vadelma-Daim -kakku, joka ulkonäöstään huolimatta maistui todella hyvälle. 🙂

Mukavaa lomaa lomalaisille ja onnea kaikille koulutiensä päättäneille ja valmistuneille. Sekä tietenkin kaikkien juhlijoiden läheisille myös!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Tuijottelin edellisiltana puutarhaa kuistin ikkunoista ja tuli pakottava tarve napata kuva. Ei mikään hyvä kuva (ei sen ollut edes tarkoitus päätyä blogiin), mutta enemmänkin kyse oli siitä tunnelmasta. Jokin kesäyöhön katsomisessa teki vaikutuksen.

Tämä viikko on ollut sellaista lomaan valmistautumista, ja jonkinlaista arjesta luopumista. Lahjoja opettajille ja hoitotädille. Pikkutakkia, sukkahousuja ja lauluharjoituksia. Klaaran loma alkaa tänään, ja Niilon virallisesti lauantaina päätösjuhlien jälkeen. Myös mieheni jää ensimmäiselle lomalleen sitten kahteen ja puoleen vuoteen. Ensimmäistä kertaa Klaaran syntymän jälkeen ollaan siis kaikki jonkinlaisella lomalla – ja yhdessä.

Eilen tuli kyynel silmään, kun poika kiikutti repussaan postia kotiin. Kirje koulusta; Ensi vuoden työjärjestys, ryhmäjako ja muita käytännön juttuja. Illalla tirauteltiin myös eskarin päättymiselle, taas jonkinlaiselle luopumiselle, yhden aikakauden päätökselle. Mikään ei ole siis muuttunut sitten viime elokuun, jolloin viimeksi kerroin kaikesta siitä tunnemylläkästä, mikä vanhasta luopumiseen ja uuden alkamiseen liittyy.

 

Maanantaina tässä talossa herätään nahkavekkareiden ääneen. Kesäyöhön aion katsoa joka ilta, ja aistia kaikki sen pienimmätkin vivahteet. Odotan illan myöhäisiä puutarhahaahuiluja, aamukahvia ulkona, linnunlaulua ja kesätuulen keveyttä. Paahtavan kuumaa hellettä, ukkosta ja sadepäiviä. Odotan oikeastaan samaan aikaan niin paljon, enkä kuitenkaan mitään.

Vatsassa kutittaa, ja silmäkulmissa on kosteaa. Tuntuu siltä, että kesä on täällä!