Apua! Missä se mun kaipaama intiaanikesä viipyy?! Hippi kaipaa aurinkoa ja polttavaa kuumuutta! 🙂

Kuumuutta ja poltetta on ollut vähän toisessa muodossa, nimittäin jostain syystä mulle nousi eilen kuume. Ei ihan pienikään kuume vaan päivällä mittari näytti jo reippasti yli 38:n. Ei flunssa oireita, ei mitään. Pelkkä selittämätön kuume, joka nousi illalla ja melko korkeaksi. Kunnon yöunien jälkeen olo oli kuitenkin tänään jo ihan erilainen, eli ehkä kyse oli vain kropan reagoinnista johonkin poikkeukselliseen.

Särkylääkkeen voimalla lähdin iltapäivällä kampaajalle, ja muutaman tunnin tuloksena taas uudet raikkaat raidat ja hiusten tyveen kiinnitetyt pidennykset. Täytyy sanoa, että oli ihan hassu fiilis, olla hetki ilman pidennyksiä, tunsin itseni tosi kaljuksi. 🙂 Pidennysten laitosta olikin jo kahdeksan viikkoa, ja osa teipeistä oli lähtenyt kokonaan. Ongelmaksi tuli teippien laskeutuminen sen verran alas, että niihin meni pestessä väkisinkin hoitoainetta ja pidennykset liukuivat suihkussa alas. Tästä viisastuneena varasin itselleni jo seuraavan ajan kuuden viikon päähän, jotta välttyisin siltä ongelmalta, ettei kampaajallani ole vapaita aikoja, kun teipit seuraavan kerran kaipaavat nostoa.

Mitä pidennyksiin muuten tulee, niin lupasin kertoa teille vähän noiden hiusten kestävyydestä, ja siitä, mitä vaikutuksia niillä oli omiin hiuksiin. Kaikki jatkeet olivat todella hyväkuntoisia, ja pidennykset näyttivät pesun jälkeen kuin uusilta. Eli ehdottomasti voin pitää näitä pitkäaikaisena sijoituksena. Myös oma hius on hyvässä kunnossa, eikä pidennykset ole vaikuttanut oman hiusten määrään tai päänahan terveyteen. Kaikin puolin siis koko homma on toiminut oikein mallikkaasti.

Mulla on siis käytössä Rapunzel Of Swedenin Quick and easy  -teippipidennykset, ja laadultaan nämä ovat sitä suoraa European hiusta, joka muutenkin istuu suomalaisen hiuksen sekaan tosi kauniisti. Postaus pidennyksistä löytyy täältä, jos haluat lukea enemmän aiheesta.

Sain tässä taannoin valita itselleni Hipanema -rannekorun, ja kesä mielessäni valitsin turkoosin vedensävyn. Nyt odottelen koruni kanssa sitä kunnollista kesää ja aurinkoa. Ehkä pitää hankkia toinen koru näihin puutarhan sävyihin mätsäämään, jos vaikka käykin niin, että helteet jäävät saapumatta. 🙂

Mutta nyt täytyy kiriä eilisen lepäilyt kiinni. Siispä pyykkivuorta valloittamaan!

Aurinkoa!

Koru saatu.

Aurinkoisen aamun jälkeen tästäkin sunnuntaista taitaa kehittyä sadepäivä. Juttuhan on niin, että mä olen varautunut näihin sadepäiviin kyllä kunnolla. Kalkkimaalit nimittäin odottelevat pussissaan päivää, jolloin sää on joutilas sisäpuuhille. Vaan kun vaatisi vielä jonkinlaisen inspiraation ja innostuksen tarttua pensseliin. Ehkä vielä hetken ihastelen valkoisia seiniä ja odotan maalausinnon saapumista. 🙂

Nauttikaahan tekin sunnuntain rentoudesta. Edessä uusi viikko ja uudet kujeet.

Sateinen lauantai on laiskistuttanut todella. Pihatyöt on saaneet odotella, ja penkit nauttia luonnollisesta kastelujärjestelmästä. Yksi iso kivi tosiaan siirtyi aamulla kaivurinvoimin, ja pientä maisemointia olisi vielä tuon suhteen edessä. Tosin yksi oleellinen palanen pelistä vielä puuttuu, mutta ehkä se saapuu ensi viikolla.

Sadepäivä on joutilas pyykinpesuun, ja siivoiluun. Mehua piti raparperista vain keittää, mutta samalla vaivalla syntyi myös piirakka.

 

Piirakkataikina on tämä helpoista helpoin, jonka ohjetta teille vuodesta toiseen tyrkytän. Mutta mikäs siinä, kun on hyvä ja toimiva! 🙂

Ihanaa lauantai-iltaa teillekin. Minä hipsin täällä villasukat jalassa, ja mietin, pitäisikö laittaa tuli johonkin pesään.