Laskin tuossa, että kun syö vuodessa noin 300 aamuna maitorahkaa pakastemansikoilla, tekee kieltämättä ihan mukavaa vaihtelua nauttia setti kesällä tuoreiden marjojen kanssa. Olen tosiaan aamupalan suhteen vähän turhankin kaavoihin kangistunut. Meni vuosia, etten syönyt mitään aamupalaa ja käynnistin päiväni pelkällä kahvilla. Sitten meni vuosia, etten syönyt aamuisin kuin kaurapuuroa. Kaksi desiä vettä ja desi kaurahiutaleita. Mikroon, eikä mitään mukaan. Ei maitoa, ei suolaa, ei voisilmää, pelkkää kauraa ja vettä. Helppoa ja nopeaa! Pari vuotta sitten aloin hifistellä, ja otin puuron rinnalle rahkan. Vuoden verran jaksoin molempia aamuisin, mutta lopulta annoin periksi; Yksi ruokalaji aamuisin riittää!
Vaihteluksi riittää erilaiset rahkalaadut. On Ehrmannin miltei jogurttinen maitorahka, sekä Pirkan ja Lidlin paksut ja tuhdit mössöt. Onhan sitä siinäkin jo skaala! 🙂 Myönnän, että luovuuteni ei ole parhaimmillaan vielä aamupala-aikaan. Tai toisaalta, kun lähes jokaisena vuoden aamuna laittaa aamupalaa toisille, ei omaansa jaksa niin kovasti panostaa. Suotakoon siis mielikuvituksettomuus lounasaikaan asti. 🙂

Se, että päivä lähtee käyntiin on varmaan tärkein juttu. Tänään se starttasi tällä ja saavillisella kahvia. Ulkona oli vastassa surullinen näky: Piharakennuksen rännit olivat lentäneet yöllä alas! No, Suomen kesä on tosiaan aika arvaamaton!

Hauska Tine K:n kaakeli on muuten uusi pannunaluseni. Löytyi täältä.

Kivaa päivää!

Tai siltä ainakin tuntuu! Heinäkuusta on kulunut puolet, ja vaikka täällä blogissakin on muutaman kerran tullut piipahdettua, tuntuu silti siltä, kuin olisin ollut ikuisuuden poissa. Paikalla, mutta ei läsnä, sopii tähän yhteyteen paremmin kuin hyvin. 🙂

Eilen iski kuitenkin sellainen fiilis, että tahdon tehdä taas blogia ja olla enemmän lasna omassa jutussani. Parin viikon lomailu teki siis tehtävänsä. Toki koulun alkuun asti lomaillaan lasten ehdoilla, mutta minä itse sain henkilökohtaisen lomakiintiöni toistaiseksi täyteen. Jatketaan sitten loman merkeissä taas toisella kertaa. 🙂

Vakka rennosti ottaminen ei kuulu vahvimpiin puoliini, täytyy sanoa, että tämä kesä on elelty melko lungisti. Eilen juuri selitin pojalle, että meidän täytyy tehdä jonkinlainen ryhtiliike, ettei elokuussa tunnu siltä, kuin ajaisimme päin seinään. Kuvasin vuorokausirytmiämme ja kesäelämistä käyttäen sanontaa Ellun kanoista, ja siinähän sitä olikin selittämistä. Ettei Ellu-tädillä ole kanoja, eikä itse tuntemamme Ellu-täti liity asiaan yhtään mitenkään. 🙂

Vaikka loma jollakin tapaa yhdistetään lepoon ja lepäämiseen, on pakko myöntää, että viimeisten viikkojen aikana nukkuminen on ollut vähän niin ja näin. Valoisat illat houkuttelevat valvomaan pidempään ja aamulla lapsiperheessä luonnollisesti herätään kukonlaulun aikaan. Kesäilot ja kesäkilot kulkevat luonnollisesti käsikkäin tänäkin vuonna, mutta niistä en jaksa stressata, sillä kuten yleensäkin, uskon arjen hoitavan tehtävänsä mitä luonnollisimmalla tavalla. Niinpä tänäänkin on vohvelipäivä. 🙂

Kesävaatteet ovat jääneet tänä vuonna vähälle käytölle, eikä alennusmyynnit houkuttele ostamaan yhtään hellemekkoa (yhä siivousta odottavan) vaatehuoneen täytteeksi. Tämä ihana, joskin hiukan telttamainen pusero jäi kuitenkin käteen KappAhlin ale-rekistä. Hintaa oli hurjat kymmenen euroa, ja materiaali niin paksua ja laadukasta, että jäin pohtimaan, miksi olen maksanut lähes samankaltaisesta puserosta melkein kymmenkertaisen hinnan ja saanut oikeastaan täysin kertakäyttövaatteen.Välillä on kai vain oltava hiukan tyhmä, voidakseen taas tuntea itsensä joskus astetta fiksummaksi. 🙂

Jep, mutta täällä ollaan! Toivottavasti teidän heinäkuu on mennyt keleistä huolimatta hyvin ja kesäisissä merkeissä?

Seuraavaksi täällä käynnistyy imuri, jonka pölypussissa taitaa olla jo puolet hiekkalaatikon hiekoista.

Kesäpäivää!

Täällä on jatkettu lomailua varsin rennoissa merkeissä. Kylli on päässyt tutustumaan ulkoilmaelämään ja sateen tullen ollaan maattu olohuoneessa lastenohjelmia katsellen. Paljon jäätelöä, pyöräilyä ja kaikkea muuta ihan tavallista kesäelämää. Eilen päästiin jopa piipahtamaan ensiavussa, kun toinen lapsista teloi silmäkulmansa.

Ihan hurja määrä osallistujia tuossa me&i:n ja Särkänniemen arvonnassa. Voi jos voisikin laittaa lippupaketin ihan jokaiselle, mutta niin se vaan taas on, että yksi vain voi voittaa. Tällä kertaa onni suosi Katia. Laitan voittajalle meiliä ASAP, jotta saadaan homma eteenpäin.

Täällä mietitään, että tuleeko päivästä aurinkoinen vai ei. Kuvat ovat siis parin viikon takaa, hellepäivän pikkupurtavat puutarhapöydällä. 🙂

Kaikille ihanaa kesäviikon jatkoa!