Kun nyt mekkoillaan, niin mekkoillaan sitten kunnolla! Tätä, viime kesänä pieniin häihin hankkimaani, kuviollista mekkoa en olekaan tainnut toistamiseen käyttää. Hankintahetkellä pidin siitä kovasti, mutta sitten huivimainen kuviointi alkoi näyttämään silmissäni mummomaiselta. Mekossa oli alunperin vain musta nyöri vyönä, ja korvasinkin sen heti ohuella mokkanahkanauhalla. No se nauhavyö katosi jonnekin, ja mekko on jäänyt käyttämättä, koska ilman vyötä se olisi vain pelkkä säkki, ja neliskanttinen kuviointi tekisi minusta entistä isomman näköisen.

Tänään kuitenkin, penkoessani asustearsenaaliani, löysin vanhan kietaistavan nahkavyön, jonka olen ostanut joskus Klaaraa odottaessani.

Lyhyeksihän tämäkin mekkonen jää, oikein minimittaiseksi, mutta minkäs teet. Ei kai siihen lyhyeenkään helmaan mitään ikärajaa ole!? Useimmat naisten vaatteet kun on mitoitettu sinne 170 sentin hujakoille, joten sillä on mentävä, mitä on tarjolla. Tämän kaltaisissa säkeissä on kuitenkin se hyvä puoli, että vyötärönpaikan voi kuroa juuri sinne, missä se oma (mahdollinen) vyötärö on.

Tälläkin mekolla voisi kepeästi tanssia kohti syksyä. Kenties just ne bootsit seuraksi, vähän tummempi vyö, nahkatakki, ja suuri huivi lämmikkeeksi. Meillä kuitenkin, varsin sateisen ja syksyisen aamupäivän jälkeen, alkoi vihdoin paistaa. Joten viikonlopp akohti mennään vielä kesäisessä fiiliksessä!

Aurinkoista perjantai-iltapäivää!

Kun mansikkakausi alkaa pikku hiljaa hiipumaan, on aika siirtyä syksyisempiin leivonnaisiin. Itselleni henkilökohtaisesti syksy on aina sitä aikaa, kun tekisi mieli leipoa. Kai se on jotakin kotiin käpertymistä, sitä ettei uunin kuumentaminen enää kuumenna koko kotia, ja tavallaan sitäkin, että syksyn arkisuuteen on kiva keksiä pieniä ilonaiheita. On se sitten ihan vain leipomista ja herkuttelua tai ystävien kanssa kahvittelua. Ja, onhan se ihan totta, että uunista leijailevat leipomusten tuoksutkin tuntuvat nenässä ihan erilaisilta kun sää on hiukan viileämpi, ja tuoksuista nautitaan sisällä.

Kesällä on ihana kantaa kahvitarjotin aurinkoon, ja nauttia kesäisiä kakkuja vilvoittavan juoman seuraksi. Syksyllä taasen on mukava kattaa tee- ja kahvikupit pöytään, sytytellä kynttilät ja parantaa muuten vain tavallisen arkipäivän iltaa. Olen aina sanonut, etten ole yhtään syysihminen, ja myönnän, että valon puute vaikuttaakin yhä mielialaani. Silti joka vuosi löydän itsestäni myös enemmän niitä syksyisiä piirteitä. Uskon, että tässäkin on enemmän kyse tahdonvoimasta, kuin spontaanista luonteen muuttumisesta. Olen nimittäin tietoisesti muokannut ajatustapaani syksystä, ja valon vähentymisestä. Sen sijaan, että yhä jaksaisin itkeä pimeyttä ja väsymystä, olen yrittänyt vuosi vuodelta skarpata ajatusmaailmaani. Kuten olen kertonut bloginkin aikoinaan syntyneen jonkinlaisen skarppauksen tuloksena, on sillä ollut myös älyttömän suuri merkitys syksyisen melankolian karkottamiseen. Kun välillä on vähän väkisinkin etsinyt niitä positiivisia paloja pimeästä ja sateisesta vuodenajasta, on mieli alkanut kääntyä itsestäänkin parempaan suuntaan.

En väitä, että kukaan tulee onnelliseksi pelkästään leipomisella ja herkuttelulla, mutta pienistä arjen hetkistä voi kuitenkin löytää paljon iloa avukseen. Keräsin tähän kolme omaa syksyistä suosikkireseptiäni ja toivon, että niiden avulla myös joku teistä voisi löytää arjestaan pienen palan mukavuutta, kun pimeys ja väsymys tahtovat ottaa vallan.
Toki ihan tavallinen omenapiirakka ja mustikkapiirakka, omena kaurapaistos ja mustikkapullakin ovat loistavia syksyn herkkuja, mutta nämä kolme valikoituivat sen mukaan, että nuo päivät, jolloin kyseiset herkut on aikanaan leivottu ja blogiin kuvattu, ovat jääneet mieleeni juuri siitä syystä, että tuolloin niistä seurasi jotakin mukavaa, ja arkea piristävää. Niin, ajatella, että tuollaisetkin jutut voi muistaa yli neljän vuoden takaa!

Linkit postauksiin löytyy kuvien alta.

Omenamuffinit: {LEIVONTAPÄIVÄ}

Mustikkamuffinit: {BLUEBERRY MUFFINS}

Puolukkapiirakka: {PIIRAKKAPERJANTAI}

PS. Enkä tarkoita, että se syksy on tässä ja nyt, mutta jos ajatus sen saapumisesta vetää mielen matalaksi, kannattaa ajatusmaailmaansa alkaa työstämään pikku hiljaa hyvissä ajoin.

Kynttilöiden valaisemaa iltaa!

Huomenta!

Meillä herätään yleensä aika ajoissa, joten kaikelle tällekin jää tilaa. Lelukorien sisältö kaadetaan useamman kerran päivässä keittiön lattialle, ja yleensä ensimmäinen kerta on heti aamusta. Lapset on varmaan oppineet, ettei äiti juuri välitä asiasta, kun menossa päivän ensimmäisen kahviannoksen nautinta. Ja ihan totta, en välitäkään. Paitsi sitten kun iskee se kiire ja siivoukset jää mulle. 🙂

Voisihan sitä päivänsä huonomminkin aloittaa, kuin leikkimällä. Ollapa yhä lapsi!

Pirteää päivän aloitusta!