Kiitos tuon eilisen postauksen, johon sain taas toiveen postailla lastenhuonesisustusta, tajusin, että lastenhuoneelle ei ole tapahtunut mitään sitten viime helmikuun, kun laitoin Goovy Magnets puputapetin (löytyy täältä) Klaaran sängyn taakse.

Meillähän on se tilanne, että samaan huoneeseen on mahdutettu sekä ekaluokkalainen, että pikkusisko. Sinänsä järjestely toimii hyvin, sillä huoneessa lähinnä nukutaan. Tai oikeammin Klaara menee sinne illalla nukkumaan ja poika kannetaan sitten meidän sängystä myöhemmin omaan petiinsä. Koska isoveli haluaa lukea vielä sängyssä (ja muutenkin nukkua meidän aikuisten pedissä), on järjestely toiminut hyvin ja pienempi saa rauhassa nukahtaa pimeään, kun toinen vielä kopistelee kirjojensa kanssa.

Suunnitteilla on kylmän vintin käyttöönotto, ja jonkinlaisen poikaboxin (tai tyttöboxin) rakentaminen vinon katon alle, mutta alusta alkaen oli selvää, ettei mikään laajentaminen kuuluisi ensimmäiseen viisivuotissuunnitelmaamme, josta nyt siis on eletty jo kolme vuotta. (Aika rientää!) Jatkossakin makuuhuoneet pysyisivät yläkerrassa ja alakerta jäisi muuhun käyttöön.

Koska meillä on suuri keittiö, keskittyy arkinen elämä yleensä sinne. Keittiössä tehdään läksyt, pelataan, leikitään ja säilytetään myös leluja. Tai no, osaa leluista, ja aina välillä on pakko vaatia, että kertynyttä tavaramäärä kannetaan välillä yläkertaan. 🙂 Meillä siis keittiö, johon vieraidenkin kanssa useimmiten jämähdetään, on välillä automattojen, pikkuautojen ja isompien Legojen vallassa. Varsinaiseen lastenhuoneeseen jää näin ollen nukkuminen, lelu- ja vaatesäilytys, sekä jotkin leikit, kuten vaikka pienemmät Lego-jutut.

Näissä kuvissa, jotka blogista nappasin, on aika hyvin juuri sitä tunnelmaa, mitä lastenhuoneeseen haluan, mutta selailemalla kategoriaa lastenhuoneessa, huomaatte, että fiilis ei ole niin vallitseva, ja huone on oikeastaan vähän sellainen kaikkien tyylien sekamelska. Yksi itseäni eniten ärsyttänyt juttu (toki heti sähköjen puuttumisen jälkeen!) on lastenhuoneen pitkät verhot. Mustavalkoraidalliset kankaat kun eivät ole miellyttäneet silmääni oikeastaan tähän kotiin muutettuamme ollenkaan. Siitä huolimatta ne vain ovat jämähtäneet paikalleen.

Mutta, nyt kuulkaan iski tolkuton inspis! Verhoista on päästävä eroon ihan heti ensimmäisenä, ja koska tarjonta meidän hoodeilla ei ole parhaimmasta päästä, kaivoin esiin parin valkoisia, pitkiä ja paksuja, puuvillaverhoja, jotka hankittiin aikoinaan väliaikaiseen kotiimme. Ihan valkoinen (tai luonnonvalkoinen) ei just nyt napannut, mutta kaupasta kipaisin pari pakettia myyränharmaata tekstiiliväriä, ja nyt verhot kieppuvat pesukoneessa. Katsotaan, mitä tulee. Väriaine oli mulle ihan uutta merkkiä, joten jännitän nyt hiukan itsekin lopputulosta. Toisaalta, jos verho-ongelma on ratkaistu 15 eurolla, ei lainkaan paha!

Mutta sitten siihen muuhun sisustamiseen! Selailin Nougat -nettikaupan valikoimia, ja poimin joitakin juttuja, jotka ovat mieleeni. Eli asioita joilla voisin koittaa taikoa lastenhuoneeseen vähän enemmän sitä fiilistä, jota silmäni kaipaa.

Numero74 on tuotemerkki, jonka valikoimissa on tosi ihania puuvillatekstiilejä ja pieniä lastenhuoneen piristyksiä. Kaikki sellaisessa suloisen harmonisessa värimaailmassa. Ylimmässä kuvassa näkyykin tuo Klaaran viirinauha ja sängyllä lepäävä tähtityyny. Tähtityynyjä voisi olla enemmänkin, ja harmaa päiväpeitto hiukan myös himottaisi. Mustilla lelukoreilla voisi heittää vesilintua ja tilalle hommata Tellkiddon hauskoja paperisäkkejä. Keittiössäkin kun paperisäkit toimivat loistavasti lelujen säilytyksessä. Näissä kuvitus olisi vain vähän enemmän lasten maailmasta, ja pojallekin Batman-teema kelpaisi varmasti. Ikean värikkäät lastentaulut voisi vaihtaa johonkin vähän rauhallisempaan, ja Mrs Mighetto -printtejä olen himoinnut jo pitkään. Samoin tykkäilen noista Lovedales Studion Cat-printeistä. Ja, mikäli nyt olisi sitä pätäkkää laittaa lastenhuoneeseen ihan älyttömästi, hommaisin kattoon vielä tuon Paris au mois d´aout tekstiilivalaisimen. Mutta, tässä se on nyt valitettavasti vain siksi, että sain täydellisen ruudukon kollaasiini. 😉

Ja sitten ne kaikki isommat jutut, mitä kevyt sisustaminen tietysti vaatisi myös. Eli sähköt pitäisi vetää huoneeseen ensitilassa (nyt toimivat jatkojohdolla), ja sitten tietty listoittaa jne. Mutta seinien suhteen olen vähän alkanut pohtia eri vaihtoehtoja valkoisen rinnalla. Tapettia en oikein uskaltaisi huoneeseen edelleenkään laittaa, sillä Klaara varmaan tuhoaisi sen tosi nopeasti repimällä, mutta rakkauteni kalkkimaaleihin on saanut miettimään, olisiko elävä maalipinta ehkä myös lastenhuoneen pelastus. Toisaalta tykkään myös tuosta magneettitapetista ja pilkuista. Hhhmmm, tätä pitää tosiaan pohtia!

Nyt mä kuitenkin jatkan noiden verhojen odottelua. Lupaan raportoida lopputuloksesta! 🙂

Torstaita!

Kas päivää taasen!

Ikkunoiden pesussa, tai oikeammin ikkunoiden pesun suunnittelussa, on se pieni vika, että likaisuus ottaa aivoon, kun aurinko paistaa suoraan lasiin, mutta ongelma ei oikeastaan ylitä ärsytyskynnystä kun aurinko kiertää kulman taakse, ja lasit olisivat otollisessa tilassa pesua ajatellen. Homma menee niin, että keittiön valoaukot huutavat pesua aamupäivällä, mutta iltapäivällä kun työhön auringon puolesta voisi ryhtyä, mua ei kiinnosta tai häiritse niiden sotkuisuus ollenkaan. 🙂

Tämänkaltainen mielestä siirtäminen ja asioiden lykkäys on vaivannut mua jo jonkin aikaa. Mulla on nimittäin ollut puolisen vuotta äitini nahkasaapikkaat vaatehuoneessa, koska lupasin toimittaa ne suutarille. Jep, puoli vuotta! Samalla olin ajatellut viedä yhdet omat, käyttämättä jääneet nilkkurit, suutarin paranneltaviksi, koska pohjat ovat silkinsileät, ja kivasta ulkonäöstään huolimatta, kengät ovat mahdottomat käyttää.

Mutta hei, asia kerrallaan! Tänään nimittäin poikkesin suutarin luona (nappasi aikaani viisi minuuttia), ja viikon päästä pitäisi olla kaksi kenkäparia valmiina noudettavaksi. Tosin ei kauheasti lohduta ajatella, että tällä taktiikalla saan ne samperin ikkunat puhtaiksi ensi keväänä! 🙂

Viimeisen puolen vuoden aikana olen toki ehtinyt hautomaan paljon muitakin asioita, kuin äidin nahkasaappaita. Moni juttu liittyy ihmissuhteisiin, terveyteen ja muihin henkilökohtaisen elämän osa-alueisiin, joita meille ihan jokaiselle tipahtelee pyytämättä ja yllättäin, mutta yksi niistä on kuitenkin blogi. Kuten varmaan olette huomanneet, tässä samassa ajassa moni kiva blogi on sulkenut ovensa, toiset avanneet ovensa uudelleen ja toiset sitten vain jääneet elämään hiljaiseloa. Joskus aikoinaan väitettiin, että blogin elinkaari mahtuu kolmeen vuoteen, mutta mielestäni väittämä on tullut todistettua vääräksi jo moneen kertaan. Kalenterin lehtien kääntymistä enemmän, jokaisen päätökseen vaikuttaa varmasti juuri se oma elämä ja elämäntilanne.
Itselleni on koko tämän ajan ollut täysin selvää, että tahdon tehdä blogia, mutta välillä kysymys voinko, jaksanko tai pystynkö, jatkamaan bloggaamista on kummitellut mielessäni. Tästä syystä päätin kesällä himmailla bloggaustahtia ja käyttää kaiken säästyvän ajan sen henkilökohtaisemman elämän elämiseen, sillä tiedän, että harvalla bloginsa sulkeneella bloggaajalla se päällimmäinen syy lopetukseen on ollut puhtaasti halun tai tahdon puute.

Vaikka koko ajan olenkin halunnut jatkaa bloggaamista, huomaan, että sekin tunne on alkanut syksyn mittaan vahvistua. Hassu pieni harrastus, josta kasvoi mulle vuosien mittaan sekä työ, että äärimmäisen tärkeä henkireikä. Joidenkin mielestä (tällaiselle yli kolmekymppiselle) vähän nolokin harrastus, joka kuitenkin on vuosien ajan saanut mut tallentamaan niitä arjen pieniä kultareunuksia, ja välillä myös pakkottanut etsimään niitä. Olisihan se vähän hassua olla tekemättä sitä mistä tykkää. Ihmisen arkeen ja elämään kun mahtuu kuitenkin myös niitä juttuja, joita on vain tehtävä, vaikkei niin välittäisikään, ja kaikki me välillä sekoittamme keskenään kaksi täysin eri asiaa; Mitä me haluamme tehdä, ja mitä meidän pitäisi tehdä.

Viimeisen puolen vuoden ajan blogin lopettaminen ja ovien sulkeminen on ollut yksi vaihtoehto. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että tämä harkinta-aika on käytetty loppuun, ja kyseinen vaihtoehto tyrmätty lopullisesti. Tiedän, että kaikella on elinkaarensa, ja joskus tämäkin blogi sulkee ovensa todetessani, että kaikki sanottava on sanottu ja kuvattava kuvattu. Sen aika ei kuitenkaan ole vielä!

pöksyt ja vaarinpaita|H&M (vanhat)
kashmirneule|By Pia’s
kengät|? (vanhat)
korut|Ajlaik, Bud to Rose ja Gina Tricot

Kivaa keskiviikkoa, ja kiva kun olette edelleen siellä. ❤︎

Ihanaa iltaa ystäväiset!

Nämä kirpsakat ja vilpoiset syyspäivät ovat kyllä ihan mahtavia! Aurinko on tosin paistanut viime päivinä niinkin ihanasti, että lisään loppuviikon to do -listaani ikkunoiden pesun! Äh, miten voikin olla niin likaiset pleksit!

Tänään kuitenkin vatsaa lämmitti lempeä bataatti-porkkanasosekeitto, ja mieltä hyvän ystävän seura. Huolella kypsytetyt kasvikset ja kermalla notkistettu keitto myös maistuu taivaallisen hyvältä. Syksy on ehdottomasti keittoaikaa, ja sosekeitot tuovat sopivasti vaihtelua arkeen.

Mun lemppareita on hernekeiton lisäksi purjo-perunasoppa, ja chili-bataattisoppa. Niin, ja tämä porkkanan ja bataatin pippurinen yhdistelmä. Makua ja energiapitoisuutta voi säätää helposti valitsemalla joko tavallisen kerman, ruokakerman tai kookoskerman. Itse oikaisin nyt maustettujen ruokakermojen avulla ja käytin sekä yrttimaustettua, että pippurimaustettua valmiskermaa. Makua saa lisää maustetuista krutongeista, tuoreista yrteistä ja pekonirullista.

Kasvissosekeitto parillakin eri tapaa. Lihaton ja lihallinen veriso kuvissa. 🙂

Ja hei; Lisäsin tuonne blogin oikeaan laitaan äänestyspäinikkeen! Indiedays blog awards -äänestys on jälleen käynnissä, ja blogini on ehdolla kategoriassa livinspace. Todella ihanaa, mikäli päätätte antaa äänenne blogilleni! Kiitos siitä!

Suloista iltaa!