Tiistaita!

Ja heti kärkeen hurjasti kiitoksia tuosta eilisen postauksen vastaanotosta. Olin ehkä varautunut hiukan toisenlaiseen kommentointiin, mutta olikin tosi lohduttavaa kuulla, että ajatukseni ja tuntemukseni jakaa joku toinenkin. Ja, kuten eilen jo jossain välissä totesin, on se onni, että meitä on niin erilaisia, eikä kaikilla ole pakottavaa tarvetta asua ydinkeskustoissa, saati ruuhka-Suomessa. Erilaisuus nostattaa väillä karvoja pystyyn, mutta harva lopulta olisi valmis prässättäväksi yhteen muottiin. Niin, että täällä on nyt hyvällä omallatunnolla nautittu rauhasta ja rauhallisuudesta, kunnes taas kohdataan hälinä ja vilinä. Ehkä sitä tosiaan osaa jatkossa olla armollisempi itselleen, ja tunnistaa myös paremmin omat rajansa.

Mutta asiasta perunoihin. Tai oikeammin jouluun! Nimittäin mun Facebook ilmoitti mulle eilen vuodentakaisen muiston, jossa olin hehkuttanut ripustaneeni jo paperitähdet Vanhan Herran oviin. Joo, ihan oikeesti meillä näytti vuosi sitten 2.11. tältä! Tosin marraskuun alussa ei ollut vielä tietoakaan, saadaanko keittiöön allasta, saati tasoa, jouluksi. Eli, siinä mielessä elettiin jänniä aikoja, ja varmaan paperitähdillä oli hurjan iso henkinen vaikutus keskeneräisyyden sietoon. Oli miten oli, ja keskeneräisyyttä tai ei, mä taidan tänään kaivaa jokusen joululehden esiin ja vähän fiilistellä joululla. Siitäkin huolimatta, että ulkona on melko ”ei jouluinen” keli, ja lämpöasteetkin muistuttavat viime kesästä

Mutta voihan viitta! Samaan aikaan hurjan kätevä ja helppo lämmike, mutta silti aina jotenkin tiellä. Käyttö vaatisi ehkä hiukan opettelua ja totuttelemista, sillä näilläkin keleillä viitta olisi älyttömän hyvän esimerkiksi autolla matkatessa: Ei liian lämmin, eikä liian kylmä. Lisään siis kyseisen vaatekappaleen käytön listaani, johon kirjaan asioita, joita naisen tulisi kai keski-ikään saavuttaessa osata tehdä luontevasti. No ei vaiskaan! Haaveilen vain yhden viitan hankinnasta, mutta koska multa löytyy tämä aikoja sitten ostettu kauhatana, jossa on yhä laput paikoillaan, kyseenalaistan hiukan sitä varsinaista viitan tarvettani. Toisin sanoen, yritän nyt tehdä itselleni jonkinlaisen viittariippuvuuden oikeuttaakseni uuden hankinnan! 😉

Arskaa, arskaa! Nautitaan siitä!

housut|Day Birger et Mikkelsen
neule|By Pia’s
viitta|Lindex
kengät|Zign
koru|Pernille Corydon

Maanantaita ja marraskuuta!

Viikonloppu vierähti tosiaan Helsingissä, ja mukaan mahtui blogipäivää ja -juhlia, leffareissua ja vaikka mitä. Mulla on joitakin kuviakin lauantailta, mutta just nyt ihan pienetkin jutut kotona näyttävät niin kauniilta, että halusin kuvailla niitä. Suokaa siis anteeksi, laitan niitä muita kuvia myöhemmin!

Älkää ymmärtäkö väärin, musta on kiva käydä jossain, ja olen kiitollinen kun arkeen mahtuu myös irtiottoja, mutta juuri nyt oma koti tuntuu taas maailman parhaalta paikalta, ja ruokaakin laitan taas ilolla! Niin kiva kuin välillä onkin syödä ulkona, ei yhteiset ateriat keittiön pöydän vieressä ole hassumpia nekään.

Vuosi vuodelta tulen herkemmäksi kaupungin hälinälle, ihmisvilinälle, melulle ja likaisuudelle. Ja, niin tylsää kuin elämä täällä välillä onkin, huomaan, että ei mua ole tarkoitettu kaupunkien vilinään. Kaipaan rauhaa, hiljaisuutta, ja ihan oikeasti myös yksin olemista. Lauantaina mieheni olisi kovasti halunnut lähteä syömään ennen iltajuhlia, mutta blogipäivän jälkeen kaipasin itse rauhallista hetkeä hotellihuoneessa. Sitä, että kaikki ylimääräinen melu oli hetkeksi suljettu ulkopuolelle, ja verenpaineeni sai laskea. Olen ehkä vähän herkkä, mutta kun aamupalasta lähtien korviin soitetaan jonkinlaista taustamusiikkia, ja ympärillä pyörii jatkuvasti ihmisiä saman verran kuin näen täällä koko viikon aikana, huomaan kaipaavani myös hiljaisuutta.

Tämä kuulostaa ehkä vähän ristiriitaiselta, mutta viikonlopun ehdottomasti paras puoli oli tavata bloggaaja kollegoita, ja saada jälleen kasvoja nimimerkeille. Itselleni ei ole niinkään tärkeintä nuo juhlat ja juhlimiset, vaan se, että saa ihan oikeasti vaihtaa sanan oikeiden ihmisten kanssa, sen sijaan, että aina ajatuksia vaihdetaan blogien ja muun sosiaalisen median välityksellä. Siitä kiitos jälleen toimiston väelle, että jaksavat tällaisia tilaisuuksia järjestää. Mikään some-kanava ei nimittäin korvaa kahden (tai useamman) ihmisen aitoa kohtaamista, ja se kannattaakin muistaa ihan ystävyyssuhteissakin; Vaikka ystävälle voi lähettää ääni- ja kuvaviestejä, kannattaa silti koittaa raivata tilaa myös niille kasvotusten käytäville keskusteluille. Istua hetkeksi yhdessä alas ja nauttia keskustelusta kaikilla aisteilla. Kirjoitettu viesti, nauhoitettu puhe, tai videonpätkäkään ei korvaa välitöntä läsnäoloa ja yhdessä vietettyä aikaa.

Olen koko ikäni ajatellut olevani epäsosiaalinen ja jollakin tapaa myös itseäni siitä sättinyt. Alan kuitenkin vihdoin oppia, ettei kyse ole sosiaalisuudesta tai sen puutteesta, vaan jostakin ihan muusta. Nautin seurasta ja haluan tutustua uusiin ihmisiin, mutta en vain ole luotu jatkuvan hälinän keskelle. Kenties asian oivaltaminen, ja itsensä tunteminen, myös auttavat tulevaisuudessa: Kun tietää heikkoutensa, on niiden kanssa eläminen varmasti paljon helpompaa.

Me jätimme lauantaina iltajuhlat taaksemme jo yhdeksän aikaan, mutta emme ”hälinäherkkyyteni” vuoksi, vaan ihan siitä syystä, että vuodet ovat vieneet suurimman yöelämisen innon meiltä molemmilta. (Vuosi vuodelta sitä on oppinut arvostamaan myös yöuniaan ihan uudella tavalla.) Ravintolan kautta (vatsa täysinäisenä) nukkumaan ja sunnuntaina olikin jo aivan kauhea koti-ikävä. Ja, niin hyvä kuin vanhempien onkin välillä ottaa sitä lapsivapaata ja viettää aikaa yhdessä, lasten luokse on aina ihana palata. Halaavat kädet, rutistukset ja pusut. Ne elämän arvokkaimmat asiat.

Eilinen menikin pyykkikonetta pyöritellessä, laukkuja purkaessa ja kotia lämmittäessä. Ilta vietettiin jalkapallokauden päätöstilaisuudessa ja palkintojenjaossa, joten se kunnon ”kotoilu” jäi vielä kokematta. Tänään on kuitenkin aikaa sytytellä kynttilät ja istua kaikessa rauhassa yhteiseen ruokapöytään. Nauttia siitä, että ollaan yhdessä ja maailman parhaassa paikassa, eli kotona.

Tuntuu muuten tuon lauantaisen nukkemeikin jälkeen tällainen kevyt arkiehostuskin ihanan hengittävältä! Ja Vitalis huulissa ihan älyttömän mukavalta! 😉

Älyttömän hyvää maanantaita ja marraskuun alkua.
Vuoden pimein pätkä olisi edessä, mutta koitetaan taistella sen läpi mukavalla tunnelmalla ja oikealla asenteella!
PUS!

Perjantaita ystävät, ja terveisiä Helsingistä!

Tämän päivän ohjelmassa on ollut hyvää ruokaa, shoppailua ja ihan lepäämistäkin. Illalla vielä leffaan Jamesia moikkaamaan. 😉

Nougatissa käväisin myös, ja terveisinä sieltä pientä alennuskoodia teille. Joku sellaista jo lastenhuonepostausten yhteydessä kyselikin, ja nyt mulla olisi teille alennuskoodi viikonlopuksi! Koodi on voimassa lauantain ja sunnuntain, eli ei ihan vielä tänään, mutta huikkaan sen tähän kuitenkin valmiiksi. Siispä:

Koodilla
nougathalloween15
saat -15% alennusta tilauksestasi Nougatin nettikaupassa 31.10-1.11. 2015 välisen ajan.

Itse kävin hakemassa lisää kalkkiamaalia Nougatilta, sillä se lastenhuone jäi ”vähän” vaiheeseen. Mutta nyt mä nautin pienestä irtiotosta, ja jätän remontit ja kotityöt pois mielestä.

Toivottelen teillekin oikein mukavaa viikonloppua. Niin, ja pyhäinpäivää ja halloweenia, jotka osuivatkin tänä vuonna samalle päivälle. 🎃