Yksi ehdottomasti tämän syksyn parhaista vaatehankinnoista on ollut beige cashmere poncho, jota onkin tullut roikotettua hartioilla melkein tilaisuudessa kuin tilaisuudessa, ja lähinnä siitä syystä, että se sopii seuraksi niin monelle asulle.
Vuosituhannen vaihteessa oli muodissa erilaiset hippiponchot, joita mullakin oli useampi. Oli isoäidinneliöitä ja hapsuja ja vaikka mitä. Noh, se oli aikansa nuorisomuotia, mutta jätti mulle henkilökohtaisesti sellaisen pienen assosiaation hippityttökasvissyöjästä ja metsänvihreistä vaatteista.

Juuri noiden muistijälkien ja mielleyhtymien vuoksi olen tainnut jättää ponchot rauhaan yli viideksitoista vuodeksi, kunnes viime keväänä päädyin kokeilemaan pientä ohutta versiota nykyajan ponchotarjonnasta. Ja, pakko muuten myöntää, että tämäkin hankinta laittoi pohtimaan, ostanko nyt taas jotakin vaatehuoneen täytettä, vai oikeasti vaatekappaleen, jota tulee käytettyä. Poncho on kuitenkin osoittautunut muistamaani käytännöllisemmäksi näppärän kokonsa ja hapsuttomuutensa myötä. Niitä teiniponchoja taidettiin myös käyttää eri tavalla (tai ne olivat itse asiassa eri mallisia), kun taas tämä yksilö on ommeltu niin, että pisimmät liehukkeet laskeutuvat käsien päälle, ja eteen ja taakse jää matalampi helma. Takin kanssa olen vain nostanut ponchon roikkumaan kaulaani, jolloin kädet jäävät täysin vapaiksi kapeitakin takinhihoja ajatellen.

By Pia’s cashmereneuleisiin ihastuin vuosi sitten, kun sain blogin kautta kauniin shaalin, jolle hankinkin kaveriksi pipon sävysävyyn. Niin pipo, kuin shaalikin, ovat olleet kovassa käytössä, ja selvinneet nyppyttömänä, joten (laatuun luottaen) hankin ponchonikin samalta merkiltä. Beige väri on tosi ihana, ja juuri sellainen kivan vaalea, että asusta ei missään nimessä tule synkkä.

Poncho siis palasi, eikä se hippityttökään kuulemma ole ihan täysin vuosien saatossa kadonnut. 🙂

Poncho|bypia’s|täältä
farkut|Please
korut|Ajlajk & Indiska

Tiistai-iltaa ihanaiset! Meillä on kuulkaas ihan aurinkokin jaksanut tänään näyttäytyä.

Siitäkin huolimatta, että viime vuonna aloitin paperitähdillä joulun laittamisen jo marraskuun alussa, en ole vieläkään toimertunut tekemään minkäänlaisia jouluisia sisustusratkaisuja. Tai no, ostin jo syksyllä viikunanpunaisia tuikkukippoja joulupöytää ajatellen, mutta tosiaankin odottavat sitä joulupöytää. Tähän asti olen nauttinut Pinterestin ja Instagramin tarjoamista jouluinspiraatioista, mutta esimerkiksi kaikki vanhat joululehteni olen vieläkin jättänyt selaamatta. Ja kyllä, todellakin mulla on säästössä joululehtiä kymmenenkin vuoden takaa, mutta nyt kaivoin esiin lehtiä vain muutaman vuoden ajalta, ja niistäkin aluksi vain osan. Sinänsähän joulu on ainakin mulle huomattavasti ajattomampi, kuin sisustusjutut yleensä, ja huomaahan sen joululehdistäkin, että samoja koteja ja kuvia pyöritellään useampi vuosi. Juuri taisin nimittäin bongata jostakin uudesta joululehdestä jutun, jonka luin pari vuotta sitten toisesta lehdestä. Niin, että ei noilla inspiksillä oikein ole mitään parasta ennen -päivämäärää. Sinänsä kiva, tsemppaa myös vähän erilaiseen kuluttamiseen. Joulussa pitää olla traditioita, muistoja ja tunnearvoa. Jokaista joulukoristetta ei pidä uusia vuoden välein.

Viime jouluksi saimme vihdoin keittiön valmiiksi, ja pelkkä keittiö oli mulle niin iso juttu, etten kauheasti kaivannut joulukoristeita. Toki lasten iloksi laitettiin kaikenlaista tontusta possuun esille, mutta oma koristelun tarve oli aika vähäistä. Enkä nyt tarkoita, että kotini olisi muuttumassa miksikään runsaudensarveksi, mutta musta tuntuu, että tänä vuonna joulukoristeet ja -koristelut kiinnostavat huomattavasti enemmän. Joka vuosihan tulee hankittua jotain uutta ja jouluista, jos ei muuta niin ainakin yksi koriste kuuseen. Ehkä tänä vuonna innostun enemmän.

Ennen joulua meillä olisi kuitenkin vielä jonkin verran remontoitavaa. Ja sitten niitä ihan pikkuisia juttuja, jotka vaan jäävät tekemättä, kuten vaikka tuon takanani näkyvän vihreänkirjavan maadoitusjohdon piilottaminen. Jonkinlainen ryhtiliike tässä pitäisi tehdä, ja tarttua asioihin, jotta joskus tulisi valmistakin.

Mutta joululehtiä on ihana selata. Uppoutua hetkeksi siihen taianomaiseen fiilikseen ja odotukseen, joka jouluun aina liittyy; Ihmisten hyvään tahtoon ja rauhaan maan päällä. Sillä suunnitellessa ja haaveillessa kaikki on vielä mahdollista!

Eli glögiä ja joululehtiä. Niillä selätetään pimeyden tylsyys ja nojatuolimatkaillaan talven ihmemaahan. Kun vielä samalla hyräilee Sylvian joululaulua, ei kuule miten syyssade ropisee ikkunoihin.

Joulukoneistoni hurahti käyntiin.

Ihanaa iltaa!

Uusi viikko, uudet kujeet!

Käsi pystyyn, kuka valmistautui alkavaan viikkoon pesemällä viikonloppuna pyykkiä? Hep, pyykäys kuuluu ainakin omiin viikonloppurutiineihini. En varsinaisesti tunne mitään negatiivista pyykkäystä kohtaan, onhan se aika koneistettua, eikä tarvitse padassa vettä keittää, mutta toki noinkin arkinen asia joskus kaipaa piristystä. Meillä kodinhoitotila ei juuri kovin paljoa piristä, sillä pesutornin, pakastimen ja pyykkikorien ympärillä seisoa nököttää maalitynnyreitä, laastia, kittiä, ja lisää maalia. Puhumattakaan työkaluista, remppaimureista, suojamuovirullista jne… Kaunis kodinhoitotila on toistaiseksi vielä vain haave, sillä remppatarvikkeet nyt täytyy vain säilyttää jossain, ja siitä ne on helppo kantaa kulloisellekin työmaalle.

Pientä piristystä pyykkäykseen kuitenkin tuli, kun sain  Homenordilta testattavaksi ruotsalaisia Washologi pyykinpesuaineita. Käsi sydämellä tunnustan, että näiden aineiden tehoa, tuoksua ja ympäristöystävällisyyttä enemmän innostuin ihan heti pakkausten ulkonäöstä. Lähinnä juuri siksi, että ne ovat sitä tyyliä, jota mielelläni aikanaan laittaisin pyykkitupani avohyllyille. Tyylikkäitä, vähäeleisiä, selkeitä, ja yksinkertaisen kauniita.

Ruotsalainen Washologi lupaa myös pestä pyykin puhtaaksi jopa 30 asteessa, ja tosiaan vielä ekologisesti luontoa rasittamatta. Tuotteissa on mukana luonnollinen tuoksu, ja ainakin tuosta puuvillakukan tuoksuisesta huuhteluaineesta tuli jokin flashback lapsuuteen. Sarjaan kuuluu myös liinavaatevesiä, joita voi suihkuttaa joko sellaisenaan puhtaan pyykin sekaan, tai lisätä esimerkiksi silitysveteen.

Itse testasin aineita vaatepyykin lisäksi pellavalakanoille, jotka eivät kuivausrummun jälkeen silistystä kaipaa. Pari suihkausta liinavaatevettä lämpimän kankaan sekaan, ja tuoksu oli eteerisen raikas. Sanoisin, että jos pidät puhtaista tuoksuista, kuten vaikka Clean -tuoksuista, pidät myös näistä. Tai no, näissä nuo tuoksut ovat tietenkin vieläkin pehmeämpiä kuin hajuvesissä. Plussaa myös siitä, että tuotteet ovat älyttömän riittoisia, sillä tiivistemuotoista pesuainettakin tarvitset vain 30ml / koneellinen.

Homenord tarjoaa teille rakkaat lukijani alennuskoodin WASHOLOGI -tuotteille.

Koodilla
WASHOLOGI15
saat -15% alennuksen Homenordin Washologi -valikoimasta, ja koodi on voimassa maanantaista perjantaihin, eli  9.11. – 13.11. 2015.

Alennusta ei voi hyödyntää muihin koodeihin (=blogi- ja uutiskirjekoodit).

Toivottelen oikein mukavaa maanantaita ja uuden viikon alkua. Tänään tuli kieltämättä hetkellisesti sellainen älytön masis tästä pimeydestä, mutta koitan nyt tsempata itseäni sillä, että ohi se menee joka ikinen vuosi. Saisi kyllä tulla lunta, sekin helpottaisi. Niin pimeyteen, kuin siihen pyykkäämiseenkin. 😉

Loistavaa päivää!