Korkealla pyöriviä helmoja, tylliunelmaa ja hempeitä sävyjä. Veikkaisin, että mikäli perheeseemme ei olisi koskaan saatu tätä pientä satuprinsessaa myös minä kulkisin enemmän kaksilahkeisissa vaatteissa, eikä vaaleanpunaista löytyisi kovinkaan paljon vaatekaapistani, saati olohuoneen sohvatyynyistä. Vaikka useamman vuoden lapsenkaipuussa ei sinänsä kaivattukaan lasta sukupuolen mukaan, koen, että ripaus tyttömäisyyttä teki meille kaikille oikein hyvää. Ja niin ne löysivät lopulta tylli ja vaaleanpunainenkin tiensä meille ja sydämeeni. Tänään pikkuisen pienten tyttöjen juttuja kaupallisessa yhteistyössä Lauroun kanssa.
Voin aivan rehellisesti sanoa, että minulla on mennyt lastenvaatteiden saralla moni trikoovillitys täysin ohi. Lapseni ei ole sitä sorttia joka syttyy räiskyvistä unisexprinteistä, eikä meillä niitä ole näkynytkään. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että jos lapsi haluaa pyöriä tyllimekoissa ja korostaa tyttömäisyyttään niin mikäs minä olen siinä tyylipoliisina vastaan laittamaan tai muuta ehdottamaankaan. Tytöstellään kun on sen aika. Vielä ehkä tulee sekin hetki tyllit ja unelmat eivät enää kiinnosta. Nyt on just hyvä näin.
Vaatteiden pitää kuitenkin olla mukavia, (lukuisien) pesujen kestäviä, helposti yhdisteltäviä ja helppohoitoisia. Kotimaisen Lauroun vaatteissa yhdistyy mielestäni nämä kaikki. Lisäksi vaatteet huokuvat sellaista pienen tytön balleriinaunelmaa. Käytännöllistä suomalaista muotoilua ripauksella ranskalaista eleganssia.
Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvatttiin Klaaran kanssa teille kolme erilaista asukokonaisuutta, mutta käykää ihmeessä katsomassa tuolta Lauroun sivuilta aivan ihanat kuvat! Sivut on muutenkin ihan mielettömän kauniit. Liisa ihmemaassa ja ihanat teekutsut! Laitoin kuvasarjan alle aina tiedon, mitkä vaatteet asussa on. Lisäksi koodilla UUSIKUU20 saat -20% alennuksen Lauroun nettikaupasta.
Klaaran päällä on koko 122/128 ja mielestäni vaatteet ovat mieluummin reilua mitoitusta, kuin kovin naftia. Puseroista ja hameista olisi voinut jopa riittää kokoa pienemmät. Kellohameessa on kuitenkin kiristettävä vyötärö ja Bella-hameen olkaimia voi säätää, joten tämä koko menee meillä varmasti pitkään.
Täällä on juuri palailtu kotiin viikonlopun riennoista ja sateinen sunnuntai-ilta meneekin pyykinpeussa ja kotoilussa. Tai sitten lähdemme ystävien luokse kahville. Elämä on onneksi täynnä valintoja. 😀 Mukavaa iltaa joka tapauksessa teillekin.
Kesäkuun helteet tuli vietettyä poikkeuksellisen vähällä ruudun tuijottamisella, mutta kun aurinko ei vedä jatkuvasti puoleensa, olen huomannut taas hakeutuvani murhamysteerien ja koukuttavan jännityksen pariin. Viime vuosina leffoja on tullut katsottua luvattoman vähän, mutta sarjoja sitten sitäkin enemmän. Tänään ajattelin jakaa joitakin omia suosikkejani Viaplayn tarjonnasta. Jos ei muuta niin sitten niiden sadepäivien varalle, kun tuntuu ettei oikein jaksaisi muuta. Tai sitten niihin hetkiin, kun haluaa muuten vain huilahtaa kaiken kesäelämisen keskellä. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn kanssa.
Meillä ei ole tavallista telkkaria, jossa kanavia voisi selata ykkösestä eteenpäin, vaan me katsellaan kaikki suoratoistopalvelun kautta. Tämä on sopinut meille, eikä telkkari pauhaa koskaan ”turhaan” taustalla. Se on sellaista täsmäkatsomista, eikä kanavasurffausta – laatu korvaa määrän. Ollaan myös totuttu siihen, että sarjoja katsellaan useampi jakso putkeen, eikä uusia jaksoja odotella viikkoa. Olemme tuon puolisoni kanssa sen verran yhteen hitsautuneita, että meillä on aika lailla samanlainen maku leffojen ja sarjojen suhteen, joten yleensä niitä tulee katsottua yhdessä. Olen laiska etsimään sitä mielekästä katseltavaa, joten nautin myös palvelusta, jossa toinen on valinnut muutaman katseluvaihtoehdon ja saan sitten itse valita niistä. Joskus mies ilmoittaa katselleensa pari jaksoa jotakin hyvää sarjaa ja antaa minulle tehtäväksi tehdä samoin. Voidaan sitten hutkia loppu yhdessä. Viaplaylla toimii myös hienosti tuo ”koska katsoit tämän, voisit pitää myös tästä”. Sillä tavalla löytää uutta katseltavaa, jos tuntuu että runsaudenpula iskee. Otan myös vinkkejä vastaan siskoltani jonka kanssa meillä menee yhteen niin kirja- kuin telkkarimakukin.
Kasvihuoneesta on tullut mulle jonkinlainen pyhä alue, ja lapset ovat kai sen jotenkin myös aistineet. Jos ilmoitan lähteväni kasvariin, sitä ei millään tavoin kyseenalaisteta ja olen huomannut että siellä on mahdollista saavuttaa paitsi työrauha, myös ihan oma rauhansa vaikka kirjoille ja sarjoille. Tämä toimii todella hyvin! Jos siis ei jätä jälkeensä popcornin tuoksuista vanaa. Silloin ei yleensä saa olla rauhassa kovinkaan kauan. Viaplaylta leffat ja sarjat voi myös ladata laitteelle, joten jos oma piilopaikka on ihan offline, katsottavaa riittää silti. Puhelimen ruudulta jos haluaa katsoa, suosittelen lataamaan Viaplayn näppärän apin. Itse tykkään kääriytyä viltiin ja kuunnella ja katsella samalla sateenropinaa lasikattoon. Se tuo oman lisänsä tunnelmaan. Jotain sellaista, mitä talvella ei voi saavuttaa.
#ViaplayBinge
Tässä mun top-lista, jos kaipaat hyviä sarjavinkkejä!
X Company – toiseen maailmansotaan sijoittuva sarja, joka koskettaa ja jännittää. Tämä on pitkiin aikoihin paras katsomani sarja! Tunnelma, lavastus, puvustus ja kaikki! (jos siis valitset vain yhden, valitse tämä!) Bosch – Perustuu Michael Connellyn kirjoihin. Ei ihan perus poliisisarja, mutta sopivan rauhallinen omaan makuuni. Pääosaa näyttelee Titus Welliver ja tämä on kirjailijan oma valinta. Blindspot – koukuttava. Menee sinne mäiskinnän puolelle ja on ehdottomasti nopeatempoisempaa kuin vaikka Bosch. Stella Blómkvist – islantilaista! Jos tykkäät dekkareista, tykkäät tästä. Vähän erilainen kuitenkin. Wisting – Viaplayn alkuperäissarja Norjasta. Loistava toteutus, joka tekee kunniaa myös kirjoille. Nordic noiria parhaimmillaan! Kovasti odottelen tälle jatkoa. The Blacklist – koukuttava, vähän erilainen rikossarja Castle – hyväntuulinen poliisisarja kirjailijasta joka kulkee rikosetsivän kanssa tehdäkseen taustatyötä. Vähän sellaista rakkauttakin ilmassa. Tämä on katsottu jo aikoja sitten, mutta jäänyt mieleen, White collar – tämä on sellainen herrasmiesvaras -juttu. Sopivan kevyttä ja mukana on paljon huumoria. Kepeää katsottavaa kesäksi. Myös niitä aikoja sitten katsottuja, mutta listapaikkansa ansainneita sarjoja.
Sitten löytyy niitä varmoja suosikkeja, kuten Maria Vern, Dicte ja Bones, joista jälkimmäisen katsomista uudelleen ihan alusta asti ollaan mietitty pitkään. Se tosin olisi vähän pidempi projekti.
Kesken on tällä hetkellä Lumen kätkemä – vaikuttaa lupaavalta ja on ehdottomasti pakko katsoa loppuun. Seuraavaksi vuorossa on ainakin Kuulustelu ja Absentia.
Viaplaylta löytyy myös hurjasti ohjelmia lapsille ja urheilupuolelta esimerkiksi dokkareita, joita meillä isompi katselee mielellään. Olenkin yrittänyt selittää lapsille, miten älyttömän erilaista se oli kun sateisina kesäpäivinä telkkarista näkyi vain testikuva. Mutta eihän nuo ymmärrä. Olettavat varmaan, että kännykästä näkyi sitten paremmin. 😀
Tiesitkö muuten, että Viaplay ja Elisa ovat yhdistäneet voimansa! Viaplay leffat ja sarjat –paketin yhteydessä saa nyt siis sekä Viaplayn että Elisa Viihde Aition. Tupla määrä katsottavaa!
Elokuvat:Rambo: Last Blood (10.7. alkaen), Terminator: Dark Fate (24.7. alkaen) ja The Angry Birds Movie 2 (17.7. alkaen)
Sarjat:Scrubs kaudet 1-9 (6.7. alkaen), Snowfall kausi 3 (11.7. alkaen), The Handmaid’s Tale kausi 2 (19.7. alkaen), The Good Fight kausi 3 (20.7. alkaen) ja Spotless kausi 1 (26.7. alkaen)
Tekin saatte vinkata omia suosikkejanne minulle. En välttämättä nyt kesällä ehdi kaikkia katsoa, mutta olisi kiva jos jäisi jokin tärppi myös syksyä ajatellen!
Laiska ja saamaton. Näitä kahta sanaa olen taivutellut koko kesän päässäni. Tai ainakin joka kerta kun olen sivuuttanut ikkunoiden pesun tai jonkin niistä komeroista, joiden oven avaamiseen sisältyy aina pieni tapaturmariski. Tahmeus on jatkunut aina siitä saakka, kun saatiin iso ulkorakennusten ja ullakoiden raivaus tehtyä. Ei ole oikein osannut tarttua mihinkään, saanut aikaiseksi. Sellainen veltto tunne, joka liittyy varsinkin kaikkiin kotitöihin ja niihin arkisen tylsiin juttuihin. Ja tavallaan se on tosi hieno fiilis. Olla vähän vähemmän tehokas, sillä tavalla kun nykyään on kovasti muotia olla. Mutta niin kivaa kuin se rentoutuminen ja ”armollinen eläminen” onkin, niin kyllähän sitä välillä miettii, että olisi kiva olla taas se oma itsensä; tehdä asioita ja saada aikaiseksi.
Ehkä tämä aikaansaamattomuuden kasaantunut maksimaalisuus kuitenkin täytti nämäkin äyräät. Tai sitten se on vai tuo viileä kesäsää. Mutta nyt on taas sellainen tunne, että on kiva tehdä ja kiva tarttua asioihin. Ja ei, en nyt pessyt niitä ikkunoita tai konmarittanut koko taloa, mutta leivoin pullaa. Kahtena päivänä, litran taikina molempina. Siinä samalla tuli täytettyä mummun pakastin, järjesteltyä pari laatikkoa ja hyllyä, pakastettua ensimmäiset mansikat, toimitettua kliput ja klaput kirjanpitäjälle, käytyä puutavaraliikkeessä ja hoidettua alta monta pientä juttua, joita olin hillonut jo koko kevään tuonnemmaksi. Kuten vaikka sain aikaiseksi tilata pojan bassoon neljän euron kumitulpan, jotta lattiat säästyvät enemmiltä naarmuilta. Hurraaa! Ja sen sijaan, että takki olisi jotenkin tyhjä, mielessä pyörii taas monta juttua, jotka olisi oikeasti KIVA tehdä. Kuten vaikka siivota vaatehuone ja työhuoneen lipastonlaatikot. Ja sitten sitä katsoo kotiakin taas jotenkin sellaisin silmin, että pitäisikö täälläkin tehdä jotain. Piristää vähän paikkoja.
Niin että ei mulla nyt ole jakaa tänäänkään mitään suuria oivalluksia elämästä tai antaa mitään kultaista lankaa loputtomaan zen-olotilan saavuttamiseksi, mutta leipokaa vaikka pullaa. Tai ehkä sen syöminenkin riittää, sillä jostain kai sen energian täytyy kai oikeastikin virrata. Pari päivää kun mutustaa oikein kunnon kotitekoista, niin johan sitä taas jaksaa.
