Voihan viulu, kun meni postauksen julkaisu myöhäiseksi, mutta julkaisen sen nyt kuitenkin, kun niin olin ajatellut tehdä. Ilta hulahti musiikkiopiston oppilaskonsertissa, joka oli Niilolle ensimmäinen laatuaan ja tietysti ihan älyttömän jännittävä tapaus. Mutta hienosti meni, ja pitää kyllä myöntää, että eipä olisi itsestäni lapsena ollut (eikä kyllä nytkään) noin vain esiintymään muiden edessä. Hatunnosto tässä välissä siis kaikille teille esiintyjille ja musikanteille!

Kuvassa mun viime aikojen lempparimekko. Sellainen sopivasti arkinen, mutta mekko kuitenkin. Tämä on meandin syysmallistosta, eli ei valitettavasti enää saatavilla, mutta jos samaa mekkoa joskus vielä tehdään ihan yksivärisenä, sellainen on pakko hommata. Venyy ja paukkuu, eikä kiristä tai purista. Helmaakin riittää sen verran, että sitä voi jokainen säädellä itselleen sopivaan mittaan. Oikeasti vähän jopa karsastin ensin tätä raitakuosia, mutta mekosta on tullut sellainen monen paikan pelastaja, sillä joka kerta kun ei ole muka mitään päälle pantavaa, päädyn pujottamaan tämän kretongin ylleni.

EDIT: täältä löytyy mekkoa vielä parissa koossa!

Toinen luottojuttu on alkuvuodesta hankkimani Marc Jacobsin New Hillier Hobo. Nimittäin vaikka usein tykkään vaihdella käsilaukkua fiiliksen mukaan, tämä jämähti käyttöön ihan heti. Menee sirosti olalle, kun pitkä hihna lepää laukun ympärillä, ja vapauttaa käsiä mukavasti olan yli heitettynä. Lisäksi laukku on tilava, mikä ainakin itselläni on yksi arkilaukun kriteereistä.

 

Klaarakin jaksoi istua konsertissa yllättävän hyvin, mutta huomasin kyllä jossain kohtaa, että sylikaverini muuttui koko ajan kuumemmaksi, silmät vetisemmiksi. Huomenna täällä siis pidetään ihan perinteistä sairastupaa ja koetetaan saada flunssa kääntämään suuntansa.

Mutta nyt on pakko saada kurnivaan vatsaan jotakin täytettä. Pyjama päälle ja iltapalalle.

Kauniita unia teillekin.

Uutta viikkoa armaat!

Tänään on kyllä tarvinnut kaivaa sitä aurinkoista kevätmieltä jostain äärettömän syvältä. Toisaalta, parin sateisen päivän jälkeen kevät on ottanut aika ison harppauksen ja näkyyhän se esimerkiksi perennapenkeissä. Kun joka paikasta puskee uutta ja vihreää, on varmaan pakko vain uskoa siihen, että elämä lopulta voittaa. Ja niinhän se aina menee!

Eli aamulla kun olin vienyt Klaaran seurakunnan kerhoon ja säntäsin paikalliselle Tokmannilla siemeniä ja taimimultaa ostamaan, ei yllyttäjänä ollut lämmin ja aurinkoinen kevätaamu, vaan pikemminkin se ajatus, että tappio pitää kääntää voitoksi. Eikä siihen masentavaan maanantaiaamun harmauteen auttanut edes pelkät siemenet, vaan lisäksi kannoin kotiin kasan erilaisia mukuloita ja kuvittelin sieluni silmin rehevät ja kirjavat kukkapenkit edessäni. Sen fiiliksen, kun kesäiltana nollaa ajatuksiaan kierrellen puutarhassa tai sitä kiireetöntä fiilistä, kun aamukahvin voi nauttia auringossa istuskellen.

No, arvatkaapa vain, voiko noissa istutus- ja kylvöpuuhissa tulla muuta kuin keväinen fiilis? Ei tietenkään. 🙂

Viime kesänä ja syksynä ihailin parissakin paikassa isoja lehtikaaliviljelmiä. Koska lehtikaali on rankattu viime aikoina ihan superfoodiksi, päätin, että ensi kesänä kokeilen itse. No nyt ostin myös pussillisen lehtikaalin siemeniä ja saapa nähdä tuleeko niistä mitään. Esikasvatuksen aika olisi nyt, eli ei muuta kuin siemenet multaa. Voi tosin olla, että yritykseni ei tuota mitään, mutta josko tuosta pussillisesta siemeniä ei talous lopulta niin pahasti kärsisi, vaikka omavaraisuus tässäkin lajissa jäisi kokematta.

Kaivoin myös kaapinperukoilta muotin, jolla saa näppärästi halpoja taimipotteja sanomalehdestä. Vekotin on paitsi hurjan kätevä, mielestäni myös äärettömän kaunis. Lisäksi se säästää heti muutaman euron hintansa takaisin, kun pienet istutusastiat on helppo tehdä sanomalehdestä tai muusta kierrätyspaperista.

Kovasti haaveilen isosta kasvihuoneesta, johon saisi pöytäryhmän lisäksi myös istutustilaa ja ruukkupuutarhan. Lottovoittoa, tai muuta äkkirikastumista odotellessa, pitää kuitenkin tyytyä kuistiin, ja niinpä istutuspöytäni päälle löysi tiensä vanha hylly. Tuo pöytähän on se, jonka isäni teki meille edellisen kotimme kodinhoitotilaan, ja hylly puolestaan on sekin edellisestä kodista, lastenhuoneen ylijäämää (Ikean hylly ja kannattimet valkoiseksi maalattuna ja rautakaupan koukuilla höystettynä).

Ja lopulta kuulkaas, kaiken tämän vaivannäön ja tunnelmaan virittäytymisen jälkeen, mulle tulikin ihan keväinen fiilis! Nyt vain jännitetään ja odotellaan, että näistäkin taimipoteista alkaa puskea ylös jotakin elämää!

Lupasin lapsille nakkikastiketta, ja aion myös pitää lupaukseni. Eli maanantainmakuiset heipat!

Tallenna

Tallenna

Kuten eilen kirjoittelinkin, siskoni tuli tosiaan lasten kanssa viikonlopuksi mummulaan, ja nämä pari päivää menevät aika tiiviisti isossa porukassa. Siskoni tyttärillä on molemmilla merkkipäivä tässä ihan lähiaikoina, joten juhlimme mummulassa ennakkoon yhdet nimipäivät ja synttärit. Ihan vain ”oman väen kesken” on tarkoitus olla, joten lupauduin tekemään itsekin jotain kahvipöydän täytettä.

Monster High -kakku ei ihan tältä tädiltä taida onnistua, joten valitsin vähän perinteisemmän lähestymistavan ja tein kesäisen marenkikakun. Tai oikeastaan tämä on pavlova, mutta kahdella kerroksella. Kaksi marenkipohjaa (4 munaa ja 2dl sokeria / pohja) ja väliin kermavaahtoa johon sekoitin vaahtoutuvaa vaniljakastiketta. Vadelmia, mansikoita ja pensasmustikoita. Niin ja kävinpä ostamassa kevään ensimmäisen orvokinkin, jotta sain vähän koristetta kakkuun.

Ulkona paistaa aurinko ja linnut lirkuttavat kevätmenojaan. Kohta pakataan taas auto täyteen, ja lähdetään ajelemaan kohti kakkukestejä. Kun vain saisin nyt kakun ehjänä perille asti!

Ihanaa viikonloppua!