Jonkinnäköinen värien viikko tästä on selvästikin vihkiytymässä! Jos maanantaina mentiin päin sinistä, niin nyt rymistellään vuorossaan vaaleanpunaiseen. Täytyy myöntää, että jos sininen oli vuosia vähän jäähyllä, ei vaaleanpunainenkaan varsinaisesti suosikkini ole ollut.

Samalla kuitenkin kun tilasin makuuhuoneen uuden penkin, näppäilin ostoskoriin (jossakin selittämättömässä mielentilassa) myös pari vaaleanpunaista tyynynpäällistä. Tässä kun niitä on viikon verran katsellut, väriin on aika kivasti jo tottunut.  Tänään nappasin vielä ruokakaupasta vaaleanpunaisen liljapuskan sävyä korostamaan, ja ai että mutta tykkään!

Kenties tästä kehkeytyykin vielä ihan värikylläinen koti. Tai sitten ei. Onneksi mieli saa muuttua, ja väriä voi lisätä ja poistaa aika helposti!

Ihanaa viikonlopun aloitusta!

Tallenna

Muistatteko vielä Pahuksen couperosa -postaukseni? No postaukseenhan suoraan sanottuna tulvi hyviä vinkkejä herkän ihon hoitoon ja joitakin niistä lähdin heti myös kokeilemaan ja toteuttamaan käytännössä. Ihan ensimmäiseksi vinkeistänne poimin kuitenkin hyvän kuorintatuotteen. Oma ihonihan on kuorinnan osalta jäänyt täysin laiminlyödyksi, sillä heleyttävän vaikutuksen sijaan olen pelännyt punaisen kirjavaa lopputulosta.

Madaran Kirkastava AHA kuorintanaamio oli kuitenkin teidän mielestänne huipputuote, ja päätin heti, että sitä oli kokeiltava. Kyllä, olen jopa joskus vähän skeptinen monessakin asiassa, ja myönnän, että pikkuisen epäilin täysin luonnonmukaisesti tuotetun kosmetiikkatuotteen (jossa ei ole edes mitään mekaanisesti kuorivaa raetta) kuorintatehoa. Onneksi skeptisyyteni on yleensä sitä laatua, joka halajaa omakohtaista empiiristä tutkimusta. Tämä testaus poiki nimittäin itselleni kaikkien aikojen ehkä parhaimman kosmetiikkalöydön!

Koska kuorinnan teho ei perustu hankaavaan koostumukseen, tuotteen vaikutusaika kasvoilla on se, millä lopputulokseen vaikutetaan. Olen nyt kuorinut ihoni tuotteella muutaman kerran ja aloitin ensin hyvin varovasti n. 2-3 minuutin vaikutusajalla. Jo ensimmäisella kerralla rakastuin tähän naamioon, mutta lisätessäni vaikutusaikaan muutaman minuutin, kuorinnan todellinen teho tuli kunnolla esiin. Toki paranevaan lopputulokseen vaikuttaa kai sekin, että ihoni on pitkästä aikaa saanut ansaitsemansa säännöllisen kuorinnan. 5-8 minuuttia kerran viikossa ja iho oikeasti säteilee! Tuotteen vaikutus on niin hyvä, että olen jopa ajoittanut kuorinnat välillä aamuun, kun edessä on ollut päivä jona ihon kunto on ollut itselleni merkityksellisempi. Vaikka aikaisemminkin kuorin ihoani varoen ja hellävaraisesti, toimenpide on kuitenkin ollut turvallisinta ajoittaa iltaan, jolloin punoitus on ehtinyt laantua aamuksi.

Tuon couperosa -postauksen kommenteissa oli todella paljon niin tuotevinkkejä, hehkutusta luonnonkosmetiikkaa kohtaan, kuin linkkivinkkejäkin. Tämän kuorintanaamion tilasin Jolien -nettikaupasta, ja nyt on kyllä ihan pakko nostaa tähän sekin kokemus. En tiedä muistatteko kun noin vuosi sitten kirjoitin asiakaspalvelusta ja pohdin nettishoppailun elämyksellisyyttä. Mikäli ei ihan heti muistu mieleen, suosittelen lukemaan alustuksena postauksen tästä linkistä. Nimittäin Jolie -kokemus oli taas yksi niistä, jotka muistuttivat mitä hyvän asiakaspalvelun kuuluukin olla!

Kuvien perusteella yrityksellä on älyttömän kaunis ja kutsuva kivijalkaputiikki ja hoitola Helsingissä. Mutta, koska yhden kosmetiikkatuotteen vuoksi ostoksille lähteminen ei näillä etäisyyksillä tule kuuloonkaan, päädyin tietenkin tilaamaan tuotteeni netin kautta.

Tilausta näpytellessäni hiukan ennen maksu- ja vahvistusosuutta tietokeen ruudulle ilmestyi kenttä, johon asiakasta pyydettiin kuvailemaan omaa ihoaan ja sen erityistarpeita, jotta henkilökunta osaisi auttaa ostosten teossa parhaalla mahdollisella tavalla ja antaa tuotenäytteitä kulloisenkin asiakkaan oman ihotyypin mukaan. Tässäkin kohtaa olin vielä melko neutraali asiakaspalvelua kohtaan, mutta kun parin päivän kuluttua hain postista kauniin laatikon, jonka sisältö oli pakattu vielä kauniimmin ja saatteena oli käsin kirjoitettu kirje neuvoinneen, tuotevinkkeineen sekä näytteineen, olin aika häkeltynyt! Tässä oli asiakaspalvelu, jonka merkityksellisyys perustui ostokokemukseen, henkilökohtaiseen palveluun ja elämyksellisyyteen. Koin tulleeni arvostetuksi asiakkaana, vaikka ostokseni ei hinnaltaan järin suuri ollutkaan.

En lähde väittämään, että tulisin lähitulevaisuudessa kääntymään täysin luonnonmukaiseen kosmetiikkaan, mutta tähänastisten luomulöytöjen lisänä tämä kokemus vahvistaa entisestään hyvää käsitystäni luonnonkosmetiikasta. Punoitusta ja punaiseksi lehahtamistakin on edelleen kasvoillani, eli ihoni ei ole kokenut mitään ihmeparannusta. Noista vaivoista huolimatta löysin silti kuorintatuotteen, jolla voin käsitellä kasvoni säännöllisesti pahentamatta kuitenkaan tilannetta entisestään.

Suosittelen lämpimästi!

Ihanaa iltaa!

Tiesittekö, että meneillään oleva viikko on Lasten lintuviikko? Jep, en tiennyt minäkään. Mutta sellaisen pikkupoikien nikkarointi-innon te varmaan tiedätte, ja siitä tämäkin lintupönttöily sai alkunsa. Meillä nimittäin poika on jo pitkään halunnut nikkaroida linnunpönttöjä, ja isäni lupautui näihin talkoisiin, koska on huomattavasti lintuvalveutuneempi kuin minä ja mieheni. Puutavaraa kyllä löytyy varastosta vaikka niihin miljoonaankin pönttöön (tai no, moneen ainakin), mutta otsikolla viittaan Suomen suurimpien luontotoimijoiden (Metsähallitus, BirdLife Suomi, WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus…) saman nimiseen kampanjaan, jonka tarkoitus on ”nostaa Suomen oksistoon miljoona linnunpönttöä toukokuun 2017 loppuun mennessä”.

Pienen pojan into ja innostus ei kovin pitkiin nikkarointeihin riitä, mutta eilen pihapuihimme nousi kolme pönttöä, jotka olivat illalla jo varsin asutun oloisia. Lisää kuulemma on tulossa, ja mikäs siinä, koska pidän kovastikin linnunlaulusta. Puita ja pihaakin on sen verran, että joukkoomme mahtuu kyllä sirkuttajia ja visertäjiä.

Olen älyttömän tyytyväinen siitä, että lapsella on vieläkin noin tavallisia innostuksenaiheita kaikista nykyajan virikkeistä huolimatta. Että ilo syntyy ihan siitäkin kun saa seurata pikkulintujen lentämistä pönttöön ja takaisin puun oksille. Samalla häpeän oman lintutietoni vähäisyyttä, sillä voin käsi sydämellä myöntää, etten eilen ikkunan takaa lintuja seuratessa osannut vastata lapselleni, mikä lintu pönttöön lensi. Puolustan itseäni värinäölläni (tai paremminkin -sokeudella), sillä lintujen värityksen hahmottaminen luonnossa on itselleni täysin mahdotonta. Kuten monen muunkin asian kanssa, näkemiseni perustuu muotojen hahmottamiseen tai tietoon. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tunnistaisin harakan harakaksi vaikka väritys muuttuisi vihreävalkoiseksi, sillä erotan muodon ja värien kontrastin. Muita lintujen tunnistamiseen käyttämiäni keinoja ovat äänen ja liikkumistavan oppiminen, joten västäräkin tunnistan maassa linnun tavasta liikkua, mutta korkealla oksalla hiljaa istuva lintu on silmissäni ainoastaan pieni.

Lasten luonnollinen uteliaisuus ja halu oppia uutta on aika kadehdittavaa. Eilinen oli myös hyvä opetus siitä, ettei lasten kanssa aina tarvitse puuhata mitään niin kovin ihmeellistä ja erikoista, vaan oikeasti aika tavallisetkin jutut aikuisen seurasta ja huomiosta nauttien tuovat pienelle ihmiselle onnea. Tiedä vaikka tässä samalla oppisi itsekin monia uusia asioita luonnosta. Täytynee siis jatkossakin opetella enemmän lintujen tunnistamista YouTube -videoiden avulla, jotta en vaikuta lapsen rinnalla täysin pöntöltä. 🙂

Tuolla sivustolla on mielestäni aika ihanasti kiteytetty tuon pönttökampanjan idea: ”Miljoona linnunpönttöä tarkoittaa kymmentä miljoonaa linnunpoikasta, satoja tuhansia retkiä luontoon ja valtavasti onnittelusirkutusta sata vuotta täyttävän Suomen kunniaksi.”

Tämä ei nyt ollut minkäänlainen yhteistyöpostaus, vaan enemmänkin ihan suora kehotus pönttöaskarteluun ja lasten kanssa puuhailuun. Tulee nimittäin aivan varmasti myös niitäkin kesälomapäiviä, kun ei ole niin yhtään mitään tekemistä. Silloin muutama laudanpätkä voi osoittautua suureksikin iloksi!

Poika tuumasi aamulla, että mahtaako sitä pystyä keskittymään koulussa mihinkään, kun on niin innostunut niistä linnuista. Sanoisin, että ollaan jokseenkin positiivisen ongelman äärellä! 🙂