Perjantaiterkut täältä jostain etananaamion takaa!

Huvittavaa, että oman ajan ottaminen vaatii näinkin rajut asusteet, mutta tajusin juuri, että nyt kesän aikana on ollut jotenkin jatkuvasti kaikkea menoa ja menemistä, ja sellaiset omat kauneusrutiinit ja rituaalit ovat jääneet tyystin kaiken muun jalkoihin. Niinpä päätin muuttaa kurssin ihan välittömästi, ja tässä sitä nyt ihmetellään, että kuinka silkin sileä iho tuolta etanauutetta sisältävän rätin alta kohta paljastuukaan. 🙂

Sain jo keväällä ystävältäni kokeiluun yhden tällaisen kasvonaamion, jota hän kovasti kehui. Jotenkin vain ei ole ollut muka aikaa puolen tunnin kasvonaamiolle. Hah, tiedän… Laiskuutta ja viitsimättömyyttähän se vain on, eikä ajan puutetta. Vaikka kesän pitäisi olla kaikenlaisen kauneussaunomisen kulta-aikaa, myönnän, että itse muutun hyvinkin huolimattomaksi näissä asioissa. Aurinkorasvat, karvojentrimmailut ja kuivat kantapäät työllistävät jo ihan riittämiin.

Täällä on perjantai-illan kunniaksi pienet pakkailut menossa, ja pyykkikone käy kuumana jo neljättä koneellista. Mutta koska on kesä ja loma, pitää homma ottaa lungisti! Tässä samalla kun voi vallan mainiosti rentoutua kummitusnaamion kanssa (tämän kuuluisi kai olla aika jämptisti pitkin ihoa, mutta minä näytän lähinnä vanhalta kummitukselta, jonka ryppyinen iho roikkuu).

Jos sitten vaikka Dicten seurassa lakkaisi kyntensä ja ylittäisi itsensä ihan täydellisesti. Pakatahan voi aina myös huomenna! 🙂

Ihanaa viikonlopun aloitusta!

Sadepäivää!

Nimittäin ainakin täällä meillä päin on varsin synkkä ja kolea ilma, joka muistuttaa kovasti niistä mökillä vietetyistä lapsuuden kesistä. Sade piiskasi järveä ja ukkonen paukkui. Telkkarista tuli aina Tangomarkkinoita, ja mukaan oli pakattu uusi Elloksen kuvasto, jota selasimme siskoni kanssa alusta loppuun ja lopusta alkuun pelaamalla, mitä ottaisit tältä aukeamalta -peliä. Pointti oli se, että joka aukeamalta piti valita jotain, niistäkin vaatteista, joista ei ollenkaan tykännyt. Tangomarkkinoiden ja Elloksen lisäksi sateista mökkilomaa viihdytti Ostos-TV, joka oli verrattain uusi keksintö, ja hetken aikaa varsin viihdyttävä. Jännitystähän tähän kaikkeen lisäsi vanha rämisevä TV ja tuulessa heiluva TV-antenni, joka ei jaksanut uhmata luonnonvoimia millään muotoa. Mökkiloman kohokohtia oli tietenkin se, että pääsimme käymään lähimmässä kaupungissa, jossa oli Tiimari! Ai että, se oli pikkutytölle melkoinen tapahtuma!

Mikäli Ostos-Tv ei jaksa houkutella, suosittelen katsomaan Yle Areenasta sarjaa nimeltä Dicte! Sieltä löytyy jo pari jaksoa, ja uusi ilmestyy (ja näkyy toki ihan telkkarissa) huomenna perjantaina.
Kyseessä on Tanskalainen poliisisarja, jonka pääosissa on Dicte, vasta eronnut rikostoimittaja, joka palaa lapsuuden seuduilleen Århusiin. Sarjan idea on vähän kuin Liza Marklundin Annika Bengtzon -romaaneissa, mutta mielestäni Dicte on onnistunut ruudun puolella Marklundin leffoja paremmin. Tanska on vähintään yhtä taitava kuin Ruotsi näissä asioissa. Eli jos tykkäät pohjoismaisista poliisisarjoista, pidät myös Dictestä. (Mikäli sadepäiviä tuntuu puskevan enemmän, ja laadukkaat poliisisarjat kiinnostavat, kannattaa myös katsoa Kylmäveriset tappajat (Den som dræber), joka on yksi parhaista tämän lajin tanskalaisista!)

Toinen vinkki enemmän lukemista harrastaville ja ehkä vähän kevyemmän laatuinen, sillä nyt on ihan pakko kehua myös Alan Bradleyn kirjoja!
Sain siskoltani lainaksi kaksi ensimmäistä (Piiraan maku makea ja Kuolema ei ole lasten leikkiä), ja olen aivan hurmioissani! Kirjojen päähenkilö on 11-vuotias Flavia de Luce, joka asuu Englannin maaseudulla vanhassa kartanossa leski isänsä ja kahden isosiskonsa kanssa. Asetelma lapsesta salapoliisiromaanin tähtenä voi olla aluksi outo, mutta kun tartut kirjaan, et voi lopettaa! Älyttömän rikasta kieltä ja loistavaa ajankuvausta! Ilman Miss Fisheria, ei olisi Flavian kaltaisia pikkutyttöjä, ja ilman neiti Fisheriä ja Flavia de Lucea ei olisi nykypäivän naisia!

Yleisvinkkauksena voisin sanoa, että vedä villasukat jalkaan, sytytä kynttilöitä ja hae ulkoa kimppu kesäkukkia maljakkoon! Lopulta sadepäivät on oikeasti aika ihania!

Hei ihanat!

Voi tiedättekö, eilinen oli varmasti yksi tämän kesän parhaita päiviä! Alunperin oli nimittäin tarkoitus, että hyppään aamulla junaan, ja käväisen Helsingissä nopeasti työasioiden merkeissä. Illaksi kotiin jne. Mutta sitten tuli kuningasidea lähteäkin koko perheen voimin, ja viettää loppupäivä Korkeasaaressa. No, palaverini jälkeen taivas näytti kuitenkin sen verran uhkaavalta, että salamoinnin ja jyrinän säestyksellä päätimme jättää pääkaupunkiseudun hulinan taaksemme ja suunnata auton nokan rannikon kautta kotiin.

Aikoinaan kun haaveilimme muutosta ja sen The Kodin löytymisestä, harrastimme paljon ”talobongausta”. Tähän kuului kotikunnan ja lähiseutujen pikkuteiden ajelu, ja ihanien talojen ja miljöiden katseleminen. Vaikka tällä hetkellä, en edes halua ajatella muuttavani minnekään, pidän tuosta autoilusta yhä; Katsella taloja ja maisemia, ja pohtia, minkälaisia ihmisiä missäkin asuu. Harrastan tätä mielikuvitusleikkiä muuten busseissa ja junissakin. Keksin mielessäni kanssamatkustajille tarinoita. Nimiä, ammatteja, elämäntilanteita. Jos aika käy kovin pitkäksi, käytän salapoliisiromaaneilla kyllästettyä mielikuvitustani, ja sepitän mielessäni rikoksia. Motiiveja, epäiltyjä ja kaikkea mitä nyt perus dekkariin kuuluukin. Jep, tiedän! Vähän ehkä pöljän kuuloista, mutta minkäs sitä itselleen voi. 🙂

Mutta takaisin eiliseen! Meillä ei todellakaan ollut minkäänlaista suunnitelmaa Korkeasaaren jälkeen, joten ajelimme hyvinkin epäloogisesti vähän sinne tänne. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Kasvihuoneilmiö, jossa en ole koskaan aikaisemmin käynyt. Hauska paikka, täytyy sanoa. Ei ehkä varsinaisesti tavaraa omaan makuuni, mutta ehkä juuri siitä syystä sellainen erilainen pysäkki. Lapsille paikka tarjosi paljon ihmeteltävää ja nähtävää.

Seuraavaksi suuntasimme kohti Billnäsin ruukkia. No, erilaiset vanhat ruukit vain kuuluvat kesämatkailuun, joten tätä ei ehkä tarvitse sen enempää edes selitellä! 🙂

Billnäsin jälkeen seuraava kohteemme oli Tammisaari. Kaltaiselleni sisämaassa syntyneelle, kasvaneelle ja eläneelle rannikko on aina kiehtova. Aurinko paistoi miltei pilvettömältä taivaalta ja merituulikin oli kohtalaisen lämmin.

Koska tässä kohtaa tiesimme jo, että kotiin pääsisimme vastaan myöhään illalla, päätimme jatkaa matkaamme vielä Hankoon koukaten. Autossa istumisen lisäksi käveleminen raikkaassa kesäilmassa myös virkisti mukavasti, ja lapset keksivät tekemistä paikassa kuin paikassa. Mikä parasta, olin itsekin niin lomatunnelmissa, etten jaksanut pingottaa oikeastaan minkään suhteen. Tämähän tarkoitti sitä, että päivän aikana syötiin ja juotiin, mitä mieli teki, ja nukkumaanmenoajoille viitattiin isolla kintaalla.

Päivä oli siis hyvinkin tiivistä yhdessäoloa ja Perheaikaa isolla alkukirjaimella. Koska viikonlopulle on suunnitelmissa vähän pidempää automatkaa, tämä eteläisen Suomen samoaminen kävi myös hyvästä harjoituksesta.

Vapaapäivän jälkeen kotona oleminen tuntuu taas hyvin virkistävältä sekin. Ja kenties vielä virkistävämpää oli nukkua aamulla kymmeneen asti!

Mutta nyt virittelemään jotakin lounaan tapaista. Taitaa kääntyä grillaamisen puolelle!