Namskis! Oli ihan pakko tulla jakamaan vielä nämä meidän lauantaiset suklaacookiet tänne blogiin. Klaara sai aamupäivällä pesäpallon selkäänsä, ja totesin, että on ehkä parempi kun lähdemme tyttöjen kesken kotiin. Niinpä tarkoitus oli pyöräyttää pari pellillistä teeleipiä keiton jatkoksi, mutta sitten tuli kuningasidea käyttää uunin kuumentaminen muutenkin hyödyksi, ja päädyimme leipomaan suklaakeksejä.

Amerikkalaiset suklaacookiet:

175 g voita
3 dl sokeria
(tai 1,5 dl sokeria ja 1,5 dl fariinisokeria, kuten me laitoimme tällä kertaa)
1,5 tl vaniljasokeria)
1 muna
5,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
n. 3dl suklaahippusia

Sulata voi kattilassa ja lisää joukkoon sokerit, sekä muna. Sekoita keskenään loput kuivista aineista ja yhdistä ne vähitellen rasva-sokeriseokseen. Lisää lopuksi joukkoon suklaarakeet ja sekoita tasaiseksi.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Lusikoi (kahdelle) pellille, leivinpaperin päälle, 16 taikinakekoa, ja paina niitä vain vähän matalammaksi. Paista keksejä n. 10 minuuttia. Käännä pellit tarvittaessa, että suklaacookiet paistuvat tasaisesti.

Me käytettiin maitosuklaahippuja (2 pussia Dr Oetkerin hippuja (100g/pussi) riittää tähän taikinaan), mutta vastaavasti voit käyttää tummia tai valkoisia suklaahippuja, tai sekoittaa useampaa laatua. Vaaleampia kekseistä saa käyttämällä pelkästään tavallista sokeria. Kannattaa myös antaa taikinan hiukan jäähtyä ennen suklaapalojen lisäämistä, sillä silloin ne eivät värjää taikinaa sekoitettaessa. Me ei jaksettu odottaa, mutta tässä fariinisokeritaikinassa se ei niin haittaakaan.

Keksit ovat hyviä jo lämpimänä, mutta maistuvat myös jäähtyneenä. Pinnan kuuluu olla rapsakka, mutta keskiosa jää sellaiseksi sitkeän pehmeäksi.

Ihanaa lauantaita!

Huomenta!

Niin, ja terveisiä Habitaresta! En tiedä, onko se minussa vai onko se messujen uudistuksessa, mutta mun mieleen Habitare oli siistiytynyt ja näytti nyt jotenkin kansainvälisemmältä. Ja kiva juuri niin!

Me lähdettiin eilen kaverin kanssa jo aamuseitsemältä kohti Helsinkiä, ja kotiin päästiin vasta viimeisellä junalla. Ja mahtuihan päivään Habitaren lisäksi paljon muutakin. Nyt on kuitenkin ihan huippufiilis aloitella viikonloppua ja nautiskella niinkin tavallisesta jutusta, kuin ihan vain kotona olemisesta.

Ihan hirveästi en Habitaressa kuvaillut, koska nämä messuvalot harvoin siihen kannustavat. Toisaalta kamera jäi laukkuun ihan tietoisesti. Usein kun menee vähän tilanteet ja kokemukset ohi, jos vain katselee juttuja kameransa läpi. Niinpä nautiskelin, että seurassani oli tällä kertaa ystävä, jonka kanssa sai vaihtaa ajatuksia sisustamisesta tai muotoilusta. Messutkin tuli koettua jotenkin ”voimakkaammin”.

Mutta jos viikonloppuusi suinkin mahtuu messujen kokoista tekemistä, käy ihmeessä nauttimassa Messukeskuskusen Habitare-tunnelmasta.

Mutta nyt aamupalaa lasten kitaan, ja sitten pesäpallokentälle. Mukavaa viikonloppua!

Aurinkoa ihanat! Tänään oli sellainen aamu, jonka vietin aika pitkälle pyjamassa (kotona työskentelemisen hyöty, silloin kun ei tarvitse viedä lapsia aamulla minnekään), ja kun tuli pukeutumisen aika, koko koti kylpi auringonvalossa ja sisällä oli pitkästä aikaa oikein lämmin, jos ei melkein kuuma. Päivänvalossa kaikki näyttää jotenkin energiseltä, ja niin kaikki siniset tekstiilitkin, toki saattoihan se johtua ihan siitäkin, että mies hakkasi niistä eilen ison tomukerroksen pois. No, joka tapauksessa teki itsekin mieli pukeutua siniseen, ja kas, mullehan tuli oikein kesäinen fiilis!

Samalla kun siinä hyrisin energisessä fiiliksessäni aloin pohtia, että mun ”feelin blue” tarkoittaa kyllä jotain ihan muuta kuin sitä, mitä sanonnalla yleisesti haetaan. Niinpä näppäränä tyttönä käännyin herra Googlen puoleen ja selvitin, että miksi ihmeessä noinkin energinen väri ja alakuloinen, tai jopa masentunut mieliala, liitetään yhteen. Pääsin jopa 1300-luvulle, tai oikeastaan Kreikkalaiseen mytologiaan (luin täältä), mutta päätin lopulta että kunkin henkilökohtainen värikokemus ja mytologia olkoon tässäkin asiassa se tärkein. Eli mulla on tänään varsin siniset fiilikset, ja se tuntuu oikein hyvältä jopa suomalaisen alakuloisessa mittakaavassa. 🙂

Suuren värimytologian lisäksi mielessäni on tänään pyörinyt toki moni muukin asia. Yksi niistä on meidän remontin viisivuotissuunnitelma, jonka suhteen ollaan havaittu pientä joustamisen tarvetta. Se on nimittäin niin, että me ollaan tänä syksynä asuttu tässä talossa neljä (no juu, NELJÄ) vuotta, ja ehkä joudummekin mahduttamaan vähän lisäremonttia tulevaan vuoteen siitäkin huolimatta, että niin ei ollut tarkoitus. Mutta hei, ehkä voidaan sitten seuraavaksi ottaa käyttöön seitsenvuotissuunnitelma vähän kuin vanhassa hyvässä Neuvostoliitossa aikoinaan. 😀

Mutta homman nimi on se, että edellinen asukashan oli juuri remontoinut sekä keittiön, että kylppärin, ja kun tänne muutimme, päätimme, että keittiö kuuluu ensimmäiseen viisivuotissuunnitelmaan, mutta kylppäri ei. Toki jälkimmäiseenkin tehtiin muutoksia, vaihdettiin putkien paikkaa, jotta saatiin lasiset suihkuseinät kylppäriin ja lisättiin säilytyskalustetta ym., mutta ei se nyt oikein tunnu riittävän. Ajatuksen tasolla ollaan toki vasta tässäkin, mutta kokemus on opettanut, että se ajattelu ja suunnitteluaika ovat yleensä itse toteutusta mielekkäämpää.

Torstai on täynnä paitsi toivoa, myös ohjelmaa, joten nyt on aika rientää. Pari harrastuskierrosta, mutta sokerina pohjalla myös vähän äidin omaa aikaa. Ja hei, ei paha, jos sitä pääsee viettämään naisporukassa karamellitehtaalle. 😉

Olkaa iloisia ja pukeutukaa siniseen!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna