Muistanette, kun hankin viime vuonna itselleni ”joulunodotuskuusen”. Noh, tuo karahka (Mr Plant feikkikuusi) on itse asiassa ollut koko vuoden olohuoneen nurkassa jonkinlaista viherkasvin virkaa ajamassa, mutta kuten Instagramissa ja Facebookissa olettekin jo nähneet, olohuone sai jouluisemman lookinsa, ja kuusi oksilleen hiukan koristeita. Samalla sen tarkoitus vaihtui takaisin alkuperäiseen; Ennen varsinaista joulukuusta se toimittaa meillä joulupuun virkaa, ja täytyy sanoa, että tykkään puusta (jos mahdollista) nyt vielä enemmän kuin vuosi sitten! (Tuo kellertävä kori vain pitää päivittää johonkin muuhun ratkaisuun.)
Nyt kun ikkunoissa on tähdet, ja olkkarin pöydällä amaryllis (kuva), meillä alkaa näyttää ehdottomasti jo vähän jouluisemmalta. Ei silti liian, sehän olisi vähän aikaista kun ollaan vasta marraskuussa. 🙂
Tänään onkin luvassa äidin vapaailta ja todellinen nollaus. Lähden nimittäin joulufiilisostoksille (sisältää esimerkiksi ylenpalttista joulukoristeiden hypistelyä) varsin jouluorientoituneen ystäväni kanssa. Mutta sitä ennen pitää hoitaa vielä pari juttua alta, joten toivottelen mukavat ja leppoisat perjantait teille kaikille. Ei anneta vesisateen masentaa mieltä!
Palataan vielä hetkeksi viime sunnuntaihin, ja tarkemmin isänpäivän aamuun Nespresson yhteistyön merkeissä. Sain nimittäin tehtäväkseni kertoa, millaista osaa kahvi näyttelee meille näinkin spesiaalissa tilanteessa.
Meidän perheeseen on jotenkin juurtunut sellainen tapa, että isänpäivänä (ja vastaavasti äitienpäivänä) aamupala on se juttu. Mielestäni on myös kiva opettaa lapsille, ettei kaikkien lahjojen tarvitse olla pakettiin käärittyjä, vaan toista voi muistaa myös hemmottelulla. Toisen huomioiminen kun ei ole kiinni lahjojen määrästä tai suuruudesta, vaan rakkauttaan voi osoittaa myös muilla keinoin – pienillä teoilla. Niinpä tänäkin vuonna kysyimme isältä itseltään jo ennakkoon, mitä hän haluaisi juhlapäivänään syödä aamupalaksi.
Jostain syystä miehelleni ei tuota minkäänlaista ongelmaa syödä herkkuja heti aamulla, ja niinpä kaikkien pannukakku- ja vohvelivuosien jälkeen tällä kertaa toiveissa oli pavlova, joka on mieheni lempikakku. Täytyy kyllä itsekin myöntää, että onhan se aika ylellistä aloittaa aamunsa hyvällä kahvilla ja marenkikakulla, vaikka omat aamupalatoiveeni ovatkin melko perinteisiä tähän verrattuna.
Arkiaamuisin me aikuiset juomme kahvimme omalla aikataululla, eikä kahvitteluun sinänsä liity minkäänlaista sosiaalista kanssakäymistä. Itse asiassa, me molemmat juomme kahvimme yleensä yksin. Juhlapäivinä toimitaan sitten täysin arjenvastaisesti ja istutaan koko perhe samaan pöytään kuin kahvikutsuille konsanaan. Kahvin äärellä on mukava päivänsankarinkin heräillä ja rauhassa tutkiskella lasten tekemiä lahjoja.
Tänä vuonna herätimme isän laululla ja viulumusiikilla. Lahjat annettiin tuttuun tapaan sänkyyn, mutta samalla esitettiin kutsu kahvipöytään käymisestä, jossa paketteja on kiva availla samalla kun seuraa lasten odottavia ilmeitä. Isänpäivän se ehkä intiimein ja lämpöisin hetki syntyy juurikin tästä totutusta juhlarituaalista.
Nespresso-kahvin keittäminen on melko helppoa puuhaa, ja meillä lapset osallistuvat mielellään kahvin valmistukseen. Maidot vaahdotin minä, mutta lapsille on tärkeää saada painaa nappia, eli ”keittää kahvia”. Ja tosiaan, eipä siihen kahvin valmistamiseen juuri muuta tarvita, kun kapseli oikaisee muiden työvaiheiden yli.
Meillä isänpäivä myös päätettiin vastaavaan kahvihetkeen, kun mieheni isovanhemmat pistäytyivät iltakahville. Päivä sai siis vähintään yhtä juhlavan lopetuksen. 🙂
Herkkuhetkien korostamiseeen, Nespressolta löytyy nyt myös uudet Variations-kahvit Sachertorte, Linzertorte ja Apple strudel. Eli Sacherkakun, Linzertortun ja Omenastruudelin makuinen espresso, joilla saisi muuten varmasti juhlan tuntua myös niihin aamuihin (ja iltoihin), kun kukaan ei ole yllättämässä leivoksilla. 🙂
Mutta siinäpä se meidän isänpäiväperinne lyhykäisyydessään. Tämä olikin jo seitsemäs kerta, kun mieheni sai juhlia kyseistä päivää, eikä näiden päivien merkitys varmasti hupene vuosienkaan saatossa.
Isänpäiväsuunnitelmamme muuten muuttuivat hieman aikaisemmin kertomastani, sillä päivään mahtui lounas mieheni isän kanssa, sekä vierailu minun vanhempieni luona. Mukavaa yhdessäoloa tärkeiden ihmisten seurassa. ♡
Olen viime päivinä kieputtanut pääni sisällä vahvana olemista. Sitä, että nyt täytyy olla vahva, ja on suorastaan minun vuoroni olla vahva. Mutta kuten aina, tunteet tuovat mukanaan oivalluksia, ja oivallukset taasen opetuksia.
Vielä muutama päivä sitten ajattelin vahvuuden olevan jonkinlaista itsensä jäädyttämistä ja selkä suorana seisomista vaikka vastatuuli kuinka yrittäisi taivuttaa. Että vahva ihminen puree hammasta, ja kestää myrskyt lähestulkoon ilmekään värähtämättä. Mutta olin väärässä; Vahvuus ei suinkaan ole asioiden kestämistä yksin, ja tunteiden nielemistä naama peruslukemilla, vaan jotakin täysin päinvastaista.
Viime päivinä olen kokenut äärimmäisen suurta kiitollisuutta siitä, että vierelläni on ihminen, jonka olkapäähän itkeä ja turvautua juuri silloin, kun tuntuu, että asiat ovat liian suuria kestettäväksi yksin. Olen kokenut kiitollisuutta siitä, että minulla on ollut oikeus horjua ja taipua, tuntea pelkoa ja ahdistusta. Sillä vahvuus ei ole ainoastaan heikkouden puutetta, vaan enemmänkin rohkeutta olla myös heikko, tuntea kaikki ne inhimilliset tunteet, tunnistaa ne, ja myöntää ne myös itselleen. Vahvuus on rohkeutta turvautua toiseen ja näyttää myös omat heikot kohtansa. Vahvuus on avun pyytämistä ja toiseen turvautumista, ei oman rajallisuutensa kieltämistä.
Tuuletin eilen päätäni mopinvarressa ja levitin pianohuoneen ja olkkarin lattioille uudet matot. Nyt pohdin pitääkö, vai palauttaako ne. Ovat nimittäin kooltaan isommat kuin vanhat matot, mutta silti näyttävät samaan aikaan paljon pienemmiltä. Tai sitten silmän pitää vain tottua muutokseen. 🙂
Niin tai näin, mukavaa keskiviikkoa ihan jokaiselle!
PS. Glade arvonta on suoritettu ja tällä kertaa onnekkain oli Anne H. (Voittajaan on otettu yhteyttä.)
