Kun tuo Marimekon viserrys tuli myyntiin nukuin suoraan sanottuna onneni ohi. Hinta oli kova ja minä taasen pihi, ja hups vain, hame olikin joka paikasta loppu. Ystäväni onnistui kuitenkin löytämään itselleen hameen kokoa suurempana kuin itse olisin hankkinut. Vaan sitten mallasin kateellisena sitä ystävän hametta ja totesin, että koko olisi ollut mullekin just passeli. Harmitti ihan kauheasti, mutta minkäs teet. Tulee uusia hameita, ajattelin, ja niin koko asia sitten lopulta unohtui. Kunnes kohtalo oli sitä mieltä, että tämä hame on just mun juttu. Onnistuin nimittäin olemaan Instagramissa juuri kun Kivilahden Jonna latasi myyntiin vaatekaapin siivouksen tuotoksia. Ja kerrankin olin ajoissa jossakin. Hintakin oli niin sopu, että ajattelin ensimmäisellä epäonnistumisellani olleen selkeästi jokin tarkoitus.
Edustin viikko sitten konfirmaatiossa vähän konservatiivisemmassa asussa, mutta kun eilen juhlittiin itse rippijuhlia, valitsin vähän rennomman ja räiskyvämmän asun jossa olin muuten kuin kotonani. Liian musta tai mustavalkoinen pukeutuminen ei oikein ole mun juttu, mutta korallinpunaiset unikot kevensivät kokonaisuutta ihanasti.
Täytyy sanoa, että aikanaan kun mulla oli ollut unikkoja parinkin huoneen verhoissa, astioissa ja jopa kännykänkuorissa, ajattelin, että tätä uutta tulemista tuskin ehkä nähdään. Primavera -astiat meni aikoinaan kirppikselle ja unikkoastiat ja purnukat myös. Unikkoverhot taasen annoin lainaan mieheni veljelle, ja tässä jokin aika sitten selvisi, että hän puolestaan oli kiikuttanut ne konttiin. Tämän uuden tulemisen unikot taidan säilöä visusti. Jos en itselle, niin ehkä seuraavalle polvelle.
Kivaa sunnuntaita. Meillä niinkin leppoisa tunnelma kuin siivouspäivänä vain voi olla.
