Meillä on perinteisesti vietetty itsenäisyyspäivää syntymäpäiväjuhlien merkeissä, mutta koska tänä vuonna juhlat päätettiin viettää vasta tulevana viikonloppuna, ajattelin nautiskella tämän päivää kansallisesta juhlastamme. Kahdeksan vuotta sitten linnanjuhlat jäivät välistä, koska olo tuntui jotenkin oudolta ja keho vaati unta. Sen jälkeen itsenäisyyspäivän vastaanotot ja pukuloistot onkin jääneet juhlajärjestelyjen tai raivausten jalkoihin. Tänään tilanne korjataan, sillä illaksi olen varannut itselleni sohva-aikaa, lasin viiniä ja kosolti suklaata.
Jonkinlaista raivausta pitää kuitenkin tämäkin päivä sisällään. Nimittäin nyt juostaan kellon kanssa kilpaa, ja yritetään saada kotiin jonkinlaista järjestystä ja rauhaa. Porakoneen surina, vasaran naputus ja maalipensselin suhina ovat tämän päivän tunnusääniä. Mutta eiköhän tästä vielä kotikin saada siihen kuntoon, että viikonloppuna uskaltaa päästää vieraita sisään. 🙂
Toivottelen teille leppoisaa ja kaunista itsenäisyyspäivää!
Täällä on elelty toista adventtia vähän tahmeissa tunnelmissa. Itse en ole oikeastaan saanut juuri mitään aikaiseksi (flunssa-aalto tuntuu saavuttavan meidätkin), ja lopun päivää ajattelin jatkaa samalla linjalla. Onneksi aina ei tarvitse ollakaan niin kauhean tehokas, ja sunnuntai jos mikä on hyvä päivä pieneen lorvailuun. 🙂
Onneksi edessä on myös tynkäviikko ja itse pääsen pikkujouluttelemaan huomenna jo toistamiseen, eli nyt on hyvä tilaisuus puhallella kaikki joulu- ja synttäristressit pihalle. Makoilla sohvalla kirja kädessä, ja meditoida kuorimalla klementiinejä. Nautinnon kruuna Da Capo -boxi, jonka mies toi kaupasta tuliaisiksi. Joskus perinteinen rokulipäivä tekee ihan hyvää!
Vielä muistuttelisin Lifestyle La Luna -alennuskoodista, joka on voimassa enää tämän päivän ajan. Koodin löydät täältä.
Täällä on nukuttu tänään pitkään ja herätty kiireettä viikonloppuun. Jälleen kerran salapoliisintaitomme tuli kyseenalaistettua, ja metsään mentiin murhaajan suhteen niin, että rymisi. Mutta ihan loistava ilta, ja olisin voinut katsella toisenkin mysteerin. Jos ette ole koskaan olleet tuollaisilla murhamysteeri-illallisella, niin suosittelen kokeilemaan. Loistava aika viettää aikaa yhdessä vaikka isommallakin porukalla. Täällä Satakunnassa tapahtumia järjestää Murhamestarit -teatteriryhmä, ja eilinen illallinen oli Villilän Kartanossa, joka on muuten jo ihan paikkanakin näkemisen arvoinen.
Mutta sitten otsikkoon, eli tähtinauhaan, jonka askartelin niistä samaisista kimallearkeista, joista kirjoitin jo Joulun tunnelmaa -postauksessa. Koska paperin kullankimallus on vain yksipuolinen, homma piti aloittaa sillä, että liimasin paperit vastakkain erikeeperillä. Askartelukaupoista varmaankin saa vastaavia papereita molemmin puolin kimaltavana, mutta tämä omani on sellaista valokuvapaperia, ja liiman kuivumiseen piti varata vuorokauden verran.
Tuohon paperin pintaan oli aika vaikea saada tarttumaan minkäänlaista kynää, joten permanenttitussi oli ainoa vaihtoehto, jolla sain tähtimuotin kuvion näkymään kimalluksen joukosta. Pienemmät tähtöset painoin pienellä paperileikkurilla, jota saikin kyllä puristaa ihan voiman kanssa.
Ompelukoneeni ei jostakin syystä suostu selviämään tyhjän välipaikan ompelemisesta, joten päädyin kiinnittämään tähdet toisiinsa ihan perinteisesti käsin neulan ja langan avulla.
Kuten kuvista näkyy, tuo glitteripinta heijastaa valoa ihanasti, ja jokainen tähti tuikkii omalla tavallaan riippuen siitä, missä suhteessa se on valon kanssa. Sopivat siis hyvin joulukuusenkin oksille.
Pitkään aikaan ei ole tullut peristeisesti askarreltua mitään, joten tämä oli siinäkin mielessä mukavaa puuhaa. Jäinkin miettimään, että tässä suhteessa olen vuosien mittaan muuttunut valtavasti. Ennen kun ompelukonekin hurisi ahkerasti, ja nyt koko koje tuntui ihan oudolta käsitellä. Pitäisi ehkä alkaa verestämään vanhoja muistoja sen kanssa.
Mutta nyt pitää aloittaa joululahjojen paketointi. Saan nimittäin vaatehuoneen lahjavuoresta osan pois tänään, kun paketit lähtevät siskon mukana matkaan.
