Vähiin käy tämäkin vuosi ennen varsinaista loppuaan. Pakko esitellä teille vielä joululahjani, ennen kuin sen kukat vallan nuupahtavat. Eightmood Flora -maljakko on ollut koko syksyn toivelistallani, mutta ennen joulua päätin, että ehkä sen voisi ujuttaa pukinkonttiin, minulta minulle -taktiikalla. Tässä tarvittiin kyllä yhtä Tampereen tonttua avuksi, mutta lopulta maljakko pääsi kuusen alle ja sieltä pöydälle.
Muistanette elokuussa, kun olin Marian ja Essin kanssa Tukholmassa ja asuimme Blog House Stockholm -asunnossa. No siellä Kungsholmenin kämpässä oli takanreunuksella juurikin tuo maljakko, ja naureskelin tytöille, että jos laukkuuni mahtuisi, pihistäisin vaasin oitis. No, rikoksen vaaraa ei ollut, itse asiassa on olemassa hyvä videonpätkä siitä, kuinka makaan matkalaukkuni päällä lähtöpäivänä, eikä se meinaa mennä millään kiinni. Joten maljakko ei todellakaan olisi mahtunut mukaan.
Lopulta kun joulun alla päätin, että maljakko voisi olla lahja minulta minulle, sitä ryökälettä ei sitten enää ollutkaan Stockan verkkokaupassa. Mutta sivu näytti, että joitakin kappaleita olisi vielä tavarataloissa, ja niinpä kysäisin Marialta, että josko millään olisi mahdollista, että hän katsastaisi Tampereen tilanteen siellä käydessään. Ja Mariahan on ihan mainio tonttu! Muutamassa päivässä paketti oli noudettavissa postista!
Jollakin hassulla tavalla tuo maljakko nyt muistuttaa Tukholman elokuisesta helteestä keskellä talvea. Ja onhan se nätti. Juuri sopiva isoille kukille, vaikkapa kesän pionisadolle.
Mutta nyt täällä varisee joulukuuset siihen malliin, että taitaa olla viisainta heittää ne tänään ulos, ja nauttia vuoden aloitus siistissä kodissa. Eli siivouspäivää pukkaa tähän väliin!
Keskiviikko. Piti oikein tarkistaa tuosta ruudun yläkulmasta, että mitä päivää nyt eletään. Se kai kertoo jotakin elämänmenosta näinä joulun ja uudenvuoden välipäivinä. Nukkua posotin tänään kymmeneen, joten ainakin joulun alla kertyneiden univelkojen kuittailua on ollut ohjelmassa. Ja tietysti lukemista. Pukki toi kasan kivoja kirjoja, joten nyt pitää lukea kirjaston kirjat pois alta, jotta pääsee nauttimaan lahjoistaan. Ja Gilmoren tytöt kuuluvat nekin vahvasti tähän semilomailuun. Kesällä päätimme miehen kanssa katsoa kaikki vanhat tuotantokaudet uudestaan, ennen kuin nautimme uudesta kaudesta. Savotta on venynyt pidemmäksi, kuin osasin kuvitella, mutta vauhti on kiihtynyt nyt joulunpyhinä.
Jääkaappi pursuaa edelleen jouluruokaa, mikä onkin hyvä, sillä uunimme päätti hajota jouluaattona. Onneksi jokin vastuksista saatiin kuumenemaan, ja laatikot kypsiksi. Nyt uuni palvelee enää haalealla lämmöllään, ja korjaaja tulee käymään ensi viikon torstaina! Voin vakuuttaa, että kirota päräytin muutaman kerran tällekin tapahtumalle. Ei siis joulun jälkeistä pitsaa ainakaan hetkeen.
Koska meille kannettiin kuuset tänä vuonna harvinaisen aikaisin, alkaa lattioille putoileva neulasmäärä vaatia kuusista luopumista. Yritän kuitenkin pitkittää tätä toimenpidettä esi vuoden puolelle. Joskaan ihan loppiaiseen asti ei varmasti kuusten kanssa päästä. Joululla ei kuitenkaan ole mikään kiire poistua, nautin mielelläni tästä fiiliksestä vielä ihan rauhassa
Viime syksyn nahkahamehankinta on osoittautunut äärettömän hyväksi. Ehkä yksi vuoden parhaista vaatehankinnoista. Harvemmin hame valikoituu osaksi asua, ainakaan talvella, mutta tämä roiskeläppä on oiva pari paksullekin villapaidalle.
Näissä fiiliksissä kohti uutta vuotta. Nauttikaa välipäivistä ja joulutunnelmasta!
Siinä jossain 15-16 vuoden iässä kuulin jatkuvasti kultaisesta keskitiestä. Ai että, tuo termi ärsytti, ja se kaikki lässytys siitä, että vähempikin riittää. Tässä kohtaa kun mittarissa on ikää enemmän kuin kaksin verroin tuohon verrattuna, huomaan itsekin usein käyttäväni tuota termiä. Ironista oikeastaan, että siitä on muodostunut yksi elämäni tärkeimmistä määreistä. Lupailin Kun keho ja mieli keskustelevat keskenään -postauksessa, että palaamme vielä Life InSync -yhteistyön tiimoilta niihin konkreettisiin asioihin, joiden olen huomannut tasapainottavan omaa elämääni. Kuinka ollakaan, se kultainen keskitie on tässä postauksessa vahvasti esillä.
Syy siihen, että olen saanut elämäni varrella runsaasti ohjeita harmaan eri sävyjen metsästämiseen, piili yksinkertaisesti melko mustavalkoisessa elämäntyylissäni. Perfektionisti minussa on nähnyt joko onnistumisen tai epäonnistumisen, tekemisen tai luovuttamisen. Näiden asioiden väliin jää kuitenkin ääretön määrä muita mahdollisuuksia, ja vuosien varrella olen saanut silmäni avautumaan niille. Ei ole vain joko-tai-mahdollisuutta, vaan miljoonia erilaisia variaatioita. Nykyisin kultaisen keskitien kohdalla puhutaan usein tasapainosta. Mutta mitä on tasapaino? Kaunista puhetta ja tähtipölyä elämänhallinnasta, huuhaata joka löytyy juuri oikeanlaisesta ruokavaliosta ja tavasta liikkua? Vai sittenkin jotain täysin konkreettista, jota jokainen voi soveltaa omaan elämäänsä?
Syö sitä ja syö tätä, ryhdy vegaaniksi ja liiku näin. Kuten miljoonat muutkin naiset, samoin olen itsekin vaatinut itseltäni suuria muutoksia. Elämäni on ollut kieltoa ja pakotteita. Sittemmin olen oivaltanut, että ne pienet muutokset, jotka ohjaavat tekemistä sinne kultaiselle keskitielle, toimivat lopulta parhaiten. Sen sijaan, että ruoka-aineista koostaisi itselleen kieltolistan, on huomattavasti hedelmällisempää miettiä, mitä ruokavalio kaipaa lisää. Jos jatkuvasti lautasella on vajausta kasvisten osalta ja päivä hedelmäannos jää nauttimatta, on parempi kehottaa itseään lisäämään ravintoonsa niitä kasviksia ja muita terveellisempiä juttuja, kuin kieltää itseltään suklaan ja muiden herkkujen syöminen. Karkki- ja suklaalakot ovat surullisenkuuluisia uudenvuodenlupauksia, jotka harvemmin johtavat yhtään mihinkään – ainakaan hyvään. Sen sijaan kylläinen olo ja täysipainoinen ruokavalio auttavat jatkuvaan herkkuhimoon.
Vegaaniksi ei kenenkään tarvitse ryhtyä yhdessä yössä. Mikäli kasvisruokavalio kiinnostaa, voi viikon arkiruokiin ujuttaa yhden kasvissosekeittopäivän, tai lihan ja kalan voi välillä korvata maitoproteiinilla. Juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu ja sillä aikataululla, mikä toimii itsellesi. Kenties kasvisten tarjoamat mahdollisuudet tempaavat mukaansa.
Kuten kirjoitin jo viimeksi, liikunnan kohdalla puhutaan omalla kohdallani suurimmasta sudenkuopasta. Mikä on tarpeeksi, ja mikä riittä? Siinä olivat aikoinaan suurimmat liikkumisen määritelmäni. Viimeinen vuosi on opettanut, että liikunta on muutakin kuin tavoitteita. Se on tapa rentoutua ja voimaantua, hengähtää arjen keskellä. Mikään mittari ei siis voi todistaa, että tunnin rasvanpolttolenkki tai seitsemän salitreeniä viikossa olisi parempi kuin pitkän päivän lomaan mahdutettu ulkoilu koiran kanssa. Jälkimmäinen ei ehkä juurikaan polta kaloreita, mutta antaa mahdollisesti paljon enemmän kuin kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa. Luonnossa kulkeminen tasaa stressitasoa ja rauhoittaa mieltä. Tunnesyöpölle maisemien ihaileminen käy suklaalevystä, ja raitis ilma parantaa esimerkiksi unen laatua. Ei siis pidä väheksyä minkäänlaista liikkumista. Levollinen mieli kaipaa vähemmän herkkuja, ja varastoi vähemmän rasvaa keskivartalolle!
Ympäriltä kuuluvat tiukat vaatimukset kannattaa unohtaa. Niitä media tarjoilee jatkuvasti, eikä sääntöorjuutus lopulta palvele ketään. Omaa kehoaan kuuntelemalla pääsee yleensä pisimmälle!
Naistenlehtien ohjeet siitä, että kaapeissa ei saisi olla vierasvaroja toimivat nekin kohdallani äärettömän kehnosti. Itse asiassa, pidän hurjan tärkeänä, että keittiön kaapeista löytyy aina herkkuja ja jääkaapista suklaalevy. Laihdutuskuurit ovat kuuluisia siitä, että ne alkavat aina huomenna tai seuraavana maanantaina, ja tämähän ohjaa meitä siihen, että nautimme tänään ihan kaikesta, koska huomenna se ihanuus on kiellettyä. Itse olen lopettanut turhat kiellot ja rajoitteet myös ruokavalioni osalta. Minulla, aikuisella ihmisellä, on lupa syödä tänään ja huomenna juuri sitä, mitä haluan. Tieto siitä, että suklaan syöminen ei ole kielletty ensi viikollakaan rauhoittaa mieltäni. Saan syödä sen juuri silloin kun siltä tuntuu, ja tällä ajatuksella pääsen pohtimaan, milloin ihan oikeasti tekee mieli suklaata. Ei juuri nyt, mutta ehkä huomenna! Ja kas, huomaat, että suklaalevy on ollut koskemattomana jääkaapissa jo kuukauden!
Yksi viimeisen parin vuoden aikana turhimmaksi osoittautunut väline on omalla kohdallani vaaka! Keho muuttuu jatkuvasti, ja paino vaihtelee kuukauden sisälläkin hurjasti. Ahkera liikkuminen jopa nostaa vaa’an lukemaa, joten niille numeroille kannattaa antaa piut ja paut! Käytän edelleen samoja vaatteita kuin muutama vuosi sitten, joten antaa vaa’an levätä rauhassa tulevanakin vuonna!
Elämästäni kuluin vuosia erilaisten sääntöjen ja kieltojen parissa. Kielsin itseltäni ja soimasin itseäni. Kun lopulta annoin asioiden olla, löysin oman InSync -tilani: Pystyn olemaan paljon enemmän, kun en kuluta energiaani turhaan. Kuuntelen itseäni ja luotan siihen, että elämä vie eteenpäin.
Jos siis antaisin yhden konkreettisen vinkin tulevan vuoden lupauksiinne, se olisi: Älä kiellä, älä rajoita. Älä karsi, vaan lisää!
Lisää hyvää ruokaa, ja terveellisiä kasviksia. Lisää ulkoilua ja rentoutumista. Lisää mielekästä tekemistä, kuten käsitöitä, lukemista tai vapaaehtoistyötä. Kun hyville asioille mahduttaa tilaa, ne huonommat karsiutuvat pois kuin itsestään. Ja unohda deadline! Kun vuosi 2017 lähenee loppuaan, elämän ei tarvitse olla täydellistä. Edessä on uusia vuosia, hyviä ja huonoja päiviä. Kultaisella keskitiellä niitä on vain huomattavasti mukavampi kulkea. Olkaa siis armollisia itsellenne!
Kuvissa oma InSync -hetkeni: Raikkaassa säässä ulkoileminen, luonto ja rauha ympärilläni. Lisää Live InSync -tarinoita löydät InSync Facebook -sivulta. Sivulla voit myös jakaa oman InSync-tarinasi ja osallistua kylpylälahjakortin arvontaan.
