Tarkoitus ei ollut lainkaan jättää blogia koko viikonlopuksi hunningolle, mutta niin vain pääsi käymään. Ja hyvä vain, sillä joskus moinen tulee miltei tarpeeseen! Pariin päivään mahtui niin paljon mukavaa ohjelmaa ja ihania ihmisiä, että viikonlopun latauksella jaksaa tämän viikon erityisen hyvin!
Viherbuumini sen kun jatkuu, ja koti täyttyy vihreästä. Koska lauantaina piti hakea uusi uuni, käytin kaupunkivisiitin hyväksi ja nautiskelin vihreästä tarjonnasta. Nyt istutusta odottaakin jokunen kaktus ja viherkasvi. Satuin nimittäin hyvään saumaan ostoksilleni, kun melkein kaikki kiva oli alennettu tai tarjouksessa. 😉
Instagramin puolella jo vilauttelinkin vanhoja pukkijalkoja, jotka löytyivät vintin uumenista. Niiden kohtaloa on jo arvuuteltukin, mutta tähän hätään en keksinyt pyörää uudelleen, vaan jalat pääsivät melko perinteiseen käyttöön. Tuo vanha laudanpätkä on hiukan liian kapoinen yksinään, mutta kaikki sen kaverit olivat sen verran pahassa paikassa, etten nyt onnistunut tähän hätään saamaan kuin yhden pätkän. Jossain vaiheessa täytyy kaivaa laudalle kaveri. Mutta eikös olekin kauniit sävyt noissa vanhoissa puupinnoissa?! Itse ainakin tykkään juuri tuosta sävyjen tunnelmasta.
Tine K:n Vietjar ruukussa on vanhan puun värimaailma. Tyräkki ja riisikori ovat Ikeasta, puusta veistetty kulho on vanha ja kori penkin alla on Tine K:n. Housut Noisy May ja Neule 2dn Day.
Tänään on tiedossa niinkin mukavaa ohjelmaa, kuin mummulaan ajelua. Äiti on siellä aloittanut heti aamulla kaalikääryleiden vääntämisen, ja me menemme lasten kanssa tietysti maistiaisille. Ah, mikään ei voita äidin kaalikääryleitä!
Lupailinkin, että tammikuussa jatketaan hyvän olon teemalla. Jatketaan aiheesta yhä Danone Activian yhteistyön myötä, mutta tällä kertaa heitetäänkin ilmoille uudenvuodenlupaukset! Teitkö lupauksia, kenties varovaisia pieniä päätöksiä tai ainakin lupasit yrittää jotakin? Olen itse jo jonkin aikaa suhtautunut uudenvuodenlupauksiin hieman skeptisesti. Itse asiassa, mietin jopa vuoden lopulla, etten lupaisi mitään! Sain kuitenkin Danone Activialta haasteen kokeilla jotakin uutta, ja kun tässä nyt vuosikin sattui vaihtumaan, niin miksi ihmeessä en pukisi haastettani uudenvuodenlupaukseksi!
Lähdin miettimään omaa pientä muutostani/lupaustani siltä kantilta, että tässä olisi kiva onnistua. Niin, olen perso onnistumiselle ja onnistumisen tunne palkitsee. Miksi siis yrittää jotakin liian suurta tai monimutkaista, sellaista, jota puurretaan hampaat irvessä helmikuulle asti ja loppukeväästä ryvetään itsesäälissä, kun ei siitä muutoksesta tullutkaan mitään? Tai miksi luvata ylipäätään mitään, mikä ei oikeasti motivoi tekemään asian eteen töitä? Niinpä mietin, mitä kaipaan elämääni ja mikä parantaisi elämäni laatua. Mikä palkitsisi ja hoivaisi, mutta ei kuluttaisi tai rasittaisi.
Liukuva työaika, tai kotoa käsin työskentely, nähdään usein leppoisana ja rentona. Toki siinä on puolensa, että saa päättää, mihin vuorokauden aikaan töitään tekee, tai milloin pitää vapaansa. Niin kauan kuin tekemiään tunteja ei laske, liukuva työaika kuitenkin sattuu liukumaan hiukan joka väliin, ja päivistä tulee nopeasti työn ja muun elämisen sulaa virtaa. Kun työntekoon kotona sekoittuu kotityöt, perhe-elämä ja parisuhde, sitä huomaa aika nopeasti, että työaika on jotakin mitä kaavitaan kasaan tuon kaiken muun keskeltä. Sama ongelma on varmaankin 90 prosentilla yrittäjistä; varsinaista työaikaa ei ole, joten työ on läsnä jatkuvasti.
Kun omaa ajankäyttöään alkaa tarkastella ja ihmettelee, miksei vuorokauden tunnit riitä, tulee väkisinkin listanneeksi ajankäytön eri sektoreita. On se työaika, ja aika jona hoidetaan kotityöt, ruuanlaitto sekä lasten kuljettamiset ja kaupassa käynnit. Näiden lisäksi otetaan perheaikaa, jolloin pyritään syömään yhdessä ja kuulemaan päivän kuulumiset. Iltaan yritetään mahduttaa myös parisuhdeaikaa, mikä usein otetaankin yöunien kustannuksella kukkumalla hiukan pidempään sen jälkeen, kun lapset on saatu untenmaille. Siinähän ne arkipäivät sitten nopeasti kuluvatkin. Vaan entä se minä-aika? Aika jolloin panostetaan omaan hyvinvointiin ja tehdään asioita, jotka tuottavat iloa ja tuovat energiaa? Itse huomaan, että minä-aika on useimmiten se, joka unohtuu. Toki on päiviä, joihin se mahdutetaan harrastusten myötä, mutta entäpä jos minä-aikaa olisikin joka päivä?
Vaikka vuosi 2016 olikin hyvä, se oli samaan aikaan ehkä kiireisin kokemani. Loppuvuotta kohti tahti tuntui vain kiristyvän, ja viimeiset pari kuukautta tuli mentyä kieli poskella ja univelkaa nostaessa. Siinä samalla unohtui syömiset, ja monet muut päivänselvät asiat, joilla omaa jaksamista pidetään yllä. Totuus on kuitenkin se, ettei kukaan ole kone, ja jokainen keho vaatii niin lepoa kuin huoltoa. Tästä syntyikin oma päätökseni, uudenvuoden lupaus vuodelle 2017:
Jokaiseen päivään tulee mahduttaa myös minä-aikaa.
Mitä sitten on minä-aika? Omaan napaan tuijottelua tai tunninmittainen itserakkauden ylistyshetki. Niin, ehkä vähän myös sitä, mutta terveellä tavalla. Minä nimittäin lupasin itselleni, että vuonna 2017 jokaisesta päivästä löytyy noin 60 minuttia minulle itselleni. Olkoon se sitten urheilua tai ulkoilua, kauneuskylpyjä kotikylppärissä, rauhassa syöty täysipainoinen lounas tai lepohetki sohvalla kirjan kanssa. Yksi kokonainen tunti, jonka annan itselleni!
Minä-aika ei ole somea, ei kalenterin järjestelyä eikä puolison kanssa telkkarin tuijottelua. Se on jotakin, mikä tekee hyvää itselleni, antaa voimia kulloisenakin päivänä. Jaksan nimittäin uskoa yhä siihen, että itseensä panostaminen on yleistä hyvää ja siitä hyötyy koko perhe.
Kuvissa omaa aikaa viime päiviltä. Ulkoilua, lukemista ja välipaloja. Ei mitään monimutkaista, vain hemmottelua ja lepoa. Uskon, että tästä lupauksesta pystyn pitämään kiinni! 🙂
Arvonta:
Danone Activia haluaa nyt haastaa myös teidät tekemään uudenvuodenlupauksia! Kerro kommenttiboksissa, mikä on sinun uudenvuodenlupauksesi,haasteesi tai mitä uutta aiot kokeilla uuden vuoden kunniaksi? Kommentoineiden kesken arvotaan 500€ lahjakortti, joka personoidaan voittajalle lupauksen toteuttamisen helpottamiseksi.
Lahjakortin yksityiskohdat sovitaan voittajan kanssa, ja se on tarkoitettu oman uudenvuodenlupauksesi/haasteesi toteuttamiseen. Lahjakortti voi siis olla esimerkiksi kuntosalille. Palkintoa ei voi vaihtaa rahaksi tai toiseksi palkinnoksi. Kilpailun säännöt löydät täältä. Osallistumisaika on 16.1. – 23.1. 2017.
Ja Nuutinpäivä, eli nyt se joulu sitten ainakin on ohi. Tiedä johtuuko sitten juuri siitä, mutta mulle on tänään jotenkin kevättä rinnassa. Tai sanotaanko niin, että tänään tuli sellainen fiilis, että joulu saa väistyä ja koti täyttyä vihreästä. Nimittäin nyt iski ihan hirveä viherhimo!!!
Saaman aikaan,kun mieli halajaa vihreitä kasveja, joulukukille varatut ruukut alkavat yksitellen vapautua. Niinpä nappasin ruokakaupassa käydessäni mukaani pari mehikasvia, joilla pääsikin ihan hyvin vihreän tunnelman alkuun. Nappasinpa mukaani myös multapussit kevään istutuksiin ja ruukunvaihtoihin. Ainakin lyyraviikuna huutaa itselleen jo isompaa ruukkua.
Niin, että vaikka ulkona pyryttää ja talvi on parhaimmillaan, niin nyt on sellainen ihanan valoisa fiilis! Täytyy vain toivoa, ettei perjantai ja 13. päivä sekoita kuvioita! 😉
Viherjutut tulee olemaan se meidän kodin kevätpäivitys. Niiden rinnalle sopii vielä kivasti harmaat talvisävyt, eli pysytään talvisessa tunnelmassa muuten.
Toivottelen ihanaa viikonlopun aloitusta kaikille! Ja hauskaa Nuutinpäivää, jos nuutipukkeilu on se tämän illan juttu. 🙂
