ryhtiliikettä

06.10.2020

Mietin eilen aamulla kalenteria katsoessani, että mitähän tästäkin viikosta mahtaa tulla. Kalenterin sivut olivat pikkuisen liian täynnä ja keli pikkuisen liian harmaa. Mutta täytyy sanoa, että mikäli maanantaita on uskominen, tästä viikosta saattaa tulla jopa ihan erityisen hyvä. Ja se on kuulkaas aika hyvä fiilis uuden viikon alkajaisiksi.

Yksi maanantain arkinen ihanuus oli hierojalla käyminen ja se herätteli taas miettimään omaa jaksamista ja hyvinvointia. Vaikka hieroja osaakin tehdä taikojaan lapojeni välissä ja saa hartiajumin löystymään, tiedän että asialle pitäisi tehdä itsekin jotakin. Pitäisi nähdä enemmän vaivaa sen eteen, että jaksaa seistä suorassa vielä vuosikymmenienkin päästä. Mä en vain ole oikein koskaan ollut mikään kehonhuoltaja. Kovaa ja täysillä on enemmän se mun juttu, ja sitten se sellainen lempeämpi huolto vain jää kaikista hyvistä aikomuksistani huolimatta. Ulkopuolisen suusta kuultuna tuo ”sinun täytyy itse pitää itsestäsi huolta” meni kuitenkin jonnekin syvemmälle. Kaivoin esiin jumppakepin (mopin varren) ja -kuminauhan ja lupasin pyhästi että teen sananmukaisesti ryhtiliikettä lopun vuotta. Päätös itseäni ja omaa hyvinvointia ajatellen.

Ehkä tämä kohta vuodesta on muutenkin hyvä erilaisille ryhtiliikkeille oli niissä kyse sitten fyysisestä hyvinvoinnista, ajanhallinnasta tai elämisen mielekkyydestä ylipäätään. Kun arki on päässyt kesän jälkeen kunnolla rullaamaan on hyvä myös tarkistaa, onko suuret lupaukset paremmasta arjesta kuitenkin jääneet vain sanahelinäksi ja valuneet virran mukana. Ryhtiliikettä kaipaa ainakin meillä kodin toimivuus. Karsiminen ja järjestely helpottaisivat kovasti arjen kiirettä ja mahdollisesti myös pienentäisivät pinnan paloherkkyyttä. Vartta ja moppia puolestaan sähköpostilaatikko, joka täyttyy monta kertaa päivässä lehdistötiedotteista, joita minulla ei ole aikaa (tai varsinaisesti edes mielenkiintoa) lukea.

Tiistain pelastus on ehdottomasti lapsi, joka savusti lohen ja lohkoi perunat uuniin. Valmiiksi katettuun pöytään oli ilo saapua. Ihan kohta aion hipsiä pihasaunan lämpöön itseäni hellimään. Vaikka kuvat onkin jo viikonlopulta, ajattelin tavoitella tiistain kunniaksi vähän samanlaista hyggefiilistä. Suljen silmäni niiltä toistaiseksi vielä karsimattomilta ja järjestelemättömiltä nurkilta ja luotan kynttilänvalon tuomaan illuusioon.

Mutta nyt niitä ryhtiliikkeitä. Ihanaa iltaa!


syksy puutarhassa – innostu, nauti ja leiki

04.10.2020

Kaupallinen yhteistyö Fiskars


Muistatko vielä sen fiiliksen, jonka keväällä sait puutarhatöistä? Millään ei olisi malttanut lopettaa. Pyykit jäivät pesemättä, koti siivoamatta, uutiset lukematta ja telkkariohjelmat katsomatta. Nopeasti ruokaa ja sitten takaisin hommiin. Puutarhatyöt koukuttivat ja illat venyivät. Tuo totaalinen hurmoksellisuus kuuluu joka vuosi kevääseeni. Puutarha on ilon ja riemun lähde, eikä siitä malttaisi olla erossa. Mutta kuinka tuon saman innostuneisuuden saisi siirrettyä syksyn puutarhatöihin? Mistä ammentaa hurmos, kun kaikki työllä ja voimalla aikaansaatu maatuu silmien edessä? Tarjoilen teille tänään vinkit puutarhan syksystä innostumiseen kaupallisessa yhteistyössä Fiskarsin kanssa.

Unohda säännöt:

On eri asia olla ammattitarhuri tai harrastaja. Usein kuulen puutarhatöiden tai istutusten yhteydessä ihmisten käyttävän sanaa käskeä. ”Nämä käskettiin istuttaa näillä väleillä” tai ”Lehdet käsketään haravoimaan syksyllä.”
Kukaan ei tosiasiassa käske yhtään mitään. Omassa pihassa saa olla luova, kokeilla, erehtyä ja oppia. On erilaisia koulukuntia ja toisten mielestä asiat tulisi ehkä tehdä tietyllä tavalla. Paras tapa on kuitenkin se joka sopii sinulle.

Nurmialueita ei tarvitse nuolla syksyllä haravan kanssa puhtaaksi. On kuitenkin tärkeää poistaa paksuimmat lehtimatot, jotta nurmikko ei kärsisi. Totaalisen pilalle se ei mene vaikka jonain vuonna lehtiä jäisi runsaamminkin. Mutta keväällä nurmi on nopeammin vihreä ja siisti kun sen päällä ei ole maatunut paksuja massoja suuria lehtiä. Keskity siis ainakin hevoskastanjan- ja vaahteranlehtiin. Pienimmät lehdet silpoutuvat kyllä leikkurissakin!

Jos käyt taistelua sammalta vastaan, tammenlehdet tulisi myös haravoida pois. Tippuu ne sitten syksyllä, talvella tai vasta keväällä. Jos taas pidät sammaleesta kuten minä ja kasvatat vaikka alppiruusuja, tammien lehdet voi ajella keväällä ruohonleikkurilla.

Mieti mikä motivoi:

Oma aika raikkaassa ulkoilmassa? Hyötyliikunta? Se, että näkee työnsä tuloksen?

On aivan varmasti jotakin, minkä vuoksi haravaan olisi oikeastaan ihan kiva tarttua. Luurit päässä voi kuunnella musiikkia tai äänikirjaa, tai olla vaan ihan omassa rauhassa ja keskittyä töiden jälkeen johonkin ihan muuhun.

Jos sinua motivoi itsesi liikuttaminen tai yhteinen ulkoilu perheen kanssa, puutarhatyöt ovat syskyllä ihan yhtä loistava keino kohottaa kuntoa kuin keväälläkin. Mitä enemmän teet, sen enemmän kerrytät askelia ja pusket happea keuhkoihisi.

Itselleni syksynkin puutarhatöissä ehkä tärkeintä on se, että näkee työnsä tuloksen. Hyödynnän tätä motivaattoria jakamalla pihan eri alueisiin. Silloin saan aikaan myös valmista jälkeä lyhyessä ajassa. Älä siis päätä putsata kaikkia perennapenkkejä ja siirtyä sitten vasta haravoimaan, vaan hoida puutarha pala kerrallaan. Kun saat yhden alueen valmiiksi, et malta olla tarttumatta seuraavaan!

Niin kuin monessa muussakin lajissa, myös puutarhatöissä välineillä on väljä. Hanki hyvät ja kestävät puutarhatyökalut ja satsaa esimerkiksi Fiskarsin käteviin QuikFit työkaluihin. Samaan varteen saat vaihdettua erilaisia haravapäitä tai maanmuokkaustyökaluja. Jos taas leikkaat kukkineita kukkavarsia tai ylipäätään jotakin, mikä ei vaadi niin suurta voimaa, säästä myös käsiäsi ja käytä esimerkiksi Fiskarsin Solid Snip SP15 -saksia. Nämä ovat muuten cutting garden -harrastajan lempityökalu!

Jos keltaiset kumisaappaat tekevät sinut iloisiksi, voit kokeilla myös niitä!

Kokeile uutta:

Joskus voi kangistua tekemään asiat aina samalla tavalla. On tietenkin kiva, jos on löytänyt rutiinit ja oman tavan toimia, mutta joskus voi olla paikallaan kokeilla jotakin muuta. Esimerkiksi äitini hoksasi vasta eläkepäivillään kuinka paljon helpompaa on jättää osa syksyn puutarhatöistä kevääseen ja siivota osa perennoista vasta keväällä kun ne ovat kuivia ja likipitäen täysin maatuneita.

Minä puolestani olen aina ollut vannoutunut kottikärryjen työntäjä, ja kärrymallin olen oppinut jo lapsuudessani. Ystäväni puolestaan tekee kaikki kitkemiset ja puhdistukset jakkaralla istuen ja puutarhasäkkiä hyödyntäen. Sain nyt kokeilla Fiskarsin neliskulmaista Ergo pop-up puutarhasäkkiä ja innostuin valtavasti sen helppoudesta ja keveydestä. Isoon säkkiin mahtuu myös enemmän tavaraa kuin kottikärryihin. Tai ainakin kuorma pysyy kyydissä koko matkan!

Ajattele hyötyä terveydellesi:

Pakottaako niskaa ja hartioita? Stressaako?
Ei omat hartiani ainakaan näin jumissa olleet keväällä. Puutarhassa tehdyt kiertoliikeet laittavat kuitenkin rankaan liikettä ja veren kiertämään. Haravointi on siis oiva apu myös päänsärkyyn. Ja vaikka kävely syksyisessä luonnossa on sekin ihanaa, puutarhatöissä käytämme koko vartaloamme luonnolisella tavalla.

Tiesitkö muuten, että puutarhanhoito on myös loistava apu stressiin ja apeaan mielialaan. Itse asiassa Fiskarsin vuonna 2019 tekemä tutkimus viittaa siihen, että puutarhanhoito voi olla jopa avain onneen! Tutkimuksen mukaan puutarhanhoitoa harrastavat ihmiset eivät ole ainoastaan onnellisempia kuin ne, jotka eivät harrasta puutarhanhoitoa, vaan myös näkevät puutarhanhoidon olevan yksi onnellisuutta tuova tekijä.

Raitis ilma, luonnollinen äänimaailma ja yhteys luontoon tarjoavat aivoillemme kaivattua hiljaisuutta ja rentoutumista. Niiden myönteiset vaikutukset stressitasoihin ja itsetuntoon on havaittu monesti. Puutarhanhoito on myös mahdollisuus irtautua arjen kiireistä. Luontoa hoitaessamme olemme osa sitä ja palaamme ikään kuin juurillemme.

Nauti:

Myönnän, että itsellenikin on aikanaan kasvanut jonkinlainen tarve aina miettiä, kuinka lapset saadaan innostumaan jostakin. Tai ainakin sitä jotenkin ajatellaan, että ulos kannetut eväät ovat lapsia varten. Mutta entäs jos ne olisivatkin meitä itseämme varten? Maistuuko termarikahvi ulkona paremmalta kuin tavallinen kotona juotu kahvi. Vai tekeekö luonnossa syöminen yksinkertaisesti kaikesta aina paremman makuista?

Mieti mistä nautit! Kahvihetkestä ulkona, hiljaisuudesta, omasta rauhasta, parisuhdeajasta. Pääasia on, että keskityt puutarhatöissä myös nauttimiseen!

Valmistaudu tulevaan:

Pidän itse ehdottomasti enemmän keväästä. Mutta kevät on itselleni myös yksi motivaation lähde syksyn puutarhatöihin. Jokainen lehtikassa on lehtikasa vähemmän keväällä. Jokainen syksyllä siistitty perennapenkki tuo nopeampaa nautintoa keväällä.

Huolehdi syksyllä, että arkojen kasvien juurille ei ole syntynyt kuoppia. Näin suojaat kasvien juuret jäätymiseltä. Myös kuusenhavut on hyvä tapa suojata herkimpiä juuristoja.

Vielä enemmän kevätfiilistä syksyn puutarhatöihin antavat kukkasipulit! Ajatella, että kohta ne sieltä maasta kurkistavat ja tuovat väriä ja iloa elämään. Viimeistään silloin ehkä ymmärtää sen ilon, mitä syksyn puutarhatöilläkin voi lopulta saada aikaan!

Narsissit, laukat, tulppaanit ja kaikki muutkin sipulit istutat äärimmäisen näppärästi Fiskarsin Xact rikkaruohoraudalla. Tämä voikukan pahin vihollinen on yksi lempityökaluistani. Se on niin monikäyttöinen, että käytän sitä siistimiseen, kitkemiseen ja istuttamiseen. Rikkaruohoraudalla saa myös siististi kolon kukkasipuleille. Pidän ylipäätään siitä, että puutarhatyökalut ovat monikäyttöisiä!

Leiki:

Leiki, hulluttele, naura ja nauti! Onko joku sanonut ettei aikuinen voisi tehdä lehtienkeleitä tai hyppiä lehtikasoihin? Kokeile! Hyppää lehtien sekaan, käännä katse ylös ja seuraa lintujen matkaa. Ota kaveri mukaan, kutita, halaa ja pussaa. Luonnossa aikuinenkin saa olla lapsi!

 

 


lokakuun valo

02.10.2020

Ja niin katosi syyskuukin. Vihelsi vain mennessään. Muutama vuosi sitten olisin sanonut, että tästä alkaa se vuoden inhottavin osuus. Vuosi toisensa jälkeen kun hokee itselleen kuinka kurjia kuukausia nämä vuoden kolme viimeistä ovat, alkaa sitä väkisinkin uskoa sanomaansa. Asenne! Miten ihanaa onkaan ollut oppia tuon pienen sanan suuri voima. Loppupeleissä kun voisin jopa väittää, että olen esimerkiksi luovimmillani juuri syksyllä. Oivallukseni asenteesta on myös notkahduttanut vuosien varrella joulun merkitystä. Siinä missä ennen piti takertua jouluun kuin viimeiseen oljenkorteen, nykyään joulu tuntuu vuosi vuodelta vähemmän tärkeältä. Ehkä myös lasten kasvamisella on osuutensa asiaan, mutta luulen että joulukonservatiivi minussa alkaa kääntyä hieman liberaalimpaan suuntaan. Ei paljoa, mutta havaitsen muutoksen itse.

Meni myös vuosia, kun en oikein tykännyt tästä syksyn kellertävästä valosta. Nyt alhaalla roikkuva aurinko ja sen sävyt tuntuvat erityisen kauniilta. Samoin vahvat varjot ja kontrasti ylipäätään. Tänään ne liki pakottivat tarttumaan kameraan. Ja yksi juttu, jota en muuten koskaan uskonut sanovani ääneen liittyy daalioihin. Alan nimittäin jo hieman kyllästymään! Kyllä, nyt se on sanottu. Kaipaan rauhallisempia sävyjä kotia koristamaan. Tosin maalainen kun olen, pyörittelen vain silmiäni kaupan viidentoista euron vehnäkimpuille.
Toki keräsin tänäänkin isot kimput kukkia maljakoiden täytteeksi, mutta iloinen värikarnevaali alkaa jo pikkuisen tökkiä. Orastava minimalisti sisälläni on sekin pyrkinyt viime aikoina sanomaan jotakin. Karsi, vähennä ja yksinkertaista. Hassua miten suuri merkitys vuodenajalla ja valolla voikaan olla!

Viimeinen vuosineljännes on myös ehkä ihan hyvä syy katsoa jo tulevaan vuoteen. Suotakoon tämä, kun kaupatkin alkoivat myydä joulua jo syyskuussa! Joissakin asioissa olen totaalisen vanhanaikainen ja se on fyysinen kalenteri, jolla pidän pääni kasassa ja hallitsen aikaa. Vuosi toisensa jälkeen olen ostanut Moleskinen mustan ja kovakantisen weekly notebook -kalenterin ja nyt menossa taitaa olla jo kymmenes. Muistan jopa taannoin lähteneeni reissuun vanhan kalenterin kanssa, sillä olin alkuvuodesta säilyttänyt työpöydällä sekä uuden, että mennen vuoden kalenteria. Keskenään täysin samanlaisia. Nyt ajattelin kuitenkin kokeilla jotain ihan muuta. Kotimaisen kalenterin (suomalaisilla merkinnöillä, joskaan ei valitettavasti nimipäivillä, joita keski-ikäistyvä minäni jo kaipaisi) tilasin Papershopista. Rakenteeltaan se muistuttaa paljon Moleskinen vanhaa tuttua, mutta on visuaalisesti huomattavasti edeltäjäänsä fiinimpi.

 

Lokakuun pettymys:

Dirndl ja lederhosenit eivät pääse tänä vuonna ulkoilemaan. Ei palmikkokampausta ja juomalauluja.

Lokakuun alun note to self:

Älä ennakkotilaa yhtään daaliajuurakkoa ensi keväälle. Niitä on jo nyt aivan liikaa.
Myöskään kynttilöitä ei varsinaisesti tarvitse ostaa ainakaan pariin seuraavaan vuoteen.

 

Aarikan muki on PR-lahja ja Bo LKV:lle kiitos inspiroivasta Bo Living -lehdestä!