Täällä tosiaan jatkuu sairastupameno, kun joukon pienimmälle nousi eilen korkea kuume. Onneksi tuo kuume ei tunnu tyttöä ihan hirveästi haittaavan. Melko pirteä potilas korkeasta kuumeesta huolimatta. Hommani kai onkin nyt huolehtia siitä, että lapsi malttaisi levätä, ja siihen yksinkertaisesti paras apu on telkkari ja lastenohjelmat. Tänään onkin tullut (ainakin äidin) kiintiö täyteen Mansikka-Marjaa, Sanabileitä ja Pikku prinsessaa.
Siinä lastenohjelmien ja satujen lomassa olen itse yrittänyt kuroa kiinni sitä kaikkea mikä muutamassa päivässä kasaantui masentavaksi vuoreksi. Mitään suursiivousta ei tosin vieläkään pysty tekemään, mutta pari koneellista pyykkiä menee nyt ainakin tässä sivussa. Ihan alkuun yritin tehdä joitakin hommia keittiön pöydän vieressä, kunnes tajusin, että saan potilaan rauhoittumaan parhaiten olemalla itse siinä vieressä. Niinpä siirryin hetkeksi olohuoneen sohvalle läppärini kanssa.
Amarylliskin päätti vielä puskea yhden kukkavanan, ja sopiihan tuo minulle. Kuten huomaatte, astiakaapin ovissa on yhä jouluiset eukalyptuskranssitkin. En vain ole raaskinut niitäkään hävittää. Ja jep, yläkerran aulan kuusessa on yhä edelleen ne koristeet! Apua, maaliskuu ja kevät tulee. Nyt pitää oikeasti ryhdistäytyä!!! 😀
Taavi köllöttelee vakiopaikallaan kamiinan edessä. Kissa, jonka olisi kai pitänyt syntyä jonnekin lähemmäs päiväntasaajaa.
Lounaaksi miehen keittämää lohisoppaa. Ruokahalukin alkaa taas palautua, ja makuaistikin heräilee kenties siinä samalla. Rehellinen nälkä on muuten ihana tunne! 🙂
Olen itse ollut viimeksi perjantaina ulkona, ja kun tänään sain pienen tilaisuuden ihan vain tuikata nenäni raikkaaseen ilmaan, oli kokemus aika ihana. Vaikka lumet huuhtoutuvat nyt vauhdilla pois, tuo maaliskuun aurinko tuntui aika energiseltä poskilla. Vielä en itsekään tohdi ulkoilemaan, mutta kivahan siellä on käydä vaikka vain kääntymässä, kun tilaisuus sen sallii.
Sellainen päivä tämä maaliskuun ensimmäinen. Mulle ehdottomasti kevään ensimmäinen päivä!
Koko vuosi terveyttä. Aika paljon sanottu naiselta, joka on kaatunut kaksi kertaa petiin pelkästään helmikuun aikana. Mutta hei, ei tartuta pikkuseikkoihin, eikä tarrata menneeseen. Tästä jos mistä, on hyvä startata ja suuntiakin voi olla vain yksi! Tämä kaupallinen yhteistyöpostaus on sarjassaan ensimmäinen Life-ketjun kanssa, jonka ambassador bloggaajaksi minut valittiin. Olen tästä yhteistyöstä enemmän kuin innoissani, sillä kuten olen viime aikoina kirjoittanut, terveys ja hyvinvointi ovat koko ajan enemmän sitä, mitä haluan blogissani tuoda esiin, ja mistä haluan kirjoittaa. Tämän vuoden aikana blogissani tuleekin olemaan kymmenkunta Life:n kanssa yhteistyössä tehtyä postausta, ja aiheet tulevat vaihtelemaan luonnollisesta ihonhoidosta, vatsan hyvinvointiin, lisäravinteisiin ja syksyn parhaisiin flunssakauden vinkkeihin. Toivon itse saavani seuraavan vuoden aikana yhteistyöstä paljon tietoutta ja käytännön neuvoja, mutta yhtä lailla toivon, että pystyn siirtämään sitä kaikkea myös teille.
Life MultiSport, Life K2 + D3 ja Life D-vitamiini päätyivät käyttööni päivittäistä hyvinvointia tukemaan ja luustoa vahvistamaan.
Yhteistyön myötä sain oman Life-konsultin, eli lähimmästä Life-myymälästä yhteyshenkilön, jonka kanssa seuraava vuosi puidaan terveysjuttuja ja mietitään asioita juuri minun näkökulmastani. Luonnollisesti itselleni se lähin myymälä löytyy Porista, jonne sovinkin treffit jo ennen hiihtolomien alkua. Koska olin vastikään selvinnyt flunssastani, en tuntenut itseni liikkeeseen astuessani ihan terveyden perikuvaksi ja se ”terveyden ja hyvän olon lähettiläskin” tuntui kovin kaukaiselta, mutta päätin hypätä tilaisuuteen niin sanotusti ”takki auki” ja lähteä liikkeelle vaikka sitten ihan sieltä pohjalta.
Treffini myymälässä osoittautuivat kuitenkin äärettömän pysäyttäviksi. Kävimme läpi omaa terveystaustaani, elintapoja ja niitä mahdollisia sudenkuoppia, joihin kaipaisin apua. Ja, kukapa äiti-ihminen ei tuossa kohtaa ilmoittaisi, että sitä lisäenergiaa olisi kiva saada. Näin minä ainakin tein! 🙂
Perusasiat kuntoon
Sen sijaan, että olisin saanut matkaani purkillisen superenergiaa, pöydälle nostettiin ihan ne perusasiat: Kyllä, sairasteluni oli syönyt luuntiheyteni normaalia heikommaksi jo alle parikymppisenä. Maitotuotteiden käyttäminen jää edelleen osaltani pitkälti kahvimaitoon, enkä ole oikein paikannut asiaa lisäravinteillakaan. Nyt on siis aika tarttua luuston hyvinvointiin ennen kuin vaihdevuodet alkavat nakertamaan luitani entisestään.
Entä väsymys? No juu, onhan se hemoglobiinini ollut aina kovin alhainen sekin. Eli rautakuuria nauttimaan, niin kenties se jaksaminenkin paranee ihan siinä sivussa!
Vatsan oikkuiluja rauhoittamaan probiootit ja rasvahapot, mutta sain myös muistutuksen siitä, että terveyttä ei voi ostaa pillerinä tai kapselina; Omilla elintavoilla on se suurin merkitys, ja luustoni tarvitsee paitsi niitä lisäravinteita, myös sitä lujittavaa liikuntaa. Rautakuuri ei korvaa kunnollisia yöunia tai monipuolista ravintoa. Yhteyshenkilöni Tiina sanoikin mielestäni ihanan rehellisesti sen, mitä meistä moni ei välttämättä haluaisi edes kuulla: Jos elämäntavat ovat aivan retuperällä ja ruokavalio koostuu limsoista ja mikropitsoista, ei luontaistuotekauppakaan voi tarjota ihmepilleriä. Hyvinvointi ja terveys koostuu osista, joita meistä jokainen on velvollinen vaalimaan omilla valinnoilaan. Ensin tulee lepo, ravinto ja liikunta. Vasta näiden jälkeen voidaan keskittyä hoitamaan elimistön ja kehon erilaisia tarpeita.
Tiina puki luontaistuotekaupan tehtävän mielestäni hienolla tavalla sanoiksi: ”Tuosta ruokakaupasta haetaan luomubanaanit ja apteekista lääkkeet. Me ollaan tässä välissä.”
Pähkinöitä tulee syötyä joka päivä, mutta nyt terveellisten rasvojen määrä laitetaan kuntoon Life Omega-3 70% -kapseleiden avulla.
Myymälävierailusta jäi hyvä mieli. Tulin kuulluksi tarpeineni ja heikkouksineni. Tiina ymmärsi kun kerroin, että kohdallani vaarana on aina, että jokin menee ”yli” ja että sen ikuisen karsimisen ja kieltämisen sijaan haluan etsiä elämääni terveyttä nykyisin muilla keinoin, eli lisäämällä hyvää, korvaamalla paremmilla vaihtoehdoilla.
Niinpä toivon, että tämän koko yhteistyön ajan voisin tuoda terveyskulmaa teillekin sillä lempeämmällä otteella ja muistuttaa siitä, että hyvinvointi lähtee oikeasti itsekunnioituksesta ja halusta tehdä hyvää itselleen. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on kuitenkin paras lahja, jonka voimme itsellemme koskaan antaa!
Lukijakilpailu:
Nyt teillä on mahdollisuus voittaa 50€:n arvoisia Life-myymälälahjakortteja!
Mukaan pääset vinkkaamalla kommenttiboksiin, minkälaisia hyvinvointipostauksia lukisit mielelläsi blogistani tämän vuoden aikana / minkälaisia Life-yhteistyöpostauksia haluaisit lukea.
Arvon kolme kappaletta 50€:n arvoisia lahjakortteja. Osallistumisaikaa on 8.3. 2017 asti, ja kilpailun ohjeet ja säännöt löydät täältä.
Nyt olisi hyvä sauma jäädä sängynpohjalle itkemään tätä sairastelun kurjuutta. Surkutella voimatonta oloa ja kaameaa ulkomuotoaan. Listaa voisi jatkaa, mutta pah, mitäs noita vatvomaan, elämä jatkuu! Tänään ensimmäistä päivää melko pienellä lämmölläkin vielä! Sen verran kuitenkin sanon, että ensi vuonna meillä otetaan influenssarokotteet. En unohda, en varmasti!
Enkä muuten yhtään ihmettele, että noita rokotteita riskiryhmille kaupataan. Käy tämä kohtuu terveen kolmekymppisenkin kunnolle. Viimeksi olen tainnut olla yhtä huonona vuonna 2004 sairastaessani munuaistulehdusta.
Mutta nyt on minun vuoroni nousta jaloilleni, sillä perheen seuraava uhri on jo kaadettu. Niinpä minä vetäisin suihkunraikkaisiin jalkoihini siskolta etukäteissynttärilahjaksi saamani villasukat ja otin asenteen peliin. Ei auta itku markkinoilla, tapaa isäkin sanoa.
Eikö olekin ihanat sukat!? Sisko kävi työväenopiston villasukkakurssilla (kantapäänopettelussa äiti antoi intensiivikurssin) ja nyt se jo suoltaa tällaisia!!! Kovasti ne vannovat, että minäkin oppisin, mutta katsotaan nyt koska sitä aikaa löytyisi uudelle harrastukselle. Ei ainakaan ihan heti.
Mietin tuossa, että kroppa huutaa lenkille ja salille, mutta kyllä se on enemmänkin pää joka huutaa noita juttuja. Kroppa huutaa nimittäin hoosiannaa pelkästään yläkertaan kävelemisestä. Ulkomuodostani kertoo varmasti jotain jo sekin, että kun mies eilen tuli kaupasta tilaamieni ostosten kanssa, hän ilmoitti, että nyt on palsamointiaineet kunnossa. Oikeasti mies kyllä tarkoitti lausahduksellaan nenäliinoja, joissa ilmoitettiin olevan balsamia. Mutta luotan siihen, että nenäni ei nyt kuivu eikä mätäne. 😀
Edellisen postauksen kommentteihin vastaaminen on jäänyt, mutta koska niissä kovasti kyseltiin sohvapöydän lattialankkujen hankintapaikkaa, ajattelin laittaa sen nyt tähänkin. Lankut ovat täältä, eli samaisesta paikasta, josta löydettiin meidän jalkalistat. Lankut olivat ihan mieheni yllätys kun tulimme lasten kanssa siskoni luota, eli vaikka palsamoinnit ja balsamit menee sekaisin, mies tietää, minkälaisesta puusta vaimo tykkää. 🙂
Hei kyllä tää tästä, voitonpuolella jo! Ja maaliskuu on niin mun kuukausi! 🙂
