Ja ihanaa siitä syystä, että ainakin täällä meillä paistaa aurinko ja sää on jotenkin tosi keväinen. Aamulla melkein henkeä salpasi, kun katseli auringossa lentäviä joutsenia. Tuli sellainen hassu onnellisuudentunne, jota on oikeastaan vaikea pukea edes sanoiksi. Tiedätte ehkä kokemuksesta!
Nappasin muutaman kuvan yläkerran aulasta, jota yritin jo syksyllä kuvailla, mutta valonpuute teki touhusta liki mahdotonta. Tähän tilaan luonnonvaloa tulee vain makuuhuoneiden oviaukoista, meidän makkarin sisäikkunasta ja tietenkin alakerrasta. Pimeään aikaan tuo kontrasti on jotenkin liian kova kuvaustaidoilleni, joten käytin kevään valon nyt hyödyksi.
Nuo Elloksen matot, jotka tosiaan aluksi ostin pianohuoneeseen ja olkkariin, osoittautuivat liian pieniksi ja ne vaihdettiin suurempiin. Toinen pienemmistä matoista päätyikin eteiseen, ja toinen on nyt tässä yläkerran aulassa. Tämäkin tila on matolle vähän hassu, mutta sitoo tuo nyt jotenkin lukunurkkausta yhteen. Ja tuli muuten sellainen lämmin fiiliskin maton myötä. Kissat myös loikoilevat tuossa pehmeällä mielellään, kun alakerran kaminanlämpö nousee kivasti tähän.
Viime viikolla tosiaan kuorein tuosta kuusen karahkasta vasta joulukoristeetkin pois, mutta nyt se saa olla taas ensi jouluun jonkinlaisena huonekasvina.
Aulatilan seinissä on Kalklitir kalkkimaali sävyssä San Saccaria. Aulatilan katto on maalattu Colorian Paneelipro -kattomaalilla ja rappuseinusta Colorian Paneelipro -seinämaalilla. Noiden valkoisten rinnalla tuo San Saccaria näyttää tässä tilassa todella harmaalta, vaikka alakertaan se tuntui jotenkin pliisulta. Saan usein kysymyksiä kalkkimaalien sävyistä, ja tässä nyt yksi esimerkki siitä, että valon määrä vaikuttaa todella paljon maalauksen lopputulokseen ja sävyn tummuuteen.
Koska kevät nyt ihan oikeasti aikoo jo tulla, ja eletäänhän tässä jo maaliskuun puoliväliäkin, pidin itselleni eilen pienen kauneudenhoitoillan. Kuivaharjausta, epilointia, valoimpulssilaitetta, kuorintaa, rasvausta, öljyämistä ja korppukantapäiden liottamista ja silottamista… Myönnän, että tuli mietittyä tätä naisena olemisen työläyttä, mutta tuli kyllä parempi fiiliskin. Nyt kun pitää itsensä ahkerana, sääret muistuttavat ainakin pikkuisen vähemmän kynittyä broileria sitten kun ensimmäiset mekkokelit iskevät päälle. 🙂
On tainnut vuosien varrella käydä selväksi, että olen jonkinmoinen siivousfriikki ja rakastan paitsi puhdasta ja siistiä kotia, myös itse siivoamista. Toki minäkin olen vain ihminen, ja välillä ottaa pattiin kulkea toisten perässä ja oikoa paikkoja, mutta jos en siitä lainkaan tykkäisi, tuskin sitä tekisinkään. Siivousintoiluni tiedetään hyvin myös tuolla toimistollamme, ja kun he ehdottivat kaupallista yhteistyötä Kärcherin FC 5 Premium lattiapesurin kanssa, tiesivät varmasti jo valmiiksi, että tämä mimmi on mukana ihan heti.
Kevät on monessakin mielessä siivouksen kulta-aikaa, kun aurinko paljastaa pintojen likaisuuden. Talven aikana pimeys antaa paljon anteeksi, eikä kynttilöiden ja puulämmityksen tuoma nokikaan pistä silmään ennen alkuvuoden aurinkoisia päiviä. Meillä ei varsinaisesti ole mitään suursiivouspäiviä, sillä meillä siivotaan joka päivä. Koira, kaksi kissaa, kaksi lasta ja kaksi aikuista taloudessa, ja kyllähän se eläminen väkisinkin näkyy. Valkoinen lattia ei toki likaannu muita lattioita herkemmin, mutta kyllähän siinä sitten näkyy kirjavaa laminaattia paremmin jokainen tahra. Koiran tassut on vielä helppo puhdistaa ulkoilun jälkeen, mutta kissa luikkii monesti sisään niin varkain, että katseltavaksi jää vain kuraisten tassujen merkitsemä polku. Koska meillä arki pyörii pitkälti keittiössä, jossa laitetaan ruokaa, syödään ja kahvitellaan, on keittiön siivous jokapäiväinen juttu. Imuri meillä heiluu vähintään kerran päivässä, ja keittiön lattiat vaativat lisäksi kostealla pyyhkimistä. Tähän asti lattioiden pesu on hoidettu nihkeään pyyhkimiseen tarkoitetulla ammattivälineellä, mutta paikoitellen rösöinen lattia on vaatinut myös ihan sitä rievun kanssa konttaamista, sillä lattianpesimestä likavesi usein jää juuri niihin pieniin uurteisiin ja kolhuihin. Lattiapintojemme epätasaisuus onkin juuri se juttu, miksi innostuin Kärcherin FC 5 Premium lattiapesurista. Se kun kaappaa likaveden säiliöön ja pesee vain ja ainoastaan puhtaalla vedellä.
Hyvin pitkälti rikkaimuria muistuttava ulkonäkö johtaa laitteessa nopeasti harhaan. Kyseessä on nimittäin melkoisen jyty laite, joka vaatii käsittelijältään jo hiukan voimaakin. Sanoisin, että susi lampaan vaatteissa -sanonta kuvaa laitetta hyvin. Mistään lasten siivousvälineestä ei nyt ole kyse, joten lapsityövoiman hyödyntäminen Kärcherin FC 5 Premium lattiapesurin kanssa on poissuljettu. Onneksi tekninen laite kiinnostaa miestä enemmän kuin mopinvarsi, joten asia kompensoitunee sillä. 🙂
Olin itse vielä melko heikossa kunnossa influenssan jäljiltä, kun laite saapui meille. Päivän verran se ehtikin olla avaamattomana laatikossaan, kunnes mieheni ei enää saanut pidettyä näppejään erossa. Laatikko auki, ja laitteen varsi paikalleen. Mistään atomeista konetta ei joutunut kokoamaan, ja käyttöönottokin oli helppoa.
Telat paikalleen ja puhdasta vettä puhdasvesisäiliöön (kapea säiliö koneen etupuolella). Tilkka pesuainetta (puoli korkillista riittää) joukkoon. Telat esikostutetaan ennen siivouksen aloittamista, jotta ne poimivat lian paremmin. Kaadetaan siis mittakupilla 50 ml vettä lattiatelineen kaukaloon, ja käynnistetään kone telineessä. Muutamassa sekunnissa vesi on imeytynyt teloihin.
Sitten vain laite irti lattiatelineestä ja virtanapista kone käyntiin. Pesurilla rauhallinen edestakainen liike toimii parhaiten, mutta voin vannoa, että aikaa säästyy perinteiseen luuttuamiseen verrattuna hurjasti. Tahrat lähtevät, eikä yhteenkään lattian kuoppaan jää likavettä. Itse asiassa kone pyörii niin tehokkaasti, että lattian pinta jää vain heikon kosteaksi.
Siivouksen päätteeksi telat huuhdellaan laittamalla 200 ml puhdasta vettä lattiatelineeseen ja imaisemalla vesi koneeseen. Tyhjennetään likavesisäiliö ja huuhdellaan se kuumalla vedellä. Kone on taas valmiina odottamassa seuraavaa käyttökertaa.
Likavesisäiliö on koneen takana. Vesi ei siis kierrä teloissa, vaan niihin menee jatkuvasti puhdasta vettä ja likainen vesi päätyy pois pelistä.
Viimeisen viikon ajan laite on ollut meillä käytössä jokaisena päivänä. Perus puhdistamisen lisäksi olemme myös irrottaneet teloja, ja niitä on pesty juoksevan hanan alla. Kuistin käsittelyn jälkeen heitin telat kuitenkin pesukoneeseen. Ne voi nimittäin huoletta pestä 60 asteessa.
Mulle siivousvälineissä tärkeimmäksi kriteereiksi nousee tehon lisäksi käytettävyys. Ei riitä, että tulee puhdasta, laitteen pitää olla sellainen, että sen käyttö on helppoa ja huoletonta. Liian monimutkainen tai suuri laite jää helposti käyttämättä, eikä siivousvälineellä silloin juuri ole käyttöarvoa. Nykypäivänä siivouksessakin helppous on siis valttia.
Tämän laitteen suhteen suurin huolenaiheeni oli virtajohto (7m). Ei sillä, pidän mieluummin johdollisista kuin akullisista laitteista, koska ne ovat aina käyttökunnossa, mutta olen myös todellinen rutinoituja, ja esimerkiksi uusi imuri on aina itselleni jonkinlainen opettelun paikka. Johdon pituus totuttaa tiettyyn toimintakuvioon, ja se kuvio on perusedellytys nopeaan ja tehokkaaseen työskentelyyn. Niinpä vierastin aluksi piuhaa, joka ei toiminutkaan samalla tavalla kuin totutussa imurissa. Muutaman päivän käytön jälkeen totesin huoleni kuitenkin jo turhaksi. Laitteen käsittelyyn nimittäin tottuu nopeasti, ja sekä minä että mieheni olemme molemmat sitä mieltä, että johdon kanssa työskentely muuttuu käytön myötä luontevaksi. Minä ainakin käytän laitetta jo ihan luontevasti yhdellä kädellä. Sillä samaisella kädellä ohjaan ja höllään virtajohtoa liikkeideni mukaan. Muutamassa päivässä vakiinnutin itselleni myös tietynlaisen työskentelykaavan, ja nyt tiedän jo, minne johdon kanssa mistäkin yletyn. Laite on näppärä myös rappusissa, jotka meillä ainakin tuntuvat keräävän pölyä ja likaa.
Pesuri on ns. 2 in 1 -laite, eli lattianpesu ja imurointi hoituvat yhdellä laitteella. Meillä on kuitenkin käytetty myös imuria (joskaan ei niin paljon kuin ennen), koska lattioille ajautuu käsittämättömästi myös kaikkea isompaa roskaa. Silti esimerkiksi keittiön likaisinta kulkuväylää olen puhdistanut kahdestikin päivässä ihan imuroimatta, mikäli silmämääräisesti lattia on ollut roskaton. Koska viimeinen viikko on ollut meillä melkoisen tehokasta siivousta juuri tämän pesurin vuoksi, ajattelin, etten tähän postaukseen nyt saa mitään ennen ja jälkeen kuvia. Nopeasti puhdistin vain keittiön vastaimuroidun lattian, ja harmittelin, että en saa edes kunnollista likavesinäytettä teille, kun telatkin olivat juuri käyneet pesukoneessa. Onneksi kuitenkin kaadoin käyttämäni pienen vesitilkan tuohon mittakuppiin. Nimittäin ei tuo nyt ihan puhdastakaan ole, vai mitä olette mieltä? 😀
Reilun viikon testijakson jälkeen Kärcherin FC 5 Premium lattiapesuri saa ihan täydet pisteet. Ja jos pesuri toimii epätasaisella pinnalla näin hyvin, voinen vain kuvitella, miten helppoa sen käyttö on uusissa kynnyksettömissä taloissa. Jos kuitenkin pitää joku miinus keksiä, olkoon se säilytys. Mutta, koska meillä imurikin päätyy siivouskaappiin vain ja ainoastaan kutsuttujen vieraiden vuoksi, saa tämä laite yhtä lailla olla työhuoneen nurkassa arkea elämässä. Ainahan sen voi nostaa piiloon vaatehuoneeseen tai kellarin rappuun, jos alkaa kovin kyllästyttämään.
Tiedättekö ne suuret pesurit, joilla ajellaan puhtaaksi kauppojen ja julkisten tilojen lattioita. No tästä tulee vähän sama fiilis, laite vain on pienempi ja ketterämpi. Ja ainakin tuossa sinisessä pesuaineessa on sellainen ammattimaisen puhdistamisen tuoksu, joka lisää puhtaudentunnetta. 🙂
Kurkkaa mm. hieno video Kärcher FC 5 Premium lattiapesurista tästä linkistä. Video selkiyttää kuviani paremmin tuon laitteet toiminnan, sekä puhtaan ja likaisen veden kulkemisen koneen läpi.
Sain tuossa viikon loppupuolella pari vapaailtaa itselleni ja huomasin tänä aamuna, että pienet irtiotot tulivatkin tosiaan jo tarpeeseen. Torstai-iltana nauroimme naisporukassa hyvän ruuan ääressä ja pohdimme työhyvinvointia. Perjantai-illan kruunasi hyvin samanlainen illanvietto (osittain myös samalla porukalla). Mindfulness-tunti, naurua, hyvää ruokaa, lisää naurua ja pari lasia viiniä. Jos tuossa viikko sitten tuntuikin, että seinät ovat kaatumassa päälle, niin nyt tuo tunne on kyllä voitettu ihan kunnolla. Maailmaa on nimittäin katsellut tänään ihan eri Emilia, tai ainakin se sama Emilia uusin silmin.
Viime viikon ajan kirin sairasteluista kasaantuneita kotitöitä, ja sain muuten tartuttua jo sen vaatehuoneenkin kimppuun. Tänään teki kuitenkin mieli tehdä jotakin astetta keväisempää, ja niinpä päätin ottaa käsittelyyni mårbackapelargoniat. Nips ja naps mårbackan pistokkaita multaan, ja ruukut kupujen alle. Heti tulikin keväisempi fiilis! Nyt vain täytyy toivoa, että nuo reppanat ymmärtävät aloittaa juurtumisensa. 🙂
Kahden humputusillan jälkeen perinteinen kotilauantai tuntuu taas oikeastaan aika ihanalle. Oma sohva, ja ne parhaat tyypit siinä vieressä.
