Aurinkoista toista pääsiäispäivää! Ihan sunnuntaifiiliksellä mennään, vaikka maanantai onkin. Meillä on tosin Klaaran kanssa lomaviikko vielä edessä, joten ihan totaalinen arkeen paluu saa pyhienkin jälkeen vielä odottaa.
Eilinen vietettiin lasten kanssa vanhempieni luona, ja herkuteltiin äidin ja isän pääsiäispöydässä. Jokavuotinen mämmiannoskin tuli nautittua, ja kaavittiin lopulta äidin kanssa koko tokkonen tyhjäksi kun muille ei tuntunut kelpaavan. Oikein kiva päivä, ja teki pääsiäiseen vähän enemmän juhlapyhien tuntuakin.
Tänään onkin vedetty ruuan suhteen sitten rennon ja helpon kautta. Kananpoika nimittäin paistuu uunissa kasvisten kera melko vähällä vaivalla, ja siinä ruokaa odotellessa ehtii vaikka ihan vain nautiskella olemisen sietämättömästä keveydestä! 🙂
Kananpoikaa kasvispedillä
2h/180°C
Kokonainen broileri
öljyä
yrttisilppua
suolaa
Lisäksi kasviksia ja juureksia, esim: Peruna, punajuuri, keltasipuli, punasipuli, valkosipuli, parsa, lehtikaali…
Lisäksi makkaraa, esim: Lammas bratwurst
Mausta broileri joko edellisenä päivänä, tai ennen uuniin laittamista. Ota liha huoneenlämpöön ja kuumenna uuni 20o asteeseen. Laita broileri uuniin öljytyssä uunivuoassa ja laske lämpö 15 minuutin jälkeen 180 asteeseen.
Pese, kuori ja pilko perunat ja punajuuret. Kuori myös sipulit ja leikkaa ne lohkoiksi. Valkosipulinkynnet voit käyttää kokonaisina.
Kun broileri on paistunut tunnin, lisää vuokaan punajuurilohkot ja sipulit. Pyöritä perunat öljy/suola/yrttiseoksessa ja lisää ne uunivuokaan punajuurten päälle, jotta punainen väri ei värjää kaikkia perunoita. Jos käytät makkaraa, pilko myös se sopiviksi paloiksi ja lisää kasvisten sekaan.
Mikäli käytät parsaa, lehtikaalia tai tomaattia, voit lisätä ne puoli tuntia perunoiden jälkeen, sillä ne kypsyvät juureksia nopeammin. Pirskottele päälle vielä oliiviöljyä ja sormisuolaa, ja paista viimeiset 30min (tai kunnes kasvikset saavat sopivasti väriä).
Itselläni meni viime yö pöhkiessä sen taudin kanssa, jota ei ehkä ruokakuvien yhteydessä kannata mainita. Niin, että kun mies aamulla palasi kotiin, täällä oli kyllä vaimo taas aikaisin ylhäällä, mutta tänään vähän vähemmän pirteässä olotilassa. Onneksi nämä menevät nopeasti ohi, ja vaikka yöllä mietin, etten enää ikinä syö yhtään mitään, niin iltapäivään mennessä ruokahaluni oli palannut entistä ehompana.
Nyt kun koko päivä on otettu levon kannalta, ja vatsakin on vielä täynnä, taidan lähteä ulos haukkaamaan vähän raitista ilmaa.
Leppoisaa pääsiäisen loppua ja intoa uuteen tynkäviikkoon!
Booom! Terveysteema on vähän jäänyt taka-alalle blogissa (luonnollisesti kai tuo sairastelun vuoksi), mutta nyt otetaan takaisin ja kunnolla! Vuorossa Life ambassador -postaus, ja teemana tällä kertaa liikunta! Ensimmäisen Life-postauksen kommenteissa saitte toivoa erilaisia terveysaiheita postauksiin, ja liikunta nousi yhdeksi suosituimmaksi. Samalla sieltä nousi painonhallinta ja terveelliset välipalat ja lounaat, joten sivuan nyt tuota jälkimmäistäkin ehkä hieman tässä postauksessa, sillä tuo kolmen kopla kuuluu kai jossain määrin aika tiiviisti yhteen. Otetaan tämäkin aihe kuitenkin käsittelyyn sieltä lempeyden kautta ja lähdetään liikkeelle siitä, että liikunta on itsensä hellimistä ja hoivaamista, ei missään nimessä rankaisemista.
Siinä joskus alle parikymppisenä suhteeni liikuntaan oli täysin erilaista, kuin nykyisin. Kärsin jatkuvista säryistä, mutta pysähtyminen ei tuntunut millään tapaa vaihtoehdolta, vaan liikkeelle piti päästä – särki tai ei. Samaisesta syystä minusta tuli paikallisen terveyskeskuksen vakioasiakas, ja lonkkiini piikitettiin surutta melkoisen monta kertaa kortisonia. Nyt jälkeenpäin suren omaa tyhmyyttäni ja sittä, etten tuolloin tajunnut kroonisen tulehduksen vaativan ennen kaikkea lepoa. Toisaalta, jälkeenpäin olen myös miettinyt sitä, olisiko tilanne nyt toinen, jos joku olisikin kieltäytynyt piikittämästä minua ja käskenyt kotiin lepäämään. Vaan turha noita on jossitella. Parikymppisenä ravasin reumalääkärillä ja ortopedilla, kunnes tajuttiin, ettei lonkissani enää ollutkaan limapusseja, vaan ne olivat kortisonipiikkien vuoksi surkastuneet rusinoiksi. Kun vihdoin pääsin fysioterapian piiriin, aloin ensimmäistä kertaa elämässäni nähdä liikunnan moniulotteisuuden. Käsitin, ettei keho olekaan kone, jota käsketään uusiin suorituksiin, vaan kokonaisuus joka kaipaa huoltoa ja joskus ihan oikeasti myös sitä lepoa. Kehonhuollon lisäksi sain samaiselta fysioterapeutilta ensikosketukseni myös syvien lihasten treenaamiseen.
Jälleen kerran sain postaukseni tueksi Porin Life-myymälän Tiinalta paljon purtavaa. Yksi mielestäni yleisesti tähän liikuntateemaan liitettävä asia on se, että vaikka liikunta on yksi terveyden kulmakivistä, pitää aina muistaa, että liikuntaakin on erilaista. Se, miten, ja miten paljon, liikuntaa harrastamme määrittää myös kehomme tarpeita. Huippu-urheilijan vastustuskyky on usein nollissa, koska kehoa rasitetaan hurjia määriä. Vaikka meistä Perus Pirkoista harva on huippu-urheilija, vaatii aktiivinen liikuntakin ravintoaineiden lisätankkausta, jotta vältytään kehon piiputtamiselta. Ainakin itse olen omakohtaisesti todennut, että liikunnan määrän äkillinen lisääminen laittaa usein kropan vaatimaan stoppia melko nopeasti. Vaikka liikunta itsessään jo vahvistaa meitä, tulee kuitenkin muistaa, että lihakset, luusto ja niveletkin vaativat huolenpitoa.
Jo heti Life-yhteistyön alussa sain matkaani sekä D-vitamiinilisän, että Life MultiSport -monivitamiinivalmisteen. D-vitamiinin lisätarve on suuri meillä kaikilla suomalaisilla, koska elämme suurimman osan vuodesta pimeässä. Tiina myöskin muistutti, että D-vitamiinin popsimista ei kannata lopettaa keväällä, vaikka aurinko jo kurkistaakin pilvien raoista. Nimittäin kehomme saa kyseisen vitamiinin kannalta tarpeeksi auringonvaloa vain kesä-heinäkuussa, kun oleilemme vähissä vaatteissa auringossa klo 12-14 välillä. Kuten tiedätte, tuo samainen aika on myös otollinen ihosyöpäriskille, ja meistä moni valitseekin mieluummin varjopaikan, ihoa varjostavat vaatteet tai ainakin sen aurinkovoiteen, joka estää D-vitamiinisynteesin. D-vitskun kannalta on siis yleisesti tärkeää, että nautimme sitä jokainen purkista. Jos kuitenkin harrastat vielä lisäksi liikuntaa, D-vitamiinin tarpeesi nousee entisestään. Tällöin vitamiini vahvistaa juurikin sitä vastustuskykyä ja tukee lihasten ja luiden normaalia kasvua. Itselläni on nyt käytössä tuo alempana näkyvä Aurinko D.
Life -ketjulla on oma monivitamiinisarjansa, jossa tuotteita on eri ikäisille naisille ja miehille, sekä esimerkiksi odottaville äideille ja urheilijoille. Tuotteissa on huomioitu kunkin ryhmän erityiset tarpeet, ja tässä Life MultiSport -monivitamiinissa juurikin liikkujan tarpeet (energia-aineenvaihdunta, hapetusstressi ja immuunijärjestelmä). Kun tammikuussa sain pakkauksen käteeni, Tiina varoitteli heti, etten pelästyisi, vaikka kapselit haisevatkin erikoiselta. Kyse on nimittäin siitä, että vitamiinit ovat tuotteessa orgaanisessa muodossa. Se taasen tarkoittaa sitä, että ainesosia ei ole kehitetty laboratoriossa, vaan ne ovat peräisin luonnosta. Koska tämä luonnollisten ja synteettisten vitamiinien ero tuntui myös kiinnostavan lukijoita, päätin kysellä aiheesta tällä kertaa hiukan enemmän. Synteettisen ja orgaanisen vitamiinin suurin ero löytyykin imeytymisestä. Luonnosta peräisin oleva tuote imeytyy ihmiskehoon jopa 8 kertaa paremmin, kuin synteettinen, ja näin ollen itse vaikuttavaa ainettakin vaaditaan vähemmän.
D-vitamiinin ja monivitamiinivalmisteen lisäksi liikkujan keho tarvitsee myös magnesiumia. Magnesiumia tarvitsee toki meistä ihan jokainen, ja meillä suomalaisilla sen saanti jää usein heikoksi. Vai tiesitkö, että esimerkiksi auringonvalo ei saa aikaan tehokasta D-vitamiinisynteesiä, jos kehosi magnesiumtasot ovat alhaiset. Kuulinpa myös, että esimerkiksi parikymppisen naisen ja vaihdevuodet jo ylittäneen naisen magnesiumin tarpeessakin on hurja ero. Jälkimmäinen ryhmä tarvitsee nimittäin jopa kolme kertaa verrokkiryhmäänsä enemmän magnesiumia. Magnesiumin kerrotaan vähentävän kehon tulehduksia, murtumariskejä, ja parantavan insuliiniherkkyyttä. Moni urheilija päätyy kuitenkin magnesiumpurkille lihaskramppien ja kouristusten vuoksi, mikä saattaa kertoa jo ihan oikeasti magnesiumvajauksesta. Vaikka magnesium kokonaisuudessaan tukee myös vatsan toimintaa, tuotteissa on myös eroja. Jos siis kärsit vaikkapa tulehtuneesta suolistosta, kysy apua asiantuntevalta myyjältä ennen ostopäätöstä. Itselläni on käytössä Great Earth Super Magnesium.
Liikkumista tukemaan sain myös kaksi Life:n omaa tuotetta. Life Flexilett hoitaa sisäisesti niveliä esimerkiksi tukemalla kollageenin muodostumista. Tästä toivonkin nyt apua olkapäälleni, joka vihoittelee herkästi. Lisäksi sain Life Liniment -voiteen, jota olenkin nyt jo päässyt testaamaan olkapäähäni. Tuote on siis paikallinen kipuvoide, jossa on ihana (ja röörejä avaava) kamferin tuoksu. Tätä on testattu jo pojan jalkoihinkin, jotka aristivat jalkapalloturnauksen jälkeen. Koska voide ihan oikeasti lämmittää ja rentouttaa, pyysin miestäni hieromaan sitä myös selkääni ja hartioihini.
Jotta keho jaksaa liikkua, palautua ja uusiutua, vaatii se siis yleensä aina monipuolisen ruokavalion lisäksi muutakin tukea. Nyt kun meillä on sairastelut sairasteltu (päätös), pääsen itsekin taas normaaliin liikuntarytmiin ja -vireeseen. Hassua nimittäin, että liikunta on ainakin itselleni (ja luultavasti myös monelle muullekin) se asia, jota kaipaa eniten juuri silloin kun mahdollisuudet liikkumiseen ovat rajalliset. Kuinka usein sitä kaipaakaan ulos reippailemaan juuri silloin, kun elämä sitä muuten rajoittaa. Koska stressi syö juurikin sitä vastustuskykyämme ja sairastelut taasen stressaavat, on älyttömän tärkeää, että muistaa tehdä kaikkensa tuon noidankehän lopettamiseksi. Riittävästi unta ja lepoa, terveellistä ravintoa sekä ravintolisiä ja sopivasti liikuntaa. Siinä kolme parasta keinoa lievittää stressiä ja palautua niin sairastelusta, kuin muustakin stressaavasta elämäntilanteesta.
Mitä sitten tulee niihin lounaisiin ja välipaloihin, lähdetään tähänkin aiheeseen sieltä liikunnan kautta. Terveelliset välipalat nimittäin käyvät niin ennen treeniä, kuin sen jälkeenkin. Mutta vaikka et liikuntaa juuri harrastaisikaan, tai kokisi tarvitsevasi liikunnan lomaan extratankkausta, näissä herkuissa on paljon hyvää ihan tavalliseen lounastuntiinkin.
Kun ensimmäisellä Life -myymäläkäynnilläni jouduin paljastamaan vakiolounaani Tiinalle, pelkäsin vähän, että saan ruokavaliostani palautetta. Nimittäin kun en itse ole mikään lounaan syöjä, ja lämmintä ateriaa löytyy hyvin harvoin lautaseltani keskellä päivää. Kun paljastin, että arkilounaani on useimmiten banaania, pähkinöitä ja tummaa suklaata suun omassa blenderissä sekoitettuna, en saanutkaan satikutia, vaan ihan hyväksyvän palautteen. Pääasia kun on, että oikeasti syön päivällä jotakin, enkä skippaa koko lounasta. Eikä banaanissa, pähkinöissä ja hyvässä suklaassa ole mitään huonoa, päinvastoin! Pääsin kuitenkin testaamaan myös muita nopeita ja helppoja välipaloja, ja ihan mahtava löytö on Voimaruoka Wholefood 360 suklaa! Kyseessä ei nimittäin ole pelkkä proteiinijauhe, vaan supersekoitus luonnollista hyvää, joka on koottu lautasmallia ajatellen, ja tuotteesta saa niin proteiinit, hiilarit, rasvat, kuin kuidutkin. Helpoiten tuotteen sekoittaa veteen shakerissa, mutta itse olen blendannut nyt tuota jauhetta banaanin kanssa ja vähän niukemmalla vedellä (vettä pitää kuitenkin muistaa juoda, koska tuotteessa on runsaasti kuitua). Tuloksena syntyy ihana, vähän paksumpi smoothie, joka on oikeastaan kuin vanukasta. Kylkeen kun lisää vielä marjoja ja pähkinöitä, ateriasta saa todella herkullisen makuisen ja näköisen. Koska jauhe tosiaan sisältää ravintoaineita hyvässä suhteessa, se käy palautusjuomana (lisään itse sen banaanin, jotta hiilareita tulee enemmän), mutta myös ateriankorvikkeena painoaan tarkkailevalle. Jos siis kaipaat helppoa ja nopeaa, mutta samalla terveellistä syötävää, kokeile tätä!
Joitakin vuosia sitten proteiinipatukoiden kulutus taisi kokea varsinaisen nousukauden, ja myönnän, että niitä tuli itsekin popsittua. Vatsani vain ei oikein ihastunut trendiin, ja patukat pitikin jättää jatkossa kaupan hyllylle. Pulsin proteiinipatukkat (vegaaninen), oli toinen luonnollisempi ateriankorvike/välipala, jota pääsin nyt testaamaan. Pieni patukka on todella tuhtia tavaraa ja vie kyllä nälän mennessään. Paljon kuitua sisältävä patukka kannattaa pureskella hyvin ja päälle täytyy taas muistaa juoda sitä vettä. Ihan vähään aikaan ei nälkä kolkuttele, sen voin luvata! Ja on muuten huomattavasti vatsaystävällisempi kuin perinteiset protskupatukat.
Niin, maratoonaria minusta ei ehkä koskaan tule, mutta lonkkavaivat ovat kyllä herättäneet katsomaan asioita vähän toisesta kulmasta. Itsestään huolehtiminen ei ole suorittamista, vaan sellaista sisäisen ja ulkoisen hyvän olon vaalimista. Kun keho saa tarvittavat ravintoaineet ja sen supertärkeän levon, se jaksaa liikuttaa meitä vielä pitkään. Mentiin me sitten kävellen, juosten, pyörällä tai miten vain! Lifen liikuntaa tukevat (luusto, lihakset ja nivelet) tuotteet löydät tämän linkin takaa.
Mutta hei, nyt olisi tarjolla alennuskoodi Life verkkokaupaan!
Alennuskoodilla indiedays4 saat -10 % alennuksen Lifen verkkokaupassa koko huhti- ja toukokuun ajan (koodi on voimassa 31.5. asti).
Heissan ja aurinkoista lankalauantaita! Ihan koko päivää ei tosin olla auringossa paistateltu, vaan välillä on ajeltu myös sakeassa lumisateessa. Mutta sitten kun paistaa, paistaa kyllä ihanasti. Ja keväisesti – jopa lumisateen läpi!
Olin ennakkoon ajatellut, että pääsiäisenä nukun kuin ruhtinas, posotan vaikka puoleen päivään, jos siltä tuntuu. Torstai-iltana kun painuin untenmaille jo iltakymmeneltä lasten kanssa, luulin nukkuvani vähintäänkin kellon ympäri. Mutta eihän se ihan niin mennyt, sillä perjantaiaamuna olin ylhäällä jo ennen kuutta, ja tänään silmät rävähtivät auki ennen seitsemää. Olo on silti levännyt, joten mikäs siinä, jos arkirytmi jaksaa pysyä matkassa pyhienkin ajan. Parempi kai näin! Ja luonnollinen herääminen voittaa aina vekkarin pirinän! 🙂
Nappasin joitakin kuvia yläkerrasta lähinnä tuon auringon inspiroimana. Valoisat päivät ja mukavan leppoisa yhdessä oleminen ovat ehdottomasti tämän pääsiäisen kultaa.
Meillä lauantaita on vietetty pojan pelireissussa, mutta loppu iltapäivä ja ilta ollaan ihan rennosti kotosalla. Sipsutellaan villasukissa ja kotivaatteissa, tehdään pitsaa ja herkutellaan muutenkin. Ja ainakin muutaman ristiseiskan aion saada pojat pelaamaan tänäänkin, siihen kun olen vähän jopa koukussa. Mutta nyt ne jätskiannokset, jotka mies lupasi tehdä!
