Huomenta, kaikki karvaiset kaverini! Ja huomenta myös kaikille vähemmän karvaisille yksilöille! 🙂 Tänään mennään kuitenkin nämä karvaiset kaverit edellä, nimittäin yhteistyössä Best Friendin Insect Shield -tuoteperheen kanssa pureudutaan karvakamujen hyönteissuojaan! Meillä ulkoillaan monen mittapuulla mökkiolosuhteissa ympäri vuoden, ja varsinkin kesällä heinikossa viilettäessä punkit käyvät jatkuvasti mielessä. Markkinoilta löytyy nyt onneksi myös katseenkestäviä suojia punkkeja, hyttysiä ja kirppuja vastaan, ja niiden pariin sukelletaan tässä postauksessa vähän myöhemmin. Sitä ennen kuitenkin hiukan yleistä juttua Almasta.

Siitä on hyvin tarkalleen seitsemän vuotta, kun saimme Alman perheemme vahvistukseksi. Coton de tulear oli meille rotuna tuttu vain sen perusteella, mitä olimme lukeneet, mutta valintana pumpuli osoittautui nopeasti vielä paremmaksi kuin olimme koskaan osanneet kuvitella. Alma ei kisko hihnassa, ei hauku tai ärhentele. Paitsi joka toinen viikko käyvälle roskakuskille se haukkuu ikkunan takaa, ja aloittaa jo heti kuullessaan roska-auton peruutusäänen.  Juttu joka tuntuu oikeasti kummalliselta, kun tuohon naapurin pihaan kuitenkin kaartaa traktoria ja rekkaa ihan päivittäin. Mutta ehkä ero on tosiaan siinä, että ne menevät naapuriin, eivätkä tule meille. Fiksu koira! 🙂

Meille oli myös alun alkaen selvää, että Almalla ei tulisi olemaan pitkää turkkia, vaan se pidettäisiin lyhyenä ja helppohoitoisena. Ammattilainen avaa turkista takut, pesee, trimmaa turkin ja hoitaa sekä korvat, että kynnet. Kurakeleillä koiraa on toki pakko pestä enemmän, mutta hyvällä säällä pelkkä tassujen pyyhkiminen kyllä riittää. Koiravalintaamme kuului tietenkin se sama ihmettely, kuin aikanaan valkoisiin sohviin tai lattiaan. Saimme aika monta kertaa vastata tutuille, ettei valkoinen väri suinkaan likaannu muita värejä herkemmin. Siinä tosin saattaa näkyä lika jonkin verran paremmin.

Tässä jokin aika sitten kyselin koiranhoitopaikkaa ja yritin tietenkin listata kaikki yltiöpositiiviset asiat lemmikistämme. Mukaan jouduin kuitenkin laittamaan, ettei Almasta valitettavasti saa juoksukaveria. Se ei nimittäin ole lainkaan innokas hihnassa juoksija, mutta nauttii kyllä sitäkin enemmän, kun saa kulkea verkkaiseen tahtiin metsäautoteillä, pienillä poluilla ja pellonlaidassa. Täytyy sanoa, että koira on opettanut myös itseäni nauttimaan ulkoilusta vähemmällä huhkimisella. Joskus on ihan paikallaan vain katsella ja nuuhkia ilmaa.

Vaikka kuiva kesäsää tuokin helpotusta koiran turkinhoitoon, on kesäkelit kuitenkin sitä hyttysten, punkkien ja kirppujen aikaa. Pellonpientareella kulkeva koira onkin mitä mainioin tartuntapinta esimerkiksi juuri niille pelottaville punkeille. Insect Shield on kuitenkin kehittänyt loistavat ja pehmeät apulaiset koiraperheen avuksi. Nimittäin hyönteiskarkote on yhdistetty tekstiileihin!  Insect Shield -tuotteissa aktiivinen ainesosa, patentoitu permetriini, on sidottu kankaan kuituihin siten, että se säilyttää tehokkuutensa myös pesun jälkeen. Tuotteet suojaavat hyttysiä, punkkeja ja kirppuja vastaan. Permetriini ei kuitenkaan imeydy elimistöön, kuten jotkut hyönteismyrkyt, ja siksi se on turvallinen käyttää myös perheessä, jossa on kissoja ja lapsia. Kyseessä ei siis ole vain koirille tarkoitettu hyönteissuoja, vaan teknologia jota käytetään niin vaatteissa kuin esimerkiksi retkeilytarvikkeissa.

Best Friendin Insect Shield -tuoteperheeseen kuuluu auton takapenkinsuoja, S/L-kokoiset viltit, koiran peti ja huivi. Tuotteet toimivat niin, että kun koira menee esimerkiksi petiinsä makaamaan, permetriinillä käsitelty kangas aiheuttaa punkkien tippumisen turkista. Kätevää eikö vain!? Kesällä koiralle on helppo heittää viltti alustaksi, ja nurmikolla loikoilukin on huomattavasti turvallisempaa. Best Friend Insect Shield -tuotteita myydään esimerkiksi Citymarketeissa, joten saatavuuskaan ei jää pelkästään eläintarvikeliikkeiden varaan.

Vaikka Alman turkki lyhyt onkin, on Coton de tulearilla kuitenkin sen verran muhkea tuo karvapeite, että sen tarkistamisessa punkeista vierähtää helposti tovi jos toinenkin. Ja ehkä juuri näistä ulkoilumaastoistammekin johtuen, innostuin itse aika paljon tuosta huivista, joka suojaa koiraa jo itse ulkoilun aikana. Vaikka kesäheinä ei vielä tuulessa huojukaan, ollaan koekäytetty huivia ja tehty sitä tutuksi. Koska Alma ei ole tottunut käyttämään pantaa kummempia asusteita katsoi se hiukan anovasti kun ensimmäisen kerran sidoin huivin sen kaulaan. Ulkona koko huivi kuitenkin unohtui, eikä se häirinnyt koiraa millään muotoa.
55cm x 55cm -koko sopii isommankin koiran kaulaan, ja puuvilla/polyesteri -kangas (50%/50%) on helppo pestä koneessa 30 asteessa.

Lukijakilpailu:

Mutta mitenkäs teillä? Onko koiralle jo kesäksi suunniteltu hyönteiskarkotusta, vai onko tilanne vielä auki? Mikäli koet, että punkkeja ja muita ikäviä kavereita karkottava huivi sekä viltti tulisivat hyötykäyttöön teilläkin, osallistu arvontaan ja jätä vastauksesi tähän postaukseen 3. 5. 2017 mennessä. Kilpailun säännöt löydät täältä.

Suosittelen myöskin katsomaan tämän Insect Shield -videon. Siitä löytyy paljon faktaa ja nippelitietoa kyseisestä menetelmästä ja sen käytöstä.

Kivaa keskiviikkoa!

Tallenna

Tallenna

Save

Save

Save

Save

Save

Hepskukkuu ja tiistaita! Tuntuu nämä kevään viikot olevan täynnä jos jonkinlaista ohjelmaa, viikonlopuista nyt puhumattakaan. Kaikkia kivoja juttuja koko kevät täynnä, tuntuu vain, että päiviä saisi viikoissa olla enemmän. Sanotaanko vaikka tuplasti! Eikä tietenkään ne lisätunnit vuorokauteenkaan pahitteeksi olisi. Tänään on vuorossa karkkipussitalkoot naapurinrouvan kanssa. Eilen jo liki valutin kuolaa karkkilaatikoille, kun hoidimme tuota logistista puolta, joten tänään täytyy varmaan laittaa teippi suun eteen. 🙂

 Mitään sinistä tai värikästä en nyt vielä ole ehtinyt kaivamaan liinavaatekaapin uumenista, joten mennään yhä harmaan sävyillä. Mutta joutomaan kukkaketooni ostin jo 30 pussia kukkien siemeniä. Hyvin suunniteltu, on puoliksi tehty! Vaikka eipä noilla nyt vielä kiire ole, kuvista saattaa huomata tämänkin päivän lumi… vaaleuden.

Tuossa viime viikolla tulin taas miettineeksi kaikenlaista, laidasta laitaan, ja yhtenä suurena ajatuksena mieleeni kumpusi sekin, että elämä ei ole ikuista. Jäin miettimään ja pohtimaan omia elämänarvojani ja sitä, mikä on itselleni tärkeintä. Samalla tein jonkinlaisen päätöksen siitä, että elämästä on alettava entistä enemmän nauttimaan juuri nyt ja tässä. Minulle henkilökohtaisesti on paljon tärkeämpää olla esimerkiksi läsnä lapsilleni, kuin valloittaa vuori tai pyrkiä kuukävelylle. Vähemmän kiirettä, enemmän nauttimista. Onneksi kevään buukatut viikonloput, ja täyteen ahdetut illat, ovat kuitenkin pääasiassa niitä lapsiin ja perheeseen liittyviä juttuja. Ja onneksi mukaan mahtuu kuitenkin myös niitä omia menojani. Tulin nimittäin miettineeksi sitäkin, että tahdon olla jatkossa sosiaalisempi ja järjestää enemmän aikaa myös ystävyyssuhteille. Oikeastaan moni asia loksahti paikalleen, kun mietin, mitä tällä hetkellä kadun. Kadun nimittäin ehkä eniten kaikkia niitä päiviä, jotka olen haaskannut negatiivisiin juttuihin ja tekemisiin, sen sijaan, että olisin keskittynyt asioihin, jotka tuovat hymyn huulilleni.

Loppujen lopuksi on myös aika lohduttavaa, kun huomaa, että eniten elämässä haluaa lopulta vain nauraa,tanssia, halata ja pussata. Olla onnellinen, rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Tässä kodissa on nyt asuttu likipitäen neljä ja puoli vuotta, ja edelleenkään meillä ei ole valmista. Siinäkin on taas yksi asia, jolle olen uhrannut aivan liikaa ajatuksiani ja aikaani. Sen sijaan nimittäin, että miettisin jokaista repsottavaa kulmaa tai listatonta seinänpätkää, voisin hyppiä riemusta ja iloita kaikista niistä asioista jotka on jo saatu tehtyä. Ja niinhän minä pääasiassa teenkin, mutta myönnän, että välillä vaivun sinne epätoivonkin puolelle. Esimerkiksi vieraiden kutsuminen on ollut pitkään vaikeaa, ja kun vieraita on lopulta tullut, aikani on mennyt siihen, että olen listannut heille asioita, jotka kyllä on tarkoitus hoitaa ja laittaa kunttoon. Ikään kuin sitä nyt tarvitsisi kotinsa tilaa kenellekään selitellä. Totuus kun kuitenkin on, että valmista täällä ei tule koskaan. 🙂

Ja nyt kun oikein positiivareiksi ryhdyttiin, niin olipas kiva tuo aamupäivän pyry. Tuli kukkasipulitkin kasteltua ihan ikkunasta katsellen.

Ihanaa tiistain jatkoa!

Save

Sataa, paistaa, sataa, paistaa… ”Kevät keikkuen tulevi” pitää kutinsa tänäkin vuonna. Nimittäin juuri kun tulee keväinen olo, ja aurinko lämmittää mukavasti poskipäitä, pilvet valtaavatkin taivaan ja alas sataa räntää tai rakeita. Säästä huolimatta viikonloppuun mahtui keväistä tunnelmaa. Oli jumpan kevätnäytöstä, puutarhatöitä ja joitakin muita kevätvalmisteluja. Vappuviikonlopulle onkin sitten luvattu jo lämpimämpää säätä, joten elättelen toiveita oikein kunnon puutarhapäivästä. Kaipaan jo sitä ihanaa fiilistä, kun haravoidessa tulee niin lämmin, että pitää riisua teepaidalle. 🙂

Eilen lykittiin maahan vielä syksyltä jääneitä kukkasipuleita. Maasta kuitenkin puskee kovalla voimalla myös viime keväänä istutettuja sipulikasveja, joten eiköhän nuokin tuosta unohduksesta tokene. Miten se syksy onkin jotenkin niin vaikea! Joka vuosi jää jokunen sipuli jota ei vain tahdo saada maahan. Joko sataa, tai on liian kylmä. Niin, tai pimeä! Veikkaan kuitenkin, että se suurin syy on vain se syksyinen saamattomuus. Tekisi mieli olla sisällä lämpimässä ja rakentaa itselleen pesää. Kevät tuntuu siinä kohtaa niin kovin kaukaiselta.

Kevään tullen kellossa on eri ääni. Ulkona viihtyisi iltamyöhään, ja tekemistä keksii kyllä jatkuvasti. Lisäksi on ne suuret suunnitelmat, joita ei kuitenkaan ehdi yhden kevään aikana toteuttaa. Tänä keväänä aion kuitenkin toteuttaa sen yhden, joka on aina kevätkiireissä jäänyt tekemättä. Nimittäin piharakennuksen taakse joutomaalle tulee tänä vuonna pieni kukkapelto. Auringonkukkaa nyt ainakin, mutta voihan sekaan heittää myös vaikka kehäkukan siemeniä. Sieltä on sitten hyvä napsia maljakkoonkin vähän väriä.

Samalla kun ajatukset ovat kesässä ja kukissa, kääntyy katse väkisinkin myös omaan kotiin. Tuntuu jotenkin niin kovin värittömältä. Ehkä olisi aika kaivaa kaikki siniset tyynynpäälliset kaapista ja ottaa askel kesää kohti myös sisällä. En tahdo kuulostaa pessimistiltä, mutta aika kuluu kuitenkin niin nopeaan, että syksy kolkuttelee ovelle pikemmin, kuin ehkä haluaisinkaan. Tämä osa vuodesta on kuitenkin niin lyhyt, että siitä kannattaa ottaa ilo irti ihan koko rahalla! 🙂

Tänään on luvattu aurinkoista aina puolille päivin asti. Kenties päiväkahvinsa voisi jo nauttia lastauslaiturilla istuskellen!

Aurinkoa (ja aurinkoista mieltä) uuteen viikkoon!