Jokunen päivä siinä menikin, että sain vatsani asettumaan tuon edellisen pullapäivän jäljiltä. Niin, ja ylipäätään sellaisen viikon jäljiltä, jolloin en liiemmin miettinyt syömisteni laatua. Hassu juttu, että vaikka sitä jo hyvin tietää, mistä ruuasta tai ruoka-aineesta tulee minkäkinlainen olo, järjenääntä on kuitenkin vaikea kuunnella mielitekojensa vallassa. Vaikka pahimman sokerikoukun olenkin jo selättänyt, vehnä on mulle yhä se juttu, joka viettelee niin monen herkun muodossa. Siitäkin huolimatta, että housunnappi sujahtaa helpommin kiinni vain yhdenkin vehnättömän päivän jälkeen. No, kun pahin pullan himo oli selätetty kasasin itseni ja oikaisin kurssin taas oikeille raiteille. Ryhtiliikkeen ajoitus oli mitä mainioin senkin kannalta, että pääsin samalla testaamaan Provenan välipalakeksiuututta tämän kaupallisen yhteistyöpostauksen puitteissa. Herkkuhetki ilman vehnää toimii itselläni parhaiten, ja löysinkin jälleen innostuksen vehnättömien välipalojen ja herkkujen ideointiin.

Tämän postauksen ei ole taaskaan tarkoitus ottaa yleistä kantaa gluteenittomuuteen, jokainen saa mielestäni toimia tässä asiassa oman mielensä mukaan, kunhan keliaakikot noudattavat ruokavaliotaan. Itse en heihin lukeudu, enkä myöskään noudata gluteenitonta ruokavaliota muistakaan syistä. Olen kuitenkin se hyvän olon etsijä, joka useimmiten löytää itsensä ja vatsansa onnellisempana valittuaan ruis- tai vehnäleivän sijaan sen kauravaihtoehdon.

Jos nyt ajatellaan sitä tavanomaista arkiruokavaliotani, ei siihen tosin kohdallani se leipä kovin usein kuulukaan. Aamulla kaurapuuro, ja sitten viljatuotteet jäävätkin usein siihen, enkä niitä niin kauheasti edes kaipaa. Välillä tulee kuitenkin niitä päiviä kun kaipaa itselleen jotakin nakertamista tai kahvihetkelleen pientä kruunausta. Näiden hetkien varalta on aina hyvä jos kaapista löytyy jotakin järkevää kahvin kanssa kastettavaksi tai muuten vain välipalaksi. Sama logiikka puree myös reissussa: Kun eväsrasiassa on fiksut hätävarat, ylilyönneiltä on helpompi välttyä.

Provenan  Välipalakeksi Kaura & Siirappi on runsaskuituinen ja gluteeniton uutuus. Välipalakeksit toimivat toki ihan sellaisenaankin, mutta yhtä hyvin osana myös muuta välipalaa tai tarjoilua. Itse herkuttelin keksimurujen, maustamattoman jogurtin ja tuoreiden marjojen kanssa. Enemmän jälkiruokamaisen tarjottavan annoksesta saa toki vielä vaihtamalla jogurtin jäätelöön.

Vaikka välipalakeksit ovatkin helposti eväsrasiaan sujahtavaa mallia, niiden puhdasta kauraa kannattaa hyödyntää myös kotioloissa. Arkinenkin välipala ruokkii aistejamme, kun panostamme hiukan annoksen ulkonäköön, katamme kauniisti ja istumme syömään nautiskellen. Itselleni ruokaileminen kaikilla aisteilla on ollut myös ratkaisu pahimpien morkkisten estoon. Kaunis kattaus, kaunis esille pano ja rauhallinen ruokailutahti. Tällöin keho ja mieli ehtivät nauttia ateriasta, ja ruokittua tulee myös ne muut aistitarpeet.

Mutta miltä näyttää sinun välipalahetkesi?
Osallistu Instagram-kilpailuun kuvaamalla oman välipalahetkesi ja jaa se Instagramissa #puhdasvälipala @provenaFI . voit voittaa palkinnoksi 30 €:n lahjakortti oatletstoreen, josta saa mm. Provenan gluteenittomia tuotteita. Kannattaa tutustua!

Kisan säännöt löydät täältä. 

Välipala on muutakin kuin energian tankkausta. Keskellä päivää on nimittäin hyvä hemmotella itseään hetkinen.

Herkullista torstaita kaikille!

Save

Save

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Hellohello ja keskiviikkoa! Hypätään taas hömpän puolelle, nimittäin meikkipussin sankareihin, eli luottotuotteisiini, mitä tulee kosmetiikkaan. Kauheasti tällä saralla ei enää nykyisin niitä muutoksia tule, sillä vuosien testailujen jälkeen pakkelointikalustoni alkaa vakiintua. Uusia löytöjä toki tulee, mutta tahti on melko hidas, eikä meikkipussin sisältö yhdessä vuodessa juuri paljoa muutu.

Mutta aloitetaan meikkipohjasta!

Vielä siinä vaiheessa, kun kärsin erittäin rasvaisesta ihosta, haalin markkinoilta lähes kaikki hyväksi kehutut primerit ja odotin aina ihmettä tapahtuvaksi, mutta eihän rasvaiseen ihoon pohjustustuotteella ihmeitä taiota. Jossain kohtaa luovuinkin leikistä, ja jätin primerit kaupan hyllyyn. Diorskin (forever & ever wear makeup primer) pohjustus löytyi vuosi sitten Sokoksen yhteistyön myötä, ja jäi niine hyvineen vakkarikäyttöön. Loistava apu iholleni, jonka ongelma ei enää ole niinkään rasvoittuminen vaan meikin kesto ylipäätään. Tässä iässä ongelmana on jo meikin karkaaminen juonteisiin, ja tämä tuote auttaa siinäkin ongelmassa. Juonteiden lisäksi ihossani on aknen jäljiltä kuoppia, ja primer tasoittaa kivasti ihon pintaa. Se soveltuu myös luomille, joten silmämeikkikään ei karkaa päivän mittaan. Nestemäinen pohjustustuote on riittoisa, itselläni on menossa vasta toinen pakkaus.

Reilu kolme vuotta sitten tein (niin ikään blogiyhteistyön myötä) elämäni meikkivoidelöydön, ja siitä asti Vichyn Dermablend meikkivoiteet ovat olleet käytössäni. Peittävä meikkipohja ongelmaiholle -postaus on edelleen yksi blogini luetuimpia, ja hehkutan itsekin näiden tuotteiden nimeen edelleen. Vaikka pakkaukset ovat muuttuneet valkoisesta mustaksi, purtilon sisältö on edelleen sama: Äärettömän peittävä meikkivoide, äärettömän nestemäisessä muodossa! Täyden kympin meikkivoide, kun haluat meikkipohjasta ohuen, mutta peittävän.
Nykyisin sekoitan ihooni sopivan sävyn kahdesta eri putkilosta ja lisään joukkoon puolet Lumenen Arctic Sun Ihon sävyn heleyttäjää. Tämä Lumenen ihana helmiäisvoide on ollut muutaman vuoden kesäkausituote, mutta pelkään pahoin, että Lumenen uudistusten myötä, sitä ei enää valmisteta. Lumenelle on toki tullut paljon uusia heleyttäviä tuotteita, mutta vielä en ole niihin sen paremmin tutustunut. Jos joku siis osaa sanoa, mikä uusista tuotteista korvaisi tämän, otan tiedon enemmän kuin mielelläni vastaan!

YSL:n valokynä nyt ei taida sen enempää esittelyjä ja perusteluja tarvitakaan. Taitaa olla lähemmäs kymmen vuotta siitä, kun tämä tuote tuli ensimmäisen kerran hankittua, eikä sitä ilman oikein osaa enää olla. 🙂

Klassikkojen klassikko on myöskin Chanelin irtopuuteri. Käytän puuteria todella kevyesti, ja siksi tuote onkin ihan älyttömän riittoisa. Ainoa miinus on suuri pakkauskoko, joka nappaa vähän turhan paljon tilaa meikkipussista. Niinpä käyttööni jäi primerlöydön yhteydessä myös Diorin irtopuuteri, joka nappaa pisteet pienemmällä pakkauksella ja siistimmällä käytöllä. Pieni puuterirasia mahtuu meikkipussiin paremmin, ja käy esimerkiksi meikin korjailuun. Uutta meikkipohjaa tehdessä tarraudun kuitenkin lähes poikkeuksetta vieläkin Chaneliin. Levitän puuteria aina siveltimellä, jotta jälki olisi mahdollisimman ohut.

Kestosuosikkien kestosuosikki on kuitenkin ripsiväri! Kanebo on vaihtunut Sensaiksi, ja perusmaskaran tilalle on tullut ripsiä pidentävä versio, mutta Sensain 38°C -ripsiväri on jotakin, mistä en osaa luopua. Reilusti yli kymmenen vuotta on menty yhdessä, eikä haastajaa ole vielä löytynyt. Kärsin helposti vuotavista silmistä, mutta vihaan vedenkestävän ripsarin poistamista, joten tämä tuote on täydellinen. Paljon on toki tullut ripsivärejäkin kokeiltua, mutta mitään niistä en ole jaksanut paria kertaa enempää käyttää. Itselläni on lisäksi kohtalaisen tuuheat ja pitkät ripset ihan luonnostaan, joten saan tämän avulla mielestäni ihan näyttävän mekin aikaiseksi.

Valot ja varjot, eli contouring on päivän juttu, ja toki sitä tulee harrastettua itsekin. Aikoinaan sain tähän hommaan paljon vinkkejä Karkkipäivän Sannilta. Sannin viisauksista ammentaneena opin myös, että silloin kun isommalle varjostukselle ei ole aikaa, suuri muutos tulee jo lämmittämällä kasvojen reunat. Tähän tarraankin nopeassa arkimeikissä aika usein. Itselläni on käytössä Smashbox Contour Kit, josta löytyy kaikki kolme tarvittavaa sävyä: Lämmin aurinkopuuteri, vaalea valoa heijastava väri korostuksiin, sekä tummempi täysmatta sävy varjoihin.
Käytössäni on myös kolmen eri tuotteen kopla, johon kuuluu: Bareminerals All over face colour sävyssä Warmth (lämmin aurinkopuuteri), Päästä varpaisiin -blogin Lilan ihana vinkki Rimmel Mono Eyeshadow -mattaluomiväri, sävyssä All about the base (hyvä väri varjostuksiin, mutta tämä käy myös kulmaväriksi bruneteille), sekä kukkaroystävällinen Essence strobing highlighter let it glow! -korostuspuuteri (korostukset).

Viimeisenä murheenkryyni, eli kulmakarvat, joilla minua ei valitettavasti synnynnäisesti siunattu. Kerään jatkuvasti rohkeutta kulmakarvojen pigmentointiin, ja etsin netistä kuvia luonnollisista 3D -kestopigmentoinneista. Tämä on kuitenkin itselleni varmaan yhtä suuri juttu, kuin kauneusleikkaukset jollekulle muulle, joten en halua edetä asiassa hätiköiden. Lähinnä pelkään, että jos näkemykseni tekijän kanssa ei kohtaakaan, kehtaako siinä vaiheessa vielä perua jne… No, joissakin asioissa olen älyttömän varauksellinen, ja tämä on yksi niistä. 😀 Hyviä vinkkejä taitavista tekijöistä otetaan siis ilolla vastaan!
Nyt mennään kuitenkin meikillä, ja tällä saralla olenkin tehnyt viimeisimmän löytöni. Mieheni oli tarkoitus tuoda työmatkaltaan minulle uusi Lumenen kulmakynä, mutta kosmetiikkamyyjän suosituksesta hän kiikuttikin kotiin Diorin vastaavan kapineen, ja tulos olikin täysi kymppi. Dior Sourcils Poudre Powder -kulmakynässä on pigmentti kohdillaan, ja kynästä tulee riittävästi väriä ihan hennolla otteella (minulla sävy 433, Ash Blonde). Siitäkin huolimatta, että ensimmäinen kynä kului melko nopeasti katkeilevan terän vuoksi, tästä en luovu varmastikaan ihan heti.
Koska pelkällä kynällä en saa aikaiseksi luonnollista jälkeä, käytän kulmiini myös puuterimaista kulmaväriä, ja tässä kohtaa Lumene Blueberry Puuterimainen kulmaväri (sävyn 1 vaaleampaa väriä käyttäen) on tuote johon luotan. Tämäkin on toki nyt uudistusten myötä muuttunut, mutta riittoisa tuote kestää käytössäni vielä pitkään.

Siinäpä ne sankarit. Paljon muuta meikkiä en sitten käytäkään, poikkeuksena ripsien tyveen tehty rajaus, johon käy eyeliner tai meikkikynä, kumpi nyt sattuu käteen osumaan. Tällä hetkellä kylppärin kaapista löytyy rajausta Lumenelta ja Essenceltä, joskin jälkimmäisen kynät eivät kädessäni taivu kovinkaan siistiin jälkeen. Uutena opetteluna on myös poskipunan käyttö, ja tähän löysinkin jonkin blogivinkkauksen avulla hauskan persikkaisen sävyn samaiselta Essence -halpamerkiltä. Luomivärejä tuleekin nykyisin käytettyä lähinnä vain juhlameikissä.

Siinäpä keskiviikon kosmeettiset. Aurinkoista päivää kaikille!

Jos vain uskaltaisin… Näin aloittaa moni aikuinen kertomaan unelmistaan. ”Hyppäisin pois tästä oravanpyörästä, vaihtaisin alaa, ryhtyisin yrittäjäksi, opiskelisin, jättäisin surkean parisuhteen, menisin uimahalliin tai rannalle…” Paljon pieniä ja suuria asioita, joita tekisimme – jos vain olisimme kyllin rohkeita.

Mitä enemmän asiaa on ajatellut, sitä herkemmin korva aistii rohkeudenpuutetta. Uskaltaminen on monille se suurin kynnys. Emmekö usko itseemme, vai pidätteleekö meitä sittenkin epäonnistumisen pelko?

Jos tarkkailee lapsiryhmää, joka kiipeilee ja kieppuu telineillä, joukosta on helppo huomata se yksi, joka seuraa touhua sivusta. Näemme heti, että rohkeus ei riitä, ja koska meistä tuntuu, että tämä yksi sivustaseuraaja jää kaikesta riemusta paitsi, tarjoamme apuamme. Ensin ihan vain rohkaisemalla, mutta voimme myös tarjota turvaa. ”Yritä vain, olen tässä ihan vieressä, ja otan sinusta tarvittaessa kiinni.” Tämä yleensä tepsii, ja jos ei ihan ensimmäisellä kerralla, niin ehkä seuraavalla. Hassua kuitenkin, että jossain kohtaa sokaistumme omalle rohkeudenpuutteellemme. Jossittelemme ja haaveilemme, mutta emme välttämättä huomaa, että jäämme samaan tapaan itsekin monesta riemusta paitsi. On niin helppo pysytellä turvallisella polulla, jossa epäonnistumisen riski on pieni, joskus jopa olematon.

Ihan kuten lapsi kiipeilytelineellä, aikuinenkin pelkää epäonnistuvansa. Että jos tämä ei menekään kuten piti, mitä muut ajattelevat? Entä jos teenkin virheen, tai entä jos en pärjääkään vaikkapa taloudellisesti? Kukaan ei ole välttämättä seisomassa vieressä, ottamassa tarpeen tullen kiinni, jos lähdemme putoamaan. On toki ystäviä ja puolisoita, mutta riittääkö se?

Olen viime päivinä pohtinut paljonkin rohkeutta. Tuntenut suunnatonta iloa, kun joku on kertonut hyppäävänsä uuteen ja tuntemattomaan. Halunnut nähdä sen, mistä voisi jäädä myös paitsi. Lopulta kun voimme kai vain epäonnistua, nousta ylös ja yrittää uudelleen. Ikinä ei kuitenkaan voi tietää, jos ei yritä ja katso. Rohkeus on kaunis piirre ihmisessä. Usko siihen, että elämä kantaa.

Vappu vietettiin täällä huilaillen ja leväten. Pitkiä yöunia ja rentoa kotoilua. Eilinen päivä kuitenkin huipensi pitkän viikonlopun. Kevät tuli yhdessä yössä, lumi sai taas kyytiä ja puutarhassa tapahtui yhden päivän aikana vaikka mitä! Illalla luomet lurpsahtivat jo kymmeneltä kiinni, ja uni tuli nopeasti.

Vappu ei tällaisessa pikkukunnassa juurikaan näy, eikä meillä ole vappua muutenkaan koskaan pahemmin juhlittu. Tuntui kuitenkin mukavalta nähdä yhden viikonlopun aikana sekä talvi, että kevät. Nukkua univelat pois ja herätä uuteen viikkoon akut ladattuina.

Rohkeutta ja aurinkoa uuteen viikkoon! ♡

Tallenna

Tallenna