Maanantaita muruset! Vaikka kevään lämpöaaltoa on jouduttukin odottelemaan, aurinko on sentään jaksanut ilahduttaa valollaan. Tänä keväänä näköasiani on laitettu kuntoon kaupallisessa yhteistyössä Specsaversin kanssa, ja olenkin saanut nauttia uusista aurinkolaseistani liki päivittäin. Kokonaisvaltaisen näöntutkimuksen myötä päädyin tilaamaan paisti uudet silmälasit, myös ihka ensimmäiset omilla vahvuuksilla varustetut aurinkolasit. Se on nimittäin niin, että sitä hyvää näköä tarvitsee vähintään ihan yhtä paljon ulkona liikkuessa ja autoillessa, kun sisällä tietokonetta tuijottaessakin. 🙂

Kokonaisvaltaisen näöntutkimuksen kävin teettämässä Porin Specsavers -liikkeessä. Optikon kanssa lähdimme liikkeelle perusjutuista: Koska näköni on tutkittu viimeksi, entä silmälasit uusittu? Kartoitimme henkilökohtaisen näkötilanteeni, ja kerroin silmien väsymisestä ja kirjan mössöksi muuttuvista riveistä. Asiakkaan oma kertomus näköongelmistaan onkin kuulemma yksi suuri osa näöntutkimusta. Koska edellinen silmälasireseptini oli vain tammikuulta, mitään suuria muutoksi ei optikko reseptiin tällä kertaa kirjannut. Taittovirheen korjausta lisättiin kuitenkin vielä pikkuisen. Tuo perinteinen osuus näöntutkimuksesta on kyllä jollakin tapaa silmille myös tosi raskas, ja tutkimuksen jälkeen, kun näköäni oli rasitettu oikein kunnolla, totesin taas etten näe juuri mitään ilman laseja. Optikko myönsikin, että tutkimuksen tarkoitus on myöskin väsyttää silmää. Näin saatiin esimerkiksi mitattua oma taittovirheeni, joka ilmenee itselleni perusarjessa juurikin sillä, että päivän ruutua tuijottaneet silmät eivät jaksa enää illalla pysyä kirjan riveillä.
Kokonaisvaltainen näöntutkimus sisältää myös silmänpaineen mittauksen, sekä digitaalisen silmänpohjankuvauksen. Molemmat ovat nopeita tehdä, eivätkä millään muotoa satu tai ylipäätään tunnu missään. Näissä kummassakaan ei omalla kohdallani näkynyt mitään poikkeavaa, mutta annoin toki luvan tallentaa tiedot mahdollista myöhempää tarkastelua tai vertailua ajatellen. Tutkimuksen päätteeksi optikko kirjoitti reseptin linsseille ja muistutti, että mikäli päänsärkyä esiintyy lasien käytöstä huolimatta, syytä kannattaa etsiä niskahartiaseudun jumeista, tai mahdollisesti käydä ihan lääkärillä.

Uusia laseja valitessa pitää toki myöskin huomioida optikon resepti. Mikäli näkö vaatii kaksi- tai moniteholinssejä, optikkoliikkeen henkilökunta auttaa valitsemaan kehyksen jossa tämä on mahdollista. Nyt tosin silmälasimuoti on onneksi suurta ja linssit tulevat reilusta poskille.
Mitä tulee muuten silmälasien tai aurinkolasien valintaan, luotan itse aina optikon tai optisen myyjän mielipiteeseen. Vaikka itse tiedätkin, mitä haluat, ammattilainen näkee kehykset päässäsi paremmin. Sopiva koko on tärkeä, eli saadaanko silmälaseista vain aisoja taivuttamalla myös istuvat, tai istuvatko aurinkolasit tukevasti päähäsi.

Äkkiseltään voisi luulla, että nenälläni on jotkin vanhoista aurinkolaseistani, niin kovin saman tyylisiä tunnun suosivan vuodesta toiseen. Mutta, jos nuorempana oli pakottava tarve kokeilla kaikkea uutta, ikä on onneksi tuonut myös jonkinlaista varmuutta omasta tyylistä. Kasvojeni pehmeisiin piirteisiin ja vaaleisiin sävyihin sopii mustaa paremmin ruskea. Neutraali kilpikonnakuosi on vuodesta toiseen suosikkini, ja sitä päädyin valitsemaan myös tällä kertaa – niin silmälaseihin, kuin näihin aurinkolaseihinkin. Lisäksi muovikehys ilman ylimääräisiä koristeita, suuret linssit ja pikkuisen kasvoja kohottava malli. Tiesin aika hyvin, mitä halusin, ja oikeat aurinkolasit löytyivätkin supernopeasti. 🙂

Katse skarppina kelpaa katsella kevään etenemistä! 🙂

Aurinkoa uuteen viikkoon!

Save

Save

Tallenna

Tallenna

Tänään sain herätä valmiiseen aamupalapöytään ja tunsin itseni äärettömän onnelliseksi ja etuoikeutetuksi. Mieli purjehti yhdeksän vuoden takaisiin, siihen äitienpäivään, jolloin odotimme esikoista. Tuolloin en voinut edes aavistaa, mitä kaikkea elämä eteen antaisi. Vain yhdeksän vuotta ja elämä on muuttunut niin monella tapaa. Silmät kosteina ihastelin pojan tekemää korttia ja kuopuksen taiteilemaa kangaskassia. Lahjoista kallisarvoisimmat syntyvät noiden kahden käsissä. ♡

En välitä mistään ihmeellisistä äitienpäivämenoista, mielestäni parasta on olla kotona ja tehdä jotakin mukavaa lasten kanssa. Tänä vuonna sairastelu ei oikeastaan muuta vaihtoehtoa suonutkaan, mutta olosuhteista huolimatta meillä on ollut kiva päivä. Koko perhe rennosti verkkareissa, ruokana ihan tavallista kotiruokaa ja pöydällä kimppu oman pihan valkovuokkoja. Teinpä pienen kävelylenkinkin, nimittäin kiertelin pihassa ja ihailin kevättä. Muistelin, kuinka vuosi sitten istutimme hedelmäpuita äitienpäivän kunniaksi, ja nyt noissa puissa on jo suuret pulleat silmut. Hedelmäpuut muistuttavat aina siitä aurinkoisen lämpimästä päivästä, ja lasten riemusta vesiletkulla leikkiessä.

Pihatöihin ei vielä ole asiaa, mutta sen verran laitoin tänään kevättä eteenpäin, että siivoilin kuistia ja siirsin sinne taimet karaistumaan. Lupaa jo ensi viikolle lämpimiä öitäkin, joten ehkä niitä tuosta kohta pääsee siirtämään jo uloskin.

Toivotan hyvää äitienpäivää kaikille äideille, ja äitiydestä haaveileville. Äitienpäivää toivotan myös kaikille oman äitinsä menettäneille. Äiti ja äitiys eivät ole itsestäänselvyyksiä. Arvostetaan ja kunnioitetaan elämän suurimpia lahjoja. ♡

Lauantaita muruset! Täällä on pyritty pitämään lippu korkealla ja mieli positiivisena taudista huolimatta. Tänään tosin kaatui petiin perheen viimeinenkin uhri, ja vetäähän tilanne pakostakin jo hiukan harmittamaan. Oli nimittäin odotettu lämpimämpää viikonloppua, puutarhatöiden jatkamista ja kesähuoneprojektin alkuun tönäisyä. Mutta nyt parannellaan kyllä tämä porukka ja huolella, jotta ollaan sitten parhaassa terässä kun se todellinen lämpöaalto jostain puskee! 🙂

Ajatukset ovat vahvasti puutarhassa flunssasta ja kylmästä keväästä huolimatta. Koska sen lämpenemisen, ja luonnon todellisen heräämisen suhteen alkaa usko välillä horjuakin, oli pakko selailla vähän vanhoja kesäkuvia ja muistella, että miltä meillä sitten kesällä oikein näyttää. Myönnän, että vaikka tässä kodissa asutaan jo viidettä kevättä, en vieläkään tahdo muistaa, mitä kaikkea mistäkin penkistä kesän aikana kurkistaa. Ja toki pakkaa sekoittaa sekin, että perennoja tulee jaettua joka vuosi, eikä järjestys ole missään kohtaa stabiili. Silti ehkä se suurin ilo näitä kuvia katsellessa on se vehreys ja täysinäisyys, jota ne lupaavat. Nyt nimittäin näyttää niin kovin paljaalta ja karulta, että oikein ahdistaa. Talvella pimeys (ja mahdollisesti lumi) tekevät omalle pihalle jonkinlaiset raamit ja seinät, mutta nyt keväällä piha tuntuu niin kovin alastomalta ja läpivalaistulta.

Keräsin tähän postaukseen joitakin pihakuvia menneiltä kesiltä. Enemmän puutarhajuttuja (kuvia, tarinoita ja pohjakuvaakin) löytyy puutarhassa tunnisteen alta.

Mitään varsinaisia suunnitelmia en puutarhan suhteen ole tänäkään vuonna tehnyt, vaan raivausta jatketaan koko ajan kohti tontin reunoja. Mitään golfkentän perustamista se ei kuitenkaan meidän tapauksessa tarkoita, vaan enemmänkin pelastustöitä, joilla koitetaan kaivaa se pahasti puskittumaan päässyt paratiisi esiin. 🙂 Tässä hommassa kuitenkin pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys ovat liki pakollisia, ja olenkin asennoitunut joka vuosi nauttimaan myös pienistä saavutuksista.

Odotan niin niitä raukeita kesäiltoja, kun saa saunapuhtaana kierrellä puutarhassa ja ihailla työnsä tulosta. Haahuilla ja haaveilla. Kuunnella linnunlaulua ja lehtien havinaa. Juuri nyt jokainen solu minussa kaipaa kesää! Ja kyllähän se sieltä tulee. Lämpö ja vehreys. Ennemmin tai myöhemmin, mutta tuleepa kuitenkin!

Nyt kuitenkin sohvannurkkaan lasten kanssa Viisikoita katselemaan. Ihanaa lauantai-iltaa!

Save