Vuoden viimeisiä viedään! Kuten varmasti monen muukin, niin myös minun päässäni pyörii tällä hetkellä ajatus paremmasta vuodesta. Ei sillä, että kulunutkaan vuosi nyt erityisen huono olisi ollut, mutta ehkä niitä hyviä asioita olisi voinut olla enemmän. Kuten aina. Mutta en enää jaksa luokitella koko vuosia hyviksi tai huonoiksi, sillä eihän se niin mene. On vain hyviä päiviä tai vähemmän hyviä päiviä. Huonoja päiviä ja aikoja, joina elämä on vähemmän miellyttävää. Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee, ja viivan alle jää yleensä kuitenkin paljon enemmän sitä hyvää.
Joulun aika on ollut meillä tänä vuonna raskasta, ja ilon päällä on myös ollut suurta surua ja ikävää. Eilen sydäntäni riipaisi katsoessani omaa pientä poikaani mustassa puvussaan, kyyneleet poskella vierien. Hetkiä, jolloin tuntee äitinä ehkä suurinta riittämättömyyttä. Tunne joka ajaa omankin surun yli. Ja vaikka sitä jollakin tavalla haluaisi omia lapsiaan kaikelta surulta elämässä varjella, sitä ymmärtää myös, että surua ei synny ilman rakkautta. Elämä on kahden kauppaa. Oli kyse sitten hyvistä tai pahoista päivistä, huonommista viikoista, rakkaudesta tai luopumisen tuskasta. Ne kaikki kuuluvat yhteen, ja pienistä yksittäisistä asioista kasvaa lopulta koko elämän helminauha.
Olen tässä kasannut teille jonkinlaista yhteenvetopostausta kuluneesta vuodesta, ja vaikka blogiin onkin päässyt lähinnä se pieni pintaraapaisu, vanhoja postauksia selatessa sitä muistaa kuitenkin itse paljon niitä kirjoittamattomia ajatuksia tekstien ja kuvien takaa. Ikään kuin lukisi itsekin päiväkirjaa elämästään.
Tämä viikonloppu menee varmasti niin vanhoja muistellessa, kuin uutta odottaessakin. Edellä mainittuun yhdistän kiitollisuutta ja jälkimmäiseen toivoa. Ehkäpä siinä on ihan hyvät eväät niin kuluneen vuoden päättämiseen kuin uuden aloittamiseenkin.
Alehaukka se täällä moi! Nämä välipäivät ovat minulle, ja kaikille lajitovereilleni, kulta-aikaa, tosin sillä erolla, että toiset nauttivat alennusmyynneillä kiertelystä, kun taas itse kuulun siihen heimoon, joka mieluiten jää kotiin. Ihan yhtä paljon kuin vieroksun jouluostoksilla käymistä joulukuussa, kaihdan kauppakeskusten alennusmyyntejä varsinkin heti joulun jälkeen. Koska kuitenkaan en kuulu siihen onnelliseen ihmisryhmään, jolla olisi varaa ostaa kaikki normaalihinnalla, kärkyn alennusmyyntejä, mutta rauhassa kotoa käsin. Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Ellos:n kanssa ja toimii esimerkkinä siitä, että hyviä löytöjä voi tehdä myös ihan kotisohvalta!
Kun olimme siskoni kanssa nuorempia (lapsia), meillä oli tapana saada joululahjaksi rahaa, joka tietenkin poltteli taskussa heti tapaninpäivän jälkeen ja sitä lähdettiinkin sitten tuhlaamaan ihan kaupunkiin asti. Meiltä käytiin Tampereella, ja se oli muuten iso juttu se. Vielä aikana ennen lapsia, silloin yli kymmenen vuotta sitten, kävimme miehenikin kanssa ihan vain alennusmyynneillä, mutta sittemmin olen muuttunut niin mukavuudenhaluiseksi, että ajatuskin ostostungoksesta nostaa karvat pystyyn. Kaupat on ahdettu täyteen edellisten sesonkien vaatteita, ja ne roikkuvat nippa nappa vaatepuissaan ihmisten parveillessa ympärillä. En ehkä muutenkaan osta vaatteita ihan hetken mielijohteesta, joten koen nykyisin nettishoppailun enemmän omakseni.
Naistenlehdissä ja blogeissa on paljon juttua siitä, mitä alennusmyynneistä pitäisi etsiä. Toiset kehottavat etsimään klassikkotuotteita, kun taas toisaalla päinvastoin torpataan koko ajatus klassikoiden tulemisesta alennusmyynteihin. Pitäisi etsiä kausijuttuja ja erikoiseriä, joilla on vielä joskus keräilyarvoa. No, oli miten oli, itse etsin alennusmyynneistä sitä, mitä en ole raaskinut muuten hankkia, ja tietenkin sitä, mitä tarvitaan. Tämä Odd Mollyn farkkutakki on hyvä esimerkki tuosta ensimmäisestä. Vaate, jota kovasti himoitsin viime kesänä, mutta en mitenkään ollut valmis maksamaan siitä normaalihintaa. Totaalisesti yli farkkutakkibudjetin! Mutta, jos samaa vaatetta haluaa vielä puolen vuoden kuluttua, voi kai väittää, että harinta-aikaa on otettu. Ja kun sitten onnistuu löytämään sen himotuksensa alennettuun hintaan, niin johan se on onnenhetki!
Pidempään olen myöskin etsinyt puseroa tai paitaa, joka olisi sopivan naisellinen ja omalla tavallaan rento esimerkiksi neuletakin seuraksi, mutta kuitenkin pehmeä myös nahkahameen pariksi. Elloksen Blenda-pitsipusero hurmasi puuterisen roosalla sävyllään ja sopii tarkoitukseensa paremmin kuin hyvin. Pitsi yhdistettynä antavaan kaula-aukkoon ei ehkä ole juttuni, mutta tässä paidassa palaset ovat mukavasti kohdallaan.
Farkkutyttönä luotan siniseen väriin, mutta monesti ihan perusfarkut ovat asuun liikaa. Esimerkiksi farkkutakin kanssa farkkujen sävyn suhteen joutuu miettimään, ja tästä syystä pidänkin vaatekaapin kulmakivenä farkkumallisia tummansinisiä housuja. Koska edelliset ovat ajalta ennen kuopuksen syntymää, eikä pieni rasvatahra tunnu enää irtovavan millään, tummansiniset housut ovat keikkuneet hankintalistallani jo pitkään. Sävyn pitää kuitenkin olla tarpeeksi harmahtava, eikä missään nimessä puhdas laivastonsininen. Odd Mollyn farkut löytyivät nekin Elloksen alennusmyynnistä ja täyttävät vaatekapistani sinisten housujen mentävän aukon.
Olen kovasti tyytyväinen omiin alennusmyyntilöytöihini, ja kokonaisena asunakin setti antaa kivasti toivoa keväästä. Ja tosiaankin parasta kaikessa se, että vältyin tungokselta ja ahdistukselta. 😀
Elloksen Winter Sale on kurkkaamisen arvoinen, sillä tuotteita löytyy jopa -70% alennuksella niin vaatetuksesta, kengistä, kuin kodintuotteistakin. Ja nopeasta toimituksesta tuttu Ellos sopii hyvin myös hätähousujen ostopaikaksi. Jos oikein on kiire, parin päivän pikatoimituksestakin maksaa muutaman euron, mikä tuskin kattaa shoppailureissun muita kuluja.
Tässä on nyt oltu muutama päivä kuin Ellun kanat, mutta tänään täytyy kyllä ryhdistäytyä, ja kaivaa pölynimuri piilostaan. Pyykkivuorikin pitäisi valloittaa, mutta sitten kun nuo velvollisuudet on hoidettu, painun kyllä päiväunille. Ihan vain koska se on mahdollista. 🙂
Tapaninpäivä alkaa vaihtua iltaan ja varsinaiset joulunpyhät on kohta paketissa. Kameraa on tullut kannateltua äärettömän laiskasti, vain aattopäivän puuronkeiton yhteydessä muistin räpsäistä muutaman kuvan. Mutta hei, puhelimen kameralla on sitten tallennettu niitä ihan aitoja ohikiitäviä hetkiä.
Tämän joulun ihan ykkösjuttu on ollut lepo. Olimme niin väsyneitä koko perhe, että aattoiltana sänkyyn kömmittiin jo heti iltayhdeksän jälkeen. Eikä lainkaan huono valinta, sillä univelkojen kuittaus antoi heti lisää virtaa ja pakkasaamuista on ollut ihana nauttia raikkaassa ulkoilmassa. Joulu on siis otettu ennen kaikkea lomailun kannalta ja akkuja on ladattu rennolla oleilulla. Ja vaikka joulupöytä kahtena päivänä meille katettiinkin, sain minäkin pisteet ennennäkemättömän rennosta otteestani. Tänään joulu huipentui vanhempieni luona, ja tapaninpäivää vietettiin yhdessä siskoni perheen kanssa. Toisen joulupäivän ilta olkoonkin sitten ihan vain totaalinollausta. Villasukat jalassa, hyvän kirjan parissa. Kynttilöitä siellä täällä, ja se ihana tunne, ettei edelleenkään ole kiire minnekään!
Tuolla tienpäällä oli jo selvästi havaittavissa paluuliikennettä joulunvietosta, ja huomenna arki kolkutteleekin jo ovelle. Me kuitenkin lomailemme lasten kanssa loppiaisen yli, mikä tarkoittaa sitä, että levolle jää yhä enemmän aikaa. Sukulointia on ainakin tiedossa, ulkoilua ja rentoa kotoilua lukuun ottamatta. Yhä enemmän olen sitä mieltä, että joulussa parasta on joulun odotus ja joulun jälkeiset päivät. Kenties vuosi vuodelta joulu muokkaantuu rennommaksi ja joulunpyhätkin palvelevat enemmän tarkoitustaan.
Lapset jaksavat yhä viihtyä lahjojensa seurassa ja talossa vallitsee niin kutsuva rauha, että taidan itsekin sukeltaa peiton alle. Toivottelen teille kuitenkin suloista tapaninpäivän iltaa ja turvallista matkaa kaikille liikenteessä oleville. ♡
