Kaupallinen yhteistyö / Kauniisti kotimainen

---

Käsi ylös, kuka hankki taas viikonlopuksi uuden tulppaanikimpun olohuoneen tai keittiön pöydälle? Niinpä, miten ihanaa aikaa tämä onkaan. Valo lisääntyy, päivät pitenevät ja tuoreet kukat muuttavat uinuvan kodin taas iloiseksi. Elämä on täynnä pieniä iloja, ja itselleni yksi niistä on ehdottomasti tuoreet kukat. Tulppaaneja pitää olla viimeistään heti joulun jälkeen jatkuvasti maljakossa. Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Kauniisti Kotimaisen kanssa.

Olen melko varma, että blogini lukijakunta nauttii ahkerasti tulppaanien tuomasta ilosta, sillä onhan kyseessä suomalaisten suosikkikukka. Tiesittekö, että sesongin aikana Suomessa myydään noin 70 miljoona tulppaania! Ajatella mikä määrä. Ja lajikkeitakin meillä viljellään jokaiseen makuun, noin 500 erilaista! Eri lajikkeiden saanti vaihtelee sesongin etenemisen mukaan. Ihan kaikkia lajikkeita ei ole siis saatavilla koko sesonkia. Saman olette varmasti huomanneet väreistä. Joulun aikaan sesonki alkaa valkoisella ja punaisella. Tammikuussa mukaan tulevat värit ja pääsiäisen aikaan erilaiset keltaisen sävyt ovat parhaiten saatavilla.

Tiedän vallan hyvin, että kukkakaupoilla sitä joskus sokaistuu, ja siksi muistutankin yhdestä hyvin tärkeästä seikasta, joka kannattaa tulppaanipaljouden keskellä muistaa. Nimittäin etsithän aina pakkauksesta Sirkkalehtimerkin! Sirkkalehti on ainoa merkki joka takaa tulppaanien olevan varmasti kotimaisia, Suomessa ja suomalaisella työllä tuotettuja. Se on myös merkki laadusta, sillä Sirkkalehtimerkki löytyy ainoastaan ekstra- ja ykkösluokan tuotteista. Voit kuitenkin bongata merkin useimpien ruokakauppojen omien ketjutunnusten vierestä, sillä kotimainen Sirkkalehtimerkillä myytävä tulppaani löytyy miltei meidän jokaisen lähikaupasta.

Mulle itselleni viikonlopuksi siivottu koti ja tuore kukkakimppu pöydällä jos toisellakin on niitä suurimpia arkisia iloja. Tällä viikolla halusin levittää hieman iloa ympärillenikin ja sidoin tulppaanit kimpuiksi ja tervehdyksiksi. Uskon nimittäin, että pienet eleet ja teot ovat se, mitä me suomalaisetkin nyt juuri kaiken tämän poikkeuksellisen ajan keskellä tarvitsemme.

Tulppaanikimppu säilyy pienellä vaivalla koko viikon ja tuottaa monesti iloa, vielä seuraavanakin viikonloppuna. Koska tulppaanit sietävät vähän viileämpiä olosuhteita, maljakon voi hyvin siirtää vaikka työpäivän tai yön ajaksi viileään. Joskus jos jääkaapissa on tilaa, saatan sujauttaa maljakon jääkaappiin pariksi päiväksi tai nostaa kuistille. Näin saan heti pidennettyä kukkien elinikää.

Tulppaanit viihtyvät myös viileässä vedessä, joten muistathan valuttaa maljakkoon kylmää vettä. Näin talvella voi jopa laittaa veden joukkoon hieman lunta, ja maljakko pysyy viileänä pidempään. Vettä maljakkoon kannattaa laittaa vain vähän, mutta muista toki lisätä sitä päivittäin! Juuri viime viikolla jouduin yhtenä aamuna viestittämään miehelleni, että lisääthän tulppaaneille vettä. Olin itse aamun kiireessä unohtanut.

Tulppaanikimpun asettaminen maljakkoon kannattaa kuitenkin aloittaa ihan ensimmäisenä uuden imupinnan leikkaamisella. Tuore, suoraan leikattu pinta on tarpeen, ostit sitten vedessä tai kuivassa säilytettyjä kukkia. Kuivasäilytettyjen kukkien nestejännitys palautuu nopeasti, kun laitat kukat kääreineen maljakkoon. Välillä onnistun katkaisemaan jokusen hyvin jännittyneen kukkavarren, mutta sekään ei ole ongelma, sillä laitan yksittäiset kukat pienempiin maljakoihin ja ilo oikeastaan moninkertaistuu.

Mikäli sidot kimppuihin vihreää, oksia tai vaikkapa varpuja, tulpaanit kannattaa sitoa hieman alemmaksi. Näin kukkavarsien kasvaessa se kaikki muu ei jää heti kukkien alle.

Muistathan, että hieman ylikukkineet tulppaanit kaunistavat vielä ihanasti vaikkapa jäälyhtyjä!

Iloa päivääsi ja uuteen viikkoon!

Voi että, miten paljon meillä olikin suunnitelmia viikonlopuksi. Koska viime viikonloppu meni Klaaran synttäreitä juhliessa, näille parille päivälle oli ladattu valtavasti kaikkea sitä, mitä arjessa ei olla ehditty. Hiihtoa, luistelua, retkiluistelua ja retkeilyä. Mutta elämä oli toista mieltä ja viikonloppu vaihtui sisällä kyhjöttämiseen. Pienin on nimittäin kuumeessa. Koko syksy ja talvi tätä on tietenkin pelätty, mutta minkäs teet. Vaikka viimeinen vuosi on ollut sairastamisten osalta miltei puhdasta nollaa, joskus sen on kai osuttava kohdalle ja meille se osui tänään.

Alun harmituksen jälkeen päätin etsiä tilanteesta positiiviset kulmat ja ehkä kotona levätty viikonloppu tulee itse kullekin tarpeeseen. Vaikka hartiat olisivat kyllä tykänneet kunnon sivakoinnista, lepo ja univelkojen kuittailu ei sekään ole paha vaihtoehto. Raskaan viikon, lyhyiden yöunien ja hormonaalisen migreeniviikon jälkeen kotona on oikeastaan ihan kiva. Josko huomenna saisi jo herätä ilman sitä tunnetta, että joku kääntää veistä päässäni. Myös pyykkivuoren selätys onnistuu parhaiten kotoa käsin ja Ivalo-sarjaakin olisi kiva päästä jatkamaan.

Viikonlopun kunniaksi ajattelin myös edistää hieman kesäneuleprojektiani, jonka laitoin viikko sitten aluille. Väriterapiaa, jota alkaa tässä kohtaa talven selkää jo väkisinkin kaipaamaan.

Eilen ehdittiin vielä juhlia toinen kierros synttäreitä ja pavlovaleivoksia jäi vielä lauantain jälkkäriksi. Uuniin sujautin maailman helpoimman arkiruoan, eli pari pussia Lidlin tortellineja, pari purkkia tomaattimurskaa, pippuria, suolaa, tuorepakastettuja yrttejä ja päälle pari revittyä mozzarellapalloa. Ei voi juuri helpompaa ruokalajia keksiä.

Meillä on tänään muuten kihlajaispäivä. Kolmastoista, jos laskin oikein. Sen kunniaksi ajattelin mennä päiväunille – kun se kerrankin on mahdollista.

 

Ihanaa viikonloppua!

Ps. Päällä maailman ihanin mekko! Tämä Niinmun designin neulemekko on just ihana ja rento vaate. Joihinkin paikkoihin ehkä turhankin lämmin, mutta kotona kuin pehmoinen syli.

Blogin päivittäminen takkuaa edelleen, mutta eiköhän sekin tästä, kun tuo ihana valo jaksaa koko ajan lisääntyä. Ja jos nyt ihan suoraan sanotaan, niin kyllä mä olen viikonloppuisin paljon mieluummin vapaalla ja ulkoilemassa kuin koneen vieressä istumassa. Eilenkin vietettiin supermukava päivä ja ehdittiin hiihtämään, laittamaan hyvää ruokaa ja löhöämään koko perhe sohvalla pitkän kaavan mukaan. Lapset leipoivat iltapalan ja me aikuiset saatiin vain olla. Pakko myöntää, että olen oppinut suuresti nauttimaan siitä, että lapset ovat jo isompia ja se pikkulapsiarki on muuttunut ihan toisenlaiseksi. Rennommaksi ja joustavammaksi. Helpommaksi ehkä eniten. Joskin kyllähän edelleen koen stressiä siitä, miten arkena ehditään joka paikkaan ja kuinka välillä pitäisi olla parissakin paikassa yhtä aikaa. Onni on ihanat isovanhemmat ja toisaalta tiedän, että tämäkin on vain vaihe. Vuodet lipuvat ja jossain kohtaa kiireiset illat vaihtuvat taas johonkin ihan muuhun. Nyt pitää siis vain keskittyä löytämään se iloa rjesta ja siitä, että lapset haluavat harrastaa.

Nostelin sunnuntaiaamun kunniaksi tuolit ja korit pöydälle ja pidin oikein tehokkaan parituntisen siivoten. Muut lähtivät luistelemaan, joten nappasin pienen palan päivästä myös blogille. Seuraavaksi suuri carbonara-vuoka uuniin, jotta ensi viikon ruokahuolto on ainakin alkuviikon osalta taputeltu. Sitten koko perheen voimin hiihtämään. Viime talvi kun jäi tulematta, yritämme nyt nauttia sitten senkin edestä kaikista talvilajeista ja lumesta. Hommattiin jopa retkiluistimet, jotta voidaan lisätä lajien kirjoa. 😀

Asu ei siis oikeasti ole tältä päivältä – tai edes eiliseltä. Viikonloppuna mun pukeutuminen on lähinnä pyjama-tekninen kerrasto -akselia. Mutta tämä on yksi arjen lemppareistani, sillä nuo Weekday farkut ovat ihana täyspitkä lisä mustien arkihousujen joukossa. Yleensä joudun hankkimaan housuni pitkien ihmisten mallistoista, mutta nämä (ehkä jo kolme vuotta vanhat) housut ovat niitä harvoja, jotka tuovat vähän vaihtelua tylsään mustaan. Punaiset unikot taasen tuovat sopivasti pirteyttä vaikka vähän harmaanpaankin päivään.

Mutta ei mulla taaskaan mitään ihmeellistä asiaa ollut. Nautitaan nyt siitä talvesta, joka vihdoin tänne lounaaseenkin saatiin. Tänään kun haukkaa kunnon annoksen happea, jaksaa taas huomenna ihanasti arkea. ❤️