Ihan alkuun suuri kiitos teille kaikille myötäelämisestä. Tuntuu melko helpottavalta, että omaa suruaan ei tarvitse piilottaa tai feikata pois. Elämä on monia juttuja ja vaikka vain tosi tosi harvoin tuon täällä esiin ne negatiiviset jutut, kaikki me ollaan ihan vain ihmisiä ja kenenkään elämä ei ole helppoa ja alati vain ihanaa. Viimeisen viikon aikana arki on palannut suurilta osin elämään ja vaikka päivät pitävätkin sisällään lukuisia surullisia hetkiä, mukaan mahtuu onneksi myös niitä tavallisia juttuja. Ja niin kai sen hyväksyttävä jatkuvankin. Valon ja varjon inhimillistä tanssia. Välillä itkettää ihan hirveästi, mutta kyllä mä olen saanut myös nauraa. Kiitos jälkimmäisestä ystäville ja perheelle.
Viikonlopun aluksi annoin surukukkien vaihtua herkän hempeisiin pioneihin ja vapun kunniaksi puin ylleni mahdollisimman iloista ja värikästä. Niin hassua kuin se onkin, tämä surupuseroni on kaikesta huolimatta vaatekaappini iloisin väri – ja ehkä niin on just hyvä. Esimerkki elämän tasapainosta.
Viikonloppuun on täällä mahtunut ihan tavallisia kotitöitä, joiden tekeminen on oikeastaan mukavaakin noiden viikkojen jälkeen, kun koti oli vain kääntymispaikka. Pari päivää on pitänyt sisällään myös yhdessä herkuttelua ja ah, niin ihanan pyörälenkin hyvässä seurassa. Ehkä se elämä tästä. Palaa arkiselle uomalleen ja tasoittuu ajan myötä.
Kaunista iltaa myös sinulle ja iloa uuteen viikkoon.
Viikko sitten perjantaiaamu valkeni kauniin kirkkaana, mutta kylmänä. Ajoin aamulla kotiin ja tyhjensin autosta kamerarepun ja muut työvälineet ja olin varma, etten enää koskaan voisi tarttua kameraani, nauttia kevätauringosta tai perjantaiaamuista. Olin viettänyt viimeisen päivän ja yön isän vierellä. Ja vaikka kuolema ehkä isän kohdalla olikin armollinen, sen lopullisuus tuntui silti ylitsepääsemättömältä. Ajasta ikuisuuteen, mutta ei koskaan takaisin.
Viimeiset kolme viikkoa olivat ehkä elämäni raskaimmat. Ensin puhuttiin kuukausista, lopulta viikoista. Aika kului kuitenkin nopeammin kuin kukaan olisi vielä kuukausi sitten osannut kuvitella. Ja samalla ne viikot olivat myös äärimmäisen tärkeitä. Läsnäoloa ja välittämistä. Hiljaisuutta ja tärkeitä sanoja.
Nousin vielä torstaina aamukahdelta. Tein viimeisiä Instagram-kampanjoita valmiiksi ja lähdin ajamaan töihin. Automatkalla kuitenkin tajusin etten enää jaksaisi. Väsymys ja tieto siitä, että minun pitäisi olla jossakin ihan muualla kävivät turhan raskaiksi. Niinpä ajoin aamupäivällä sairaalaan ja istuin isän vierellä koko päivän ja seuraavan yön. Perjantaiaamuna ehdimme vielä istua yhdessä kokonaisen tunnin – kokonaisena perheenä. Se että olimme siinä vierellä on jotenkin lohdullista.
Viikon aikana tunteet ovat kulkeneet lähes kaikkia ratoja. On surua, kiukkua, väsymystä ja iloakin. Loppuviikosta päätin, että elämän on jatkuttava. Halusin kuitenkin lukea loppuun kirjan, jonka ehdin isän vieressä aloittaa ja neuloa valmiiksi paidan, jonka helman resorista pari kerrosta syntyi isän vierellä. Päätin, että ne on mun surutyötä. Ellen tarttuisi niihin nyt, ne muistuttaisivat aina siitä kaikesta, mikä jäi kesken. Eilen päättelin neuleen ja suljin kirjan. Totesin, että on aika jatkaa elämää. Nyt maanantai ja arki tuntuvat ajatuksena raskailta, mutta samalla lohduttavilta. Elämän on jatkuttava, eikä asia muutu, vaikka kuinka rypisin surussani. Toki surutyö ottaa aikaa villapaitaa ja kirjaa kauemmin, mutta se on kai vain hyväksyttävä osaksi elämää. Mulla on kuitenkin ihana perhe, työ jota rakastan ja elämä joka kannattaa elää.
Kolmen viikon aikana ehti saapua myös kevät. Ja vaikka voisi kuvitella toisin, meillä on puutarhajutut aika hyvällä mallilla. Tästä kiitos meidän miesväelle, joka otti tänä vuonna hoitaakseen kruopsutukset ja haravoinnit, kasvihuoneen lasit ja monet muut työt, joiden luulin jäävän tekemättä. Ehkä näiden räntäsateiden jälkeen puutarhajutuista on kiva ammentaa iloa arkeen. Nauttia keväästä, alati lämpenevistä perjantaiaamuista ja valokuvaamisestakin.
Viimeisen viikon aikana olen myös yrittänyt korvata lapsille ne viikot, jotka olin poissa. Kiitollisena siitä, että poissaoloni oli kuitenkin mahdollista. Olen onnistunut pyrkimyksessäni vaihtelevasti, mutta tänään leivottiin Klaaran kanssa suklaakeksejä. Niiden ohjeen löydät täältä, jos vaikka haluat kokeilla. Sopivat hyvin myös vapun herkkupöytään, joskin katoavat kovin nopeasti. Siksi tehtiinkin kolminkertainen määrä.
Maailmassa on harvoja asioita, jotka tuottavat minulle niin paljon puhdasta iloa kuin puutarha. Kyse ei ole päämäärästä, sadosta tai kukkien määrästä, vaan enemmänkin matkasta. Sellainen tietynlainen yhteys luonnon kanssa (vaikka jotenkin höperöltä kuulostaakin) pitää myös omat jalat maassa ja ajatukset kasvussa ja jatkuvuudessa. Mutta väitän myös, että puhdasta onnea on katkoa kokatessa yrtit omasta sadosta ja sujauttaa suuhun kasvihuoneessa punastunut tomaatti. Mikään tomaatti ei nimittäin maistu yhtä hyvältä kuin se itse kasvatettu. Eikä kyse ole vain mausta, vaan myös tuoksusta. Siitä, että saa jotakin ihan kaikilla aisteilla. Einstein ei sentään tarvitse olla päästäkseen osaksi tästä ilosta. Itse asiassa syötävien kasvien kasvattaminen on helpompaa kuin ehkä osasit edes ajatella. Tänään kasvattamisen iloa kaupallisessa yhteistyössä Plantagenin kanssa.
Tahdon sanoa heti tässä alussa, että valittavana on ainakin kaksi erilaista linjaa. Omasta innostasi riippuen voit kasvattaa taimet itse, tai hankkia valmiita taimia. Vaikka paprikat ja chilit on pitänyt kylvää jo alkuvuodesta, ei edelleenkään ole liian myöhäistä ryhtyä chilitarhuriksi, sillä voit ostaa myös valmiin taimen ja kasvattaa sitä. Samoin on yrttien ja tomaattien kanssa. Jos siemenestä saakka eteneminen ahdistaa jo ajatuksenakin, kokeile valmiita taimia ja ehkä ensi keväänä tai seuraavana uskallat jo kokeilla taimikasvatusta. Plantagenin valikoimista löydät välineet ja tarpeet molempiin tapoihin ja tässä postauksessa esittelen joitakin omia suosikkejani ja hyväksi havaittuja tapoja.
Turvebriketit, taimiruukut ja etiketit:
Olen kokeillut monenlaista kylvämistä ja koulimista, mutta ehdottomasti parhaaksi (ja varmaankin myös helpoimmaksi) tavaksi olen todennut turvebriketit. Tiukkaan puristetut napit turpoavat vedessä ja siemenellekin on ikään kuin valmis kolo paakun keskellä. Turvepaakku on helppo kastella (ja vaikea ylikastella, koska voit aina valuttaa alustalta ylimääräisen veden) ja siisti istuttaa isompaan astiaan kun se aika koittaa.
Se isompi ruukku on minulla yleensä muoviruukku, sillä olen todennut ne turveruukkuja paremmiksi. Turveruukku haihduttaa, joten sen lämpimänä ja kosteana pitäminen on vaivalloisempaa kuin muoviruukussa olevan mullan. Tämä on tietenkin ihan makuasia, mutta kannattaa muistaa myös, että muoviruukku ei ole kertakäyttöinen, vaan sen voi harjata kesällä puhtaaksi ja pinota taas odottamaan seuraava kesää.
Suosin myös Plantagenin valkoisia muovisia taimimerkkejä. Ne eivät ala maatumaan samoin kuin vaikka puiset jäätelötikut, ja tämä vähentää aina erilaisten vaivojenkin määrää pienillä taimilla. Valkoiset tikut ovat myös hurjan kestäviä, ja ne ovat edelleen kiinni myös daalioitteni juurakoissa. Käytä merkitsemiseen esimerkiksi samaa vedenpitävää tussia, jolla merkkaat lasten vaatteet. Mikäli haluat ensi keväänä tikkuun uuden nimen, poista vanha kynsilakanpoistoaineella.
Plantagenista löydät valtavan valikoiman erilaisia siemeniä oman brändin pusseissa, sekä
Weibulls ja Nelson Garden -merkiltä. Tutki siis rauhassa lajikkeiden eroja ja päätä itse, mikä sopii parhaiten omaan makuusi. Aina voit toki kysyä vinkkejä myös henkilökunnalta.
Kun innostut kasvattamaan syötäviä kasveja, nappaa mukaan myös ainakin yhtä lajia syötäviä kukkia! Kun kasvatat kukat itse, tiedät varmasti, että niiden lannoitukseen tai torjuntaan ei ole käytetty terveydelle haitallisia kemikaaleja! Itse tykkään krasseista ja orvokeista, joilla kesäiset salaatit ja kakut saa kaunistettua!
Oletko hieronut käsiisi tomaatinlehtien tuoksua? Entä tuoreiden yrttien? Vaikka siemenestä kasvattaminen ei innostakaan, kokeile parvekkeella tai terassilla omaa yrttiviljelmää ja omaa kirsikkatomaattia ja samalla teet palveluksen luonnolle! Tiesithän nimittäin, että yrteistäkin esimerkiksi timjami, rosmariini ja salvia ovat myös mehiläisten mieleen. Samoin moni yrtti toimii luontaisena hyttyskarkotteena. Plantagenista löytyy myös erilaisia pieniä kasvihuoneita, jotka sopivat vaikka parvekkeelle. Yhtälailla yrttejä voi kasvattaa myös kasvimaalla salaatin ja ruohosipulin kaverina.
Kevään tuleminen on tuntunut tänä vuonna kovin kankealta, mutta eipä siihen enää kauaa mene, kun ulos pääsee kuokkimaan ja lapioimaan ihan kunnolla. Olemme pitkään suunnitelleet hyötypuutarhan perustamista tuonne meidän piharakennuksen taakse, alueelle joka tällä hetkellä on pelkkää joutomaata. Nyt tuon pihan osan raivaus on tehty ja vaikka mitään kummoistakaan hyötypuutarhaa sinne ei tähän hätään pystytäkään perustamaan, on tiedossa ainakin uudet kasvimaat kesäkurpitsoille ja sipulille. Kenties sitten tulevina vuosina vielä jollekin muullekin. Sitä odotellessa aion kokeilla pienimuotoista perunoiden kasvatusta kasvihuoneessa. Tuo Plantagenin perunaruukku on mielestäni myös loistava lahjaidea. Laita siemenperunat valmiiksi multaan ja ilahduta vaikka äitiä toukokuussa. Parhaassa tapauksessa saat kutsun uusille perunoille!
Ennen kaikkea muista, että puutarhanhoito ja kasvien kasvatus on hauskaa! Kukaan ei kuole nälkään, vaikka hyvästä yrityksestä huolimatta jokin menisikin vikaan. Itselläni on tapana ajatella niin, että näistä ympärilläni olevista ihmisistä ja eläimistä mun täytyy pitää huolta. Kasveista huolehtiminen on sitten sitä ylimääräisä extraa, ja ehkä juuri siitä syystä se onkin niin hauskaa ja rentouttavaa. 😀
