Kaupallinen yhteistyö⎮Estée Lauder

---

Heippa kaunokaiset!

Pari viikkoa sitten ystäväni läpsytteli kaulaansa ja totesi, että tähän se keski-ikä nyt sitten ensimmäisenä iski. Myös oma käteni hapuili kaulaani. Vaikka periaatteessa matkaa keski-ikään on vielä jokunen vuosi, koen jossain määrin eläväni sitä jo nyt. Paitsi henkinen keski-ikäisyyteni, minut on valitettavasti siunattu myös geeneillä, joista syytän ohutta ja herkkää ihoani, jossa omasta mielestäni ikääntymisen merkit näkyvät kohtuuttoman aikaisin.

Ihoasiat ovat aina olleet itselleni kipeä kohta. Vuosi kausia jatkunut akne söi itsetuntoa ja elämässäni on ollut aikoja, kun olisin voinut antaa lähes mitä vain saadakseni paremman ihon. Klaaraa odottaessani kasvoni tulehtuivat aluksi niin pahasti, että väänsin itkua ihotautilääkärin vastaanotolla. Itkin paitsi kipeää tekeviä paiseita, myös sitä, miten jokainen paise jätti jälkensä ihooni. Tuolloin ihotautilääkärin vakuuttelut siitä, että tilanne tasoittuu ajanmyötä ja arvetkin haalistuvat, tuntui äärimmäisen kaukaiselta. Siitä huolimatta, että sileäihoinen naislääkäri vakuutti käyneensä läpi saman kohtalon. Sain neuvon satsata hyvään seerumiin ja valoa heijastavaan meikkiin.

Nohin aikoihin jatkoin taas Estée Lauderin Advanced Night Repair Seerumin (Sokos ja Stockmann) käyttöä parin vuoden tauon jälkeen, ja tänään kaupallisessa yhteistyössä Estée Lauderin kanssa vähän enemmän tästä kulttiseerumista, jonka monet tunnustavat luottotuotteekseen.

Yli 30 vuotta markkinoilla ollut seerumi on toki päivittynyt vuosien saatossa, mutta sen perusta on kuitenkin edelleen sama. Yli 25 patenttia kertoo siitä, että vastaava tuotetta on mahdotonta löytää. Nyt kun akne on rauhoittunut huomioni on kiinnittynyt erityisesti ihon epätasaisuuteen ja värivirheisiin, ja niihin molempiin ihmeseerumi lupaakin apua. Niin ja tietenkin niihin ikääntymisen merkkeihin korjaamalla ihon ikääntymiseen  johtavia DNA-vaurioita. Silti Advanced Night Repair Seerumi on kaikkien ikäryhmien ja ihotyyppien tuote, sillä se sitoo itseensä valtavan määrän kosteutta ja hoitamisen lisäksi ennaltaehkäisee monia iho-ongelmia. Kosteuden sitomista voi esimerkiksi havainnollistaa pirskottamalla vettä seruumilla voideltuun iholle. Valumisen sijaan, vesi nimittäin kiinnittyy ja imeytyy ihon pinnalle. Varsinkin suomalaiselle iholla tuo kosteutta sitova koostumus on erityisen tärkeä.

Kerroinkin teille jo, kuinka joulun välipäivinä kävin Estée Lauderin Stockmannin myyntipisteellä ja sain ihokonsultaation lisäksi meikin oopperailtaan. Tuolla käynnillä Estée Lauderin työntekijän kanssa käsittelimme paitsi ihoni kuntoa, myös sen erityistarpeita. Tavalliseen tapaani istuin alas, ja aloitin pahoittelevat rimpsut siitä, miten huono ihoni on. Tuntui hyvältä, kun asiantuntija totesi, että ihoni on oikeasti hyvässä kunnossa, mutta huono itsetunto on jäänyt vahvasti korvien väliin. Silti niitä erityistarpeitakin löytyy. Kuiva ja herkkä iho vaatii hellävaraisen puhdistuksen ja ihoa rauhoittavat tuotteet. Samalla värivirheitä ja ikääntymisen merkkejä pitää korjata, eikä kuulemma ole mahdotonta tai liian myöhäistä vaalentaa myös maksaläiskää, joka esikoista odottaessani syntyi kasvojeni ulkosyrjään.
Vaikka Advanced Night Repair viittaakin nimeltään yöhön, tuotetta suositellaan käytettäväksi aamuin illoin. Ihon uusiutuminen on toki yöaikaan ja nukkuessa voimakkaampaa, mutta kosteutta iho tarvitsee kuitenkin ympäri vuorokauden. Samaisen seerumin tehoon perustuu myös Estée Lauder Advanced Night Repair Eye Synchronized Complex II silmänympärysvoide. Itse levitän seerumin kauttaaltaan kasvojen ja kaulan iholle, ja lisään vielä silmänympärysvoiteen. Hiukan geelimäinen voide sopii niin ylä- kuin alaluomellekin ja sitoo herkälle iholle kosteutta kuitenkin siten, että myös silmämeikki pysyy kauniisti paikallaan. Päivävoiteeksi valitsimme Estée Lauderin Revitalizing Supreme+ Global Anti-Aging Cell Power Creme -voiteen, joka on erityisesti ikääntyvälle iholle suunniteltu ja kaikille ihotyypeille sopiva.

Parin kuukauden tehohoidon jälkeen tykkään ihostani enemmän. Tehohoidon aikana olen toki yrittänyt hoitaa ihoani yhä myös sisäisesti. Valkoisen sokerin kohtuukäyttö, riittävä ihoa uudistava yöuni ja säännöllinen veden juonti. Niitä ei kannatta unohtaa! Mutta voiko koskaan olla täysin tyytyväinen, sitäkin olen joutunut pohtimaan. Nimittäin ihon paranemisen myötä huomaan murehtivani enemmän olemattomia kulmakarvojani ja kasvojeni epäsymmetriaa korostavia eriparisilmiä. Ja toki on sitten ne tilanteet kun oman ihon kohtaaminen tuottaa miltei tuskaa. Pahin paikka on kampaajan tuoli, ja suoraan yläpuolelta lankeava suora valo.

Olen aina ajatellut, että sen minkä panostan hoitotuotteisiin, pihistän värikosmettiikassa. Ongelmani on kuitenkin aina ollut se, että pitkien matkojen jälkeen ja iltapäivästä tunnen olemukseni nuhruiseksi ja hompsuiseksi, vaikka meikki vielä aamulla vaikuttikin onnistuneelta. Laadukkaita tuotteita testattuani olen kuitenkin joutunut illalla harmittelemaan, kun hieno meikki pitää puhdistaa pois iholta. Sain myös hyvät neuvot siihen, miten kulmakarvojeni aukkokohdat meikataan peittoon luonnollista karvoitusta mukaillen ja opin kädestä pitäen levittämään poskipunan, joka ei todellakaan ole kuulunut perusmeikkiini. Mutta tästä luonnollisesta meikistä (johon kuuluu muuten nykyisin myös luomiväri!) ja Double wear stay-in-place -meikkivoiteesta voisin kirjoittaa teille enemmän joku toinen kerta.

En haaveile ikuisesta nuoruudesta tai täydellisestä ihosta, jota ei ole olemassakaan. Rehellisesti sanottuna en missään nimessä vaihtaisi nykyistä ihoani 16-vuotiaan Emilian ihoon. Mutta kuten varmasti kuka tahansa nainen, haaveilen kauniisti ikääntyvästä ja tasaisen värisestä ihosta, joka ei vaadi paksuja meikkikerroksia ollakseen kaunis.

Estée Lauderin Advanced Night Repair Seerumi on saatavilla Sokoksella, Stockmannilla ja Kicksissä.

No pöh! Odottelin niin kovasti aurinkoisen kaunista päivää, mutta ei se sitten oikein jaksanutkaan paistaa. Ja minulla on edelleen kahvihuonekaffeet juomatta. Jos vaikka huomenna! Mutta jos eilen oltiin vahvasti kiinni menneessä, niin otetaan tänään vastavuoroisesti tulevaisuus käsittelyyn. Mun sormet nimittäin syyhyää pahemman kerran kevään ja kasvihuoneen suhteen, joten sitä tänään. Lumien sulasessa ja maan ollessa vielä kylmä, oma piha näyttää surullisen ruskealta. Mutta kyllä se siitä vielä iloksi (ja vihreäksi) muuttu!

Kauniit kasvihuone- ja tunnelmakuvat ovat Weronican ihanasta blogista. Nämä kuvat on ollut mun suuri innoitus, sillä Weronicalla on samanlainen Willab Gardenin Mur Maxi -kasvihuone kuin meillä. Ja kuten olen keronutkin, myös meidän muurista tulee keväällä tuollainen vaalea, kunhan saadaan se ensin kuivaksi. Ja eikö vaan olekin ihana just noin!?

Meidän on myös tarkoitus tosiaan tehdä tuollainen samanlainen sora-alue kasvihuoneen ympärille ja siihen haluaisin ovien molemmin puolin jotkin kivat istutukset.  Bongasin Jyskin sivuilta tuollaisen kivat korit, jotka sopisivat oikein hienosti tähän takoitukseen. Bergs Potterin ruukkuja meiltä löytyy jo ennestään, mutta eihän ruukkuja voi olla liikaa? Näissä on ihanat sävyt ja yhdistettynä vanhoihin ja patinoituneisiin punasaviruukkuihin kokonaisuudesta tulee sellainen kivan rosoinen. Ei liian tekemällä tehty, vaan lämpimän mielenkiintoinen.

 

Kasvihuoneen edustalle haaveilen penkkiä. Sellaista, johon voisi istahtaa puutarhatöiden lomassa tai sitten vaan hetkeksi ihailemaa tehtyä työtä. Mä nimittäin harrastan sitä paljon, ja miehen kanssa harrastetaan sitä yhdessä. Ne on ihania hetkiä ne. Tämän kyseisen penkin löysin Elloksen sivuilta. Olen myös ihan hulluna erilaisiin peltisiin kastelukannuihin, vaikka kokomusta orthexin kastelukannu onkin käytännöllisin ja kevein. Mutta erilaisia kastelukannuja pitää olla ja kasvihuoneeseen niitä on hyvä hamstrata ja sitten täytellä kerralla enemmän. Tämä kyseinen Ikean kannu meiltä löytyykin jo keittiöstä, mutta kasvihuoneeseen pitää ehdottomasti hommata toinen samanlainen.

Kasvihuoneen edustalle haaveilen erilaisten betoniruukkujen kokoelmasta. Pari jo valoinkin itse viime kesänä, kun kasvihuoneen pohjaa valettiin, mutta tarkoitus olisi, että jatkan harrastustani keväällä. Kaupastakin saa ihania ruukkuja, mutta kyllä itse tekemällä vain saa jotenkin sen oikean tunnelman.

Naissä kuvissa juurikin sekaisin ne Bergs Potteryt ja tavalliset punasaviruukut.

Jonkinlainen istutus- ja työtaso pitää myös miettiä. Puu näyttää ihanan rosoiselta, mutta pelti olisi tietenkin käytännöllinen.

Meidän kasvihuoneen muurista tehtiin tarkoituksella paksu, jotta sisäpuolelle jää tuollaiset kunnolliset ”ikkunalaudat”. Niihin on kiva sitten laittaa niin yrttiruukkuja kuin kahvikuppikin.

Itseäni innoittaa jotenkin tosi paljon juuri tällaiset kuvat. Vaikka tässä kuvienkin kasvihuoneessa puuhailee todellinen puutarhanainen, on estetiikka silti iso osa kasvihuonetta. Ainakin jotkin kauniit puutarhatyökalut haluaisin kasvihuoneeseen roikkumaan. Sellaiset voisi vaikka toivoa äitienpäivälahjaksi. Nuo kuvaan keräämäni löysin Mustilan Puutarhan nettikaupasta.

Hellurei!

Saan tosi paljon viestejä koskien meidän kodin remonttia, ja nyt kevään tullen huomaan taas kysymysten määrän kasvavan. Blogiani pidempään seuranneet tietävät siitä remontista enemmän ja tietävät myös, kuinka paljon olen asioista täällä blogissa kirjoittanut, ja että niitä vaihekuvia laitoin enemmänkin tuonne Facebookin puolelle. Koska en milloinkaan tägännyt varsinaisia remonttikuvia erikseen, kotia ja remonttia koskevat postaukset löytyvät kaikki saman ”koti” tunnisteen alta. Nyt jälkeenpäin miettien se remonttitunniste olis voinut olla aika hyvä.

Jonkin verran niitä remppa-aiheisia postauksia kysytään myös lisää, mutta en ole oikein osannut niitä toteuttaa. Näin jälkeen päin on jotenkin vaikea nähdä asioita ja toisaalta jos ihan suoraan sanon, niin en ole oikein parin viime vuoden aikana niitä kauheasti halunnut edes ajatella. Mutta, löysin muutaman vanhan kuvan (kiinteistövälittäjän ottamia (pahoittelut pienestä koosta) ja sitten itse napsimiani) ja ajattelin, että ehkä tällaiset ”ennen ja jälkeen” -postaukset voisi olla kivoja. Tykkäsin ainakin itse taas vaihteeksi katsella näitä, vaikka edelleen se on jotenkin hirveän rankkaa. 😀

Aloitetaan keittiöstä, vaikka se tavallaan olikin niitä viimeisiä remppakohteita. Ja tosiaan multa kysytään myös paljon olohuoneen korituoleista tai sohvapöydästä, ja ne siis ovat keittiössä, ei olkkarissa.

Nämä viimeiset kuvat on edelleen mun puhelimessa muistona karusta todellisuudesta. Molemmat on esikoisen ottamia, hän oli tähän aikaan hyvin innostunut kuvaamaan kaikkea. Sommittelu on todella rehellinen ihan mitä tulee sisustukseen tai väsyneen äidin silmäpusseihin. Puhelinten kameratkin on vähän näiltä ajoilta parantuneet, mutta ehkä näille kuville pieni kohina tekee lähinnä kunniaa.

Ensimmäinen kuva on joulukuulta 2012. Tätä joulufiilistä ei ehkä blogissa näkynyt, mutta tätä se oikeasti oli. Koko työhuone oli tyhjennetty (tehtiin uudet lattiat) ja kaikki vaan kannettiin keittiöön. Näkyy siinä myös muuttolaatikot ja porakonekin on näköjään lapsiystävällisesti keskellä lattiaa.

Toinen kuva on huhtikuulta ja siinä näkyy sitten jo lautaseinä joka tehtiin maaliskuun puolivälin jälkeen 2013. Mun vaatteet on rypyssä tuossa takana olevalla puusohvalla. Vaihdoin vaatteet keittiössä, koska se työhuone (ja sen yhteydessä oleva vaatehuone) olivat tässä kohtaa vielä kylmää varastotilaa. Niin ja viimeisessä kuvassa on myös Klaara, joka syntyi kaiken tämän keskelle tammikuussa 2013. Tuota mustaa senkkiä vasten nojailin koko aamun ennen kuin lähdettiin synnyttämään. Muistan, että isäni oli aika hiljaista miestä, kun saapui paikalle. Taisi olla vain mielissään, ettei tarvinnut enää toista kertaa viedä minua synnyttämään. 😀 Siinä nojaillessani maksoin pari laskua ja vastailin kommentteihinne. 🙂

 

Haluaisin kovasti vähän värikkäämmän keittiön jossa ei olisi tuota lautaseinää. Meillä oli edellisessä kodissa sellainen ”duck egg blue” keittiön seinissä, ja siitä tykkäisin taas kovasti. Mieskin on sitä mieltä, että valkoista on liikaa. Mutta niin paljon en sitä maaliakaan nyt halua, että jaksaisin konkreettisesti tehdä asialle jotakin. 😀

Ainakin pari postausta löytyy tuosta keittiön lattiaprojektista. Varaudu aina yllätyksiin -postaus, missä mennään -postaus sekä lattiarakkautta -postaus.

 

No, miten on? Kiinnostaako teitä tämän kaltaiset postaukset? Tämän nostalgiamatkan aikana ymmärsin ainakin itse sen, miksi ne silmäpussit jäi silmien alle pysyvästi. Yöllähän sitä remonttia tehtiin, kuinkas muutenkaan.

Mutta nyt toivottelen kivat tiistain jatkot. Mulla on jumppailta ja lupasin vielä sitä ennen lähteä ulos reippailemaan.