Heipsan!
Mietin, että miten tämä perjantai nyt tuntuukin niin erityisen ihanalle, mutta sille on kyllä ihan syynsä. Ensinnäkin vapaa viikonloppu, mutta myös siinäkin mielessä erityinen, että me ei jäädä lasten kanssa kolmisin. Päinvastoin, mullahan on jopa huomenna ne juhlat ja mies on kotona lasten kanssa! Mulla on kyllä ihanat vanhemmat, jotka mielellään ottavat lapset viikonloppukylään, kun itselläni on menoja, mutta joskus on oikeasti ihan kiva tehdä näinkin!

Kiva perjantai siitäkin syystä, että taivaalta ei ole tupruttanut mitään valkoista, vaan päinvastoin plussa asteet ja vesisade ovat vähän sulatelleet lumia. Mutta koska maasta ei edelleenkään puske vielä mitään vihreää, yritän parhaani mukaan nauttia sellaisesta sisätiloissa. Narsissin lehdet ja kerrotut vihreät tulppaanit. Ainakin pikku hitunen keväistä fiilistä.

Kuvissa meidän uusi espressokeitin, jota olen nyt viikon verran opetellut käyttämään. Olen niin haaveillut taas kivan retrosta koneesta, mutta markkinoilla on pitkään ollut sellainen kermanvärinen ylivalta. Smegin uusi valkoinen vastasi kysyntääni ja onhan se aika täydellinen. Paitsi ulkonäöltään myös laadultaan.

 

Perjantai-illan ohjelma alkoi iloisesti spinningissä ja jatkuu leipomisella Klaaran kanssa. Ajoissa nukkumaan ja virkeänä viikonloppuun. Siinäpä ne suunnitelmat.

Ihanaa perjantai-iltaa myös teille! ♡

Moikka!

Oikein hävettää miten vähän blogia on tullut päivitettyä viime aikoina. Ja kyllä, aina kun tällainen tilanne tulee niin sitä seuraa myös jonkinlainen kynnys palata blogin ääreen. Joka kerta kun joudun kohtaamaan saman kysymyksen: Mitäs kerrottavaa mun elämässä oikeesti on!?
Mutta koska jostain on aloitettava ja rima rikottava, niin olkoon se sitten tällainen viime päivien koontipostaus. Eli mitä edes osittain mainitsemisen arvoista on tapahtunut. 😀

Ihan alkuun daaliat, jotka jo näkyivätkin istan stooreissa. Eli alkuvuodesta tilaamani mukulat saapuivat vihdoin ja kuten arvata saattaa toivat mukanaan myös hurjan keväänkaipuun. Ja vaikka sääolosuhteissa pieni takapakki tulikin, uskon vanhan kansan viisauteen, jossa uusi lumi lasketaan vanhan surmaksi. Nimittäin veikkaanpa, että parin päivän sisällä lunta on lopulta vähemmän kuin viime viikolla. Tai näin ainakin haluan uskoa. Ja koska kevät on oikeasti nyt se juttu, joka pitää mielen tulevassa hyvässä, kaivoin myös kylvömullat ja siemenet esiin ja laitoin uutta kasvua alulle. Nyt alkuun vasta chilit (ehkä vähän myöhässä) ja kesäkurpitsat. Mutta uskon siihenkin, että kasvihuoneen avulla nämä kylvöajat saa tänä vuonna kivasti tasattua.

Noin muuten daaliat ovat tuottaneet hiukan päänvaivaa, sillä en ole vieläkään ihan päättänyt, että mihin ne laitetaan. Jotenkin taas tässä kohtaa vuotta on niin älyttömän vaikeaa hahmottaa, että mitenkäs se aurinko taas mihinkin paistoi ja miltä maa näyttää ilman lunta. Joka vuosi on jouduttu syystä tai toisesta karsimaan vanhoja puita, mitä olen lähtökohtaisesti aina vastustanut. Mutta nyt mulla on muutama puu kiikarissa, jotka voisin vallan hyvin antaa pätkittäviksi paremman daaliamaan toivossa.

Viime päivinä olen myös tuntenut syvän vihreää kateutta ja jokainen länsinaapurista kantaunut krookuksen kuva on saanut minut harkitsemaan vakavasti vadelmavenepakolaisuutta. Kuten yltä voi nähdä, ei ole ihan vielä haravointikelit, eikä tietoakaan mistään kukkivasta.

Rinnakkaistodellisuus on syntynyt tuttuun tapaan kirjoilla, ja yksi viime päivien lukemisista on ollut Søren Sveistrupin Kastanjamies. (Monelle Sveistrup on tuttu Jälkiä jättämättä -sarjasta.) Ei tämä Kastanjamieskään välttämättä mitään kielellistä ilotulistusta ole, mikä korostuu kun on juuri lukenut alle Håkan Nesserin loistavaa sanailua Cafe Intrigon muodossa. Mutta koukuttava ja erittäin jännä. Just sellainen pakko lukea heti loppuun -kirja, joille on ehdottomasti paikkansa. Mainittakoon, että olen Nesserin fani ja esimerkiksi Gunnar Barbarottin ajatusten juoksu on jotakin mitä joskus ihan vain pysähtyy kesken lukemisen nauramaan tai mahdollisuuksien mukaan lukee vieruskaverille ääneen. Viikon äänikirjana Leonard Goldbergin Sherlock Holmesin tytär. Ei jännä, eikä muutenkaan kirjallinen merstariteos, mutta sellaista sopivaa kuunneltavaa matkustaessa. Tai no, toimii ehkä sittenkin paremmin lukemalla, sillä kertoja on mies ja lukija nainen, mikä ainakin sekoitti itseäni välillä. Tosin syy saattaa myös olla pienissä torkahduksissa. 😀

Mutta siis siinä viimeisen viikon kirjat:
Håkan Nesser – Cafe Intrigo
Søren Sveistrup – Kastanjamies (arvostelukappale saatu Otavalta)
Leonard Goldberg – Sherlock Holmesin tytär

Viikon ajan kaapin kyljessä on roikkunut mun ensi lauantaille valitsemani juhla-asu. Niin ja uudet, puseron alle sopivat (syntymäpäivälahja) liivit. 35-vuotisen elämäni ensimmäiset myyjän avustuksella valitut. Itselleni kun on ollut aika mahdoton ajatus, että joku tulisi sovituskoppiin kurkkimaan, saati koskisi. Mutta hei, alusvaatekutsut! Tai no, nämä ei ollut varsinaisesti kutsuilta, vaan sovitin kun oltiin viettämässä Venäläistä iltaa kotikutsuja pitävän liivimyyjän luona. Sermin takana ystäviä ja pohjalla pieni (Venäläinen)skumppa, niin johan minä siitäkin selvisin. Ja istuukin muuten kerrankin kuin hansikkaat. Ja kokokin meni uusiksi. Eli jonkinlainen aikuisuuden virstanpylväs on nyt saavutettu! 🙂

Tuiki tavallisen torstain kruunaa kotivelvoitteista vapaa ilta ystävien seurassa. Että siinäpä niitä viime aikoja. Ja hei, huomenna onkin jo perjantai!

 

 

Kavihuone pystytettiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa

kaupallinen yhteistyö / Vaasan

---

Leipä. Tavallaan arkinen itsestäänselvyys tai toisaalta mitä jaloin herkuttelun muoto. Leivällä on totisesti kahdet kasvot – toiset silkkaa arkea ja toiset vahvasti arjen yläpuolella. Tänään kuitenkin enemmänkin siitä arjen yläpuolelle kipuamisesta, sillä kaupallinen yhteistyö Vaasanin kanssa haastoi minut kertomaan sen oman suosikkileipäni joka kuljettaa yli harmaan arkisuuden.

Liikunta on itselleni yksi rakkaimmista asioista, joilla tavallinen arki katkaistaan hetkeksi ja pääsen astumaan ulos velvollisuuksista ja vaatimuksista. Oma aika, itselle luotu hengähdystauko ja aivojen nollaaminen liikunnan myötä pitävät arjen mielekkäänä ja tukevat omaa jaksamista.

Yhtälailla arjen yläpuolelle kuljettaa laadukas tiedostava syöminen. Se sellainen vatsan täyttäminen, jonka aikana keskitytään siihen mitä syödään ja nautitaan syömisestä. Sen sijaan, että hotkaisen vatsani nopeasti täyteen ja selätän nälän, olen opetellut istumaan alas ja nauttimaan niin jokaisesta suupalasta kuin ihan siitä ruokailusta itsestään.

”Tomaatti-valkosipulileipää?”
Kun kyseisen kysymyksen lukee puhelimestaan juuri ennen jumpan alkamista, ollaan tilanteessa, jossa arki on muuttumassa juhlaksi. Toisin sanoen viesti on selkeä treffikutsu. Kuten tiedätte, rakastan tomaattia ja valkosipulia ja tuon viestin luettuani tiedän, että siellä kotona odottaa joku joka ymmärtää mieltymykseni. Ja valehtelisin jos väittäisin, etteikö viestin piilomerkitykselläkin olisi oma osuutensa. Nimittäin silloin kun mieheni ehdottaa yhteisiä iltapalatreffejä tarkoittaa se samalla myös sitä, että lasten iltatoimet on suoritettu ja kotiin päästyäni pääsen rentoutumaan valmiiseen pöytään vailla velvollisuuksia.

Mulle juuri bruschetta-tyylinen leipä on leivän jaloin muoto ja tämä puhtaasti rakastamieni makujen vuoksi. Tomaattihöystön alla on Vaasanin uudet, taikinajuureen leivotut Maku -leivät. Valkoisen etiketin alla lempeä, kaurajuureen leivottu leipä ja mustan etiketin alla vahvempi makuisempi ruisjuureen leivottu leipäviipale. Molemmat silti vaaleita leipiä ja omaan suuhuni tuo vahva maku sopi lempeää paremmin.

Treffileivät

Maku -leipäviipaleita
Kirsikkatomaatteja (2-3 kpl / leipäviipale)
Valkosipulia
Oliiviöljyä
Tuoretta basilikaa
Suolaa
Mustapippuria

Pilko kirsikkatomaatit pieniksi kuutioiksi. Hienonna joukkoon valkosipuli ja tuore basilika. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja lisää seokseen vielä loraus oliiviöljyä. Jätä maut tasaantumaan hetkeksi.

Kuumenna uuni 250 asteeseen ja lado leipäviipaleet paistoalustalle. Valuta leipien päälle oliiviöljyä ja paahda kuumassa uunissa muutama minuutti kunnes leipien pinta on saanut kauniin kullanruskean värin. Ota leivät uunista ja hiero karheaan paistopintaan kuorittua valkosipulinkynttä.

Kasaa tomaatti-valkosipuliseos leipäviipaleiden päälle ja laita vielä hetkeksi uuniin. Pari minuuttia riittää. Tarkoitus on lämmittää vain sen verran, että maut heräävät, mutta tomaattien kirpeä kulma ei kypsy pois!

Vaasanin Maku -leivissä on maalaisleivän maku, ja itse leivotun leivän tuoksu. Sen lisäksi että taikinajuuri tuo leipään makua, se myös parantaa leivän säilymistä. Itseltäni iso kiitos myös kohtuullisesta pakkauskoosta!

Arvonta:

Voita kassillinen Vaasanin Maku-leipää!
Osallistu kertomalla tämän postauksen kommenttilaatikossa viimeistään 18.3. 2019 mikä on oma lempparitäytteesi herkkuleipiin. Kilpailun säännöt löydät täältä.

Ihanaa maanantai-iltaa! ♡