Kuin olisi lonkeropullossa uinut koko päivän. Ei niinkään humaltunut olo, mutta silmät on saaneet sihrustaa harmaan sameuden läpi aamusta iltaan. Tavallaan aika kaunistakin, kun koivujen oksat riippuvat usvassa ja pitävät kiinni niistä viimeisistä keltaisista lehdistään. Kohta nekin on poissa ja jäljellä pelkkää mustaa. Tai harmaata. Mutta väritöntä. Se on ehkä se, mistä en pidä syksyssä: Lehdettömät puut ja kynnetyt mustat pellot. Siinä kohtaa alan kaipaamaan lunta. Toivotaan, että sitä tänä vuonna myös tulisi!

Moni juhlii viikonloppuna halloweenia. Meillä perjantai-illan ainoa tavoite on aikaiset unet. Ja se, että koti on mahdollisimman hygge tässä ennen unia. Siivous ei oikein ottanut tänään sujuakseen, mutta onneksi on kynttilänvalo, joka kompensoi kivasti.

Huomenna toisella lapsella on säbäpelit ja toisella koko päivän tanssitreenit, joten pitkän viikon jälkeen pitää ottaa kunnon unet, jotta selvitään päivästä. Aamulla nappaan myös ystävän kimppakyytiin, ja kun tanssija on luovutettu treenaamaan ja ystävä käytetty lääkärissä, voidaan ehkä vetää naisten kesken vähän henkeä ja nauttia aamupäivästä kaupungissa. Ei lainkaan huono.

Pyhäinpäivän kunniaksi käydään varmaankin hautausmaalla jos suinkin ehditään, ja sitten vain huilataan ja ladataan akkuja. Tähän aikaan vuodesta tuo lepo on niin tärkeää. Pitää elää sitten, että ei olla tammikuussa ihan poikki ja naatteja. Täysillä toki, mutta lempeästi. Sillee itseään kuunnellen ja hellien.

Maailman parhaiden sämpylöiden ohjeen jaoin keväällä. Ne sopivat oikein hyvin hyggeviikonloppuun!

Kaunista syysviikonloppua!

Hassu juttu, miten jotkin päivät tai päivämäärät jäävät mieleen. Tai tapahtumat. Mulla ei esimerkiksi ole hajuakaan mitä tein syyskuun kolmantena vuonna 2019, mutta muistan tasan tarkkaan mitä tein syyskuun kolmantena vuonna 2008. Olin nimittäin ostamassa elämäni ensimmäisiä (ja viimeisiä) lastenvaunuja. Toki muistan päivän siitäkin, että on mieheni veljen syntymäpäivä, ja samalla reissulla käytiin juhlakalun kanssa pizzalla. Lasten vauvavuosilta on kuitenkin monta tärkeääkin päivämäärää hämärän peitossa, mutta tämä on jostakin syystä jäänyt mieleen. Syyskuun kolmas.

En tiedä johtuuko muistosta tai ehkä siitä, että ne lastenvaunut oli tarkoitus ostaa syksyllä. ”Sitten syksyllä vasta”, vaikka olisin halunnut ostaa ne jo kesällä. Mutta jotenkin mulla alkoi tänään syksy. Aamulla tuuli pyöritti niskaan keltaisia koivunlehtiä ja ilmassa on ihan erilainen koleus. Sade ja harmaus.

Niin, että tervetuloa syksy! Lastenvaunujen sijaan mietin tänään, mistä löydetään kivat, koon 43 talvikengät meidän vauvalle.

 

 

Kuvissa syy meidän likaisiin ikkunoihin.

Melkoiset hellepäivät saatiinkin näin elokuulle. Täällä on tehty tänään pihatöitä melkein toukokuisella hartaudella ja vaikka takaraivossa jo kummittelee arjen aikataulut ja stressifinnit puskevat leukaan, tänään päällimmäisenä on ollut mielessä ainoastaan kesän kuumuus ja ihanuus.

Olen valehtelematta siirtänyt tänään ainakin sata pientä sormustinkukan alkua kukkapenkkiin ja vihdoin saatiin akaiseksi myös istuttaa äidiltä ja isältä nimipäivälahjaksi saamani jasmikkeet. Eihän ne olleetkaan kuin koko kesän ruukuissaan. Auts!

Keittiön pöytäkin on vihdoin valmis ja viimeinen käsittelykerta tehty. Keittiön vallannut kaaos pitäisi kuitenkin vielä selättää ja tavarat asettaa paikoilleen. Jääköön se kuitenkin huomisen murheeksi.

Ajeltiin alkuillasta vielä jätskikaupan kautta mummulaan ja iltapalakin syntyy tänään grillissä. Vähän kuin kesäkuuta eleltäisiin uudelleen. Mulla on eilinen Poirot vielä katsomatta, joten taidan viileän suihkun jälkeen asettautua sohvalle mukavaan asentoon ja nostaa jalat ylös.

Ihanaa hellepäivän iltaa ja leppoisaa viikonloppua!