Lapsellista

18.7.2011
Mikä ihme saa aikuiset naiset pukeutumaan lapselliseen leikkipukuun (playsuit, shortsihaalari, tai mikä ikinä onkaan)?
Itse ajattelin kokeilla, ja ihastuin heti. Puku löytyi JC:n alerekistä yhdeksällä eurolla. Hyvä hinta hiekkalaatikkovaatteelle. Faktahan on se, että kokopuku tuskin imartelee kenenkään vartaloa, mutta hitsi se on kätevä ja mukava. 🙂
Ollaan hääritty Niilon kanssa pihalla. Kitketty rikkaruohoja ja tehty hiekkakakkuja. Sää on siirtynyt taas asteen verran kesäisemmäksi. Kasvimaalla auringonkukat on hyvässä kasvussa. Salaatti rehottaa, kesäkurpitsat kasvavat silmissä ja sipulisatoa on jo käytettykin. Porkkanoiden annetaan vielä hetki turvota. Tekisi kovasti mieli ensi keväänä laajentaa viljelyksiä. Mahduttaa mukaan perunat ja herneet. Ehkä laajentaa mansikkamaata. Naapurin tyrnit houkuttavat. Pari puskaa olisi kiva saada omaankin pihaan. Mutta ne sitten ensi vuonna. Ei ainakaan aikaisemin.
 Illalla alkaa sitten se L-O-M-A! Kun vain jaksaisi paistaa ja olla kaunista. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen nautin kesästä. Omasta pihasta ja omasta rauhasta. Työtä on ollut paljon, mutta pikkuhiljaa piha on muotoutunut enemmän meidän näköiseksi. Sellaiseksi jossa viihtyy, ja nauttii olostaan.
Ensimmäistä kertaa olen todennut, että täällä on hyvä olla. Tänä kesänä olen tainnut päästä kotiin!
Lapsellista alkavaa viikkoa!
***

Saanko esitellä

27.4.2011

Vanha Herra ja Vanha Rouva saapuivat eilen! Oli niissä pesemistä ja puhdistamista, mutta kaikki vaivan arvoista. Pientä öljyämistä kaipaavat vielä, vanha herra varsinkin, mutta sen ehtii myöhemmin.

Nyt on kaappitilaa ja paikat toivottavasti pysyvät hiukan siistimmässä kunnossa. Isojahan nuo ovat, paljon suurempia kuin muistin. Jotenkin näyttivät isossa suulissa niin paljon pienemmiltä. Herra saatiin sisään neljän miehen voimalla ja jossain kohtaa tuli uskon puute, mahtuuko se sisälle ollenkaan. Olohuoneen kautta kiertän se lopulta saatiin työhuoneeseen. Appiukkoni tosin sanoi, että älkää sitten koskaan ikinä muuttako. Ei vissiin ole tulossa toista kertaa kantamaan 🙂
Herra on hiukan huonommassa kunnossa, ja siihen päädyttiinkin lähinnä hinnan vuoksi. Sisällä on vaatetanko, ja nyt oliskin tarkoitus pyytää puuseppää rakentamaan hyllyt kaapin sisään ja korjaamaan hiukan nauravaa yläkulmaa. Muuten pintakäsittelynä öljy saa riittää, vanha puu on kaunis kuluneenakin.
Tuossa yläpuolella on vertailun vuoksi sama näkymä, kuin eilen. Eli eteisestä läpi keittiön. Monta kuukautta jokainen vieras on nähnyt heti sisään tultuaan työhuoneen lattialla lojuvat tavarapinot, joten voitte kuvitella, miten iloinen olen uudesta näkymästä!
Niin iloinen että tänään oli pakko hakea paikallisesta sisustusliikkeestä erilaisia juomalaseja kukkamaljakoiksi. 🙂 Toisaalta; Onhan tässä jo hiukan aihetta juhlaankin!
Paras Ikea reissu ikinä!
***

{ Mitä mietit, kulta? }

14.3.2011

Ihan käsittämätön fiilis! Tarmo tuli heti aamusta kylään. Pelästyi kai, kun olin viikonlopun poissa. Vaatekaapista lähti kaksi isoa säkkiä uffelle, ja keittiön ruokakomerosta (joka piti siis siivota jo jouluksi) lajittelin neljä kassia tavaraa kierrätykseen. Kippoja, purkkeja ja tyhjiä pakkauksia. Kolme avattua palasokeripakettia! Eikä meillä edes kukaan käytä palasokeria. Kaksi avattua tomusokeripakkausta, samoin kaakaota. Täysjyväpastaa, kuutta erilaista tummaa riisiä… Ihan mieletön kaaos, mutta nyt se on selätetty. Olo on kyllä kuin voittajalla!

Olkoon fengshuita tai mitä vaan tiedettä, mutta kyllä taas kulkee henki vapaammin. Meillä on muutaman jätesäkillisen verran enemmän tilaa!
Mulla on jo pidempään ollut fiilis, etten viitsi oikein tehdä täällä mitään. Ajattelen koko ajan, että jos rempataan, niin mitäs sitä tuotakaan tuosta siirtämään. Mitä järkeä on pestä ikkunoita tai ommella uusia vehoja valmiiksi, kun eihän niitä verhoja kuitenkaan likaiseen ikkunaan kannata ripustaa jne. Mutta tää komeroiden raivaus ja rojun karsiminen on kyllä oikeastaan ihan hyödyllistä tässä vaiheessa.
Viikonloppu oli ihana, arki ja kaavat menivät mukavasti rikki. Eilen ei ihan niin suurta home sweet home -tunnetta tullut, kuin olin odottanut, mutta oma sänky tuntui kieltämättä ihanalta. Ja monet asiat näkee kyllä paremmin, kun ottaa välillä etäisyyttä. Esimerkiksi, että keittiön astiakaapin voisi siirtää olohuoneen ruokailutilaan, keittiön yläkaapit purkaa ja siirtää kaapin (siis sen joka menee olkkariin) tilalle, alakaapistoksi. Näin työtason määrä tuplaantuisi ja keittiöön saisi avohyllyt. Tuli vain mieleen, tuossa illalla, kun kallistin omalle sohvalle. Mies oli lähinnä vain sitä mieltä, ettei enää aio kysyä, mitä mielessäni liikkuu.
Tarmokasta viikon alkua, tytöt ja pojat!
 
 

***


« Vanhemmat
Uudemmat »