Kaupallinen yhteistyö ⎮ Crème Bonjour

---

Vatsani on tottunut saamaan arkena ruokaa kellon lyödessä 11, ja mikäli jääkaapista ei löydy mitään valmista, kokkailuun ei yksinkertaisesti ole kovinkaan paljon aikaa. Paitsi kurniva maha, myös lounastauon 30 minuuttia asettavat puitteet, jossa nopeus on valttia. Voiko täyttävän ja herkullisen aterian valmistaa muutamassa minuutissa? Kyllä voi, ja pikalounaan lisäksi tämä resepti pelastaa myös astetta kiireisemmät viikonloput!

Tuorejuustoja voi käyttää monella tapaa leivonnassa ja ruoanlaitossa, ja yksinkertaisimmillaan Crème Bonjour maustettu tuorejuusto taipuu herkulliseksi pastakastikkeeksi. Herkkupastaan voi sujauttaa niin ruokakomeron kätköjä kuin edellisen päivän ylijäämäruokaakin, ja tällä kertaa pastan joukkoon pääsi kylmäsavulohi, sekä ruokakomerosta löytyneet aurinkokuivatut kirsikkatomaatit ja kaprikset. Jos aikaa ja tykötarpeita on enemmän, mukaan voi raastaa myös limen kuorta, mutta nyt toimitaan lounastauon puitteissa! Kylmäsavulohen voi nakata pastan joukkoon sellaisenaan, tai leikellä nopeasti saksilla pannulle valmiin kastikkeen joukkoon.

Supernopea herkkupasta
2 annosta

100 g aurinkokuivattua kirsikkatomaattia

100 g Crème Bonjour ruohosipuli-tuorejuustoa

400 g tuorepastaa

savulohta ja kapriksia

Suolaa ja mustapippuria (tuoretta ruohosipulia)

 

Ruskista valutetut aurinkokuivatut tomaatit nopeasti pannulla. Lisää joukkoon tuorejuusto (ja tilkka vettä).
Lisää tuorepasta kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen. Keitä noin 3 minuuttia ja kaada lävikköön valumaan.
Sekoita pasta kastikkeen joukkoon.
Tarjoa pikapasta sellaisenaan tai lisää joukkoon savulohta ja kapriksia tai makuja mielesi mukaan.
Viimeistele annos parilla käännöksellä pippurimyllystä ja lisää halutessasi ruohosipulia.

 

Olen viime aikoina huomannut, että arkilounaan korvaaminen pelkällä salaatilla, ei ole kovinkaan vyötäröystävällinen teko. Jos nimittäin päivän kituuttaa kovin kevyellä ruokavaliolla nälkä ja ruoanhimo saapuva viimeistään päivällisaikaan. Itselleni toimii paremmin täyttävä lounas, jonka jälkeen päivällinen voi ollakin huomattavasti kevyempi ateria, eikä illalla tule sorruttua herkutteluun. Tähän oivallukseen meni tosin vuosia (tai vuosikymmeniä), mutta suosittelen kokeilemaan, jos olet päivän salaatilla kituuttavaa sorttia.

Kokkailetteko te pika-annoksia lounastauolla, vai pitääkö etäpäivään varautua aina valmiilla aterialla? Nyt saa laittaa kaikki supernopeat pikareseptit jakoon, sillä minä olen niiden fani myös työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin! 😀

 

Tomaatteja kypsytellään nyt kasvihuoneen sijaan keittiön pöydällä. Ihan hirveästi ei vihreitä jäänyt, mutta jokunen saa nyt odotella punastumistaan. Se on muuten hassua, miten innoissaan sitä kantaa kasvihuoneeseen keväällä säkki kaupalla multaa ja miten raskaalta sen kantaminen pois aina syksyisin tuntuu. Huh, ihan kuin olisi tuplannut painonsa. Tai kaipa se on painunut niin tiiviiksi, että pieni määrää tuntuu jotenkin tiiliskivikuormalta. No, mutta nyt ne poissa ja seuraavaksi virittäydytään syksyyn.

Ihan ei vielä ole ruskan sävyt vallanneet luontoa täällä, mutta kaipa ne ensimmäiset yöpakkaset ovat vain ajan kysymys. Ostin viikonloppuna vasta kaksi callunaa ja laitan pihaa syksyisempään kuntoon sitten myöhemmin, mutta nyt oli pakko saada kasvari siivottua. Loppukesästä kun se ei ole ikinä kovin viehättävässä kunnossa.

Nuo suuret puiset kynttilänjalat on ihanan veikeät. Ne on mun mummulasta. Olivat vuosi kausia verannalla ja nyt ne ovat tuossa. Hauskat, ja jotenkin just sopivat kasvariin.

 

Mutta tällä kertaa ei oikeastaan kuvia kummempaa. Nyt viikkosopan laittoon!

En muista koska olisin ollut niin väsynyt kuin tämän kevään aikana. Ehkä joskus raskausaikoina tai marraskuun pimeillä. Väsymys ei kuitenkaan kuuluu minun kevääseeni ja varmaan juurikin sen vuoksi se tuntuu erityiseltä taakalta just nyt. Minunhan pitäisi pursuta energiaa ja olla täynnä intoa, kuten keväällä kuuluukin. Olen tainnut myös väsyä tuosta ajatuskierteestä entisestään. Surun ja väsymyksen harso on samaan aikaan henkäyksen kevyt, mutta painaa maahan kuin kivi.

Ajattelin tänään aamulla, että koska mulla ei ole mitään varsinaista ohjelmaa koko päivälle, menen sohvalle nukkumaan. Kello taisi olla kymmenen tässä kohtaa ja olisin oikein hyvin voinut nukkua vaikka koko päivän. Puoli tuntia makasinkin kuin raato olohuoneen sohvalla, kunnes päätin, että nyt täytyy tehdä jotakin muutakin. Niinpä siirryin ulos ja tartuin kaikkiin niihin puutarhatöihin, jotka olen tänä vuonna joutunut kirjaamaan rästejen puolelle. Ajoin nurmikkoa, kärräsin multaa, konttasin, kitkin, leikkasin ja kaivoin. Ja samaan aikaan kun tein asioita, jotka ovat oikeasti itselleni äärimmäisen tärkeitä, huomasin jonkin energia-aukon sisälläni avautuvan. Raskaan päivän jälkeenkään väsymys ei ole samanlaista tahmaa, mitä se on ollut viimeiset pari kuukautta. Se on vain väsymystä, tervettä ja normaalia väsymystä, joka ehkä taittuu yön aikana.

Niinpä päätin tänään, että miten väsyneeksi sitten itseni tulevalla viikolla tunnenkaan, pakotan itseni ulos ja puutarhaan. Vain hetkeksi tai kahdeksi, mutta tekemään jotakin.

 

Kuvat on viime viikolta. Tänään keli on ollut huomattavasti aurinkoisempi – kesäisempi. Mutta nyt nukkumaan! Josko sitä olisi huomenna taas asteen verran pirteämpi.