Jo pari kuukautta sitten sanoi telkkarimme sopimuksensa irti, ja siitä asti taloudessamme on eletty televisiotta. Kovinkaan kummoisesti arkemme ei ole asiasta muuttunut, ja televisioton elämä onkin pitkään ollut jonkinlaisena haaveenani. Koska olosuhteiden pakostakin tietokone on tällä hetkellä sijoitettuna olohuoneeseen, saa 27 tuumaisesta tietokoneesta hätäavun silloin, kun tekee mieli katsella leffaa tai jotakin muuta. Myös viikonlopun Muumit katsellaan yle areenalta tietokoneen kautta.
Niinkin suuri ja hallitseva elementti kuin vanha television rohjo loistaa poissaolollaan, ja tuo loiste kieltämättä miellyttää silmääni. Koska vanha, mittojen mukaan teetetty, tv-taso kuitenkin on yksi aina mukanani kulkeneista rakkaista huonekaluista, saa se jatkossakin säilyttää paikkansa, mutta kera erilaisen tehtävän kuitenkin. Eilisen Ikeareissun lisäksi (tauluprojekti etenee, ja siitä myöhemmin lisää), nappasin Bauhausin puutarhamaailmasta komean orkidean kainalooni, ja nakkasin sen kotona somistamaan tv:n kokoista aukkoa. Itseasiassa, ostin kukalle ruukunkin, mutta sitä ei valitettavasti saatu ehjänä kotiin asti. 🙂



Nyt vain toivon kukalleni pitkää ikää. Jopa pidempää kuin vanhalle televisiolle. Edelliset orkideani kun pelastin jo seitsemän vuotta sitten silloisen työpaikkani jätekuormasta, ja kasvit hengittävät edelleen. Muuton vuoksi annoin ne kuitenkin pois, sillä juuri niiden yksilöiden kanssa yhteiselo alkoi jo kyllästyttää. Olipa välissä myös vuosia, jolloin perhoskämmekkä oli mielestäni surullisen tylsä muotikasvi. No, mieli muuttuu…
Täällä ainakin on sateisen harmaata ja kylmää. Ruoka tuoksuu uunissa, ja värikynät viuhtovat vieressäni. Leivontasormeakin syhyttää, joten oikein mukava tiistai päivä kaikesta koleudestaan huolimatta.













